Varmasti tekstin otsikko on aikamoinen yllätys monelle MS-tautipotilaalle. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, niin fakta on se, että Lancet:ssa v.1990 julkaistu MS-taudin hoitotutkimus on edelleenkin vaikuttavin. Kyseisen tutkimuksen päätulos oli se, että tuoreilla MS-diagnosoiduilla hoitomenetelmään sitoutuneista 95 %:lla MS-tauti ei juurikaan edennyt 34 vuoden aikana. Edellisessä lauseessa ei ole kirjoitusvirhettä; tutkimukseen osallistuneen 144 MS-tautipotilaan tilaa seurattiin peräti 34 vuoden ajan eli sairauden alkuvaiheista aina vanhuusvuosiin asti. Tutkimuksessa oli mukana 29 vasta diagnosoitua, joilla MS-taudin haitat vielä lieviä ja heistä 23 noudatti tutkimuksen hoitometodia. Hoitometodia noudattaneilla (22/23 potilasta) MS ei juurikaan edennyt vuosikymmenien aikana ja he pysyivät fyysisesti aktiivisina. Myös lähtötilanteessa enemmän invalidisoituneilla potilailla sairaus eteni hitaammin niillä, jotka sitoituivat hoitomuotoon. Kun Swankin tutkimus julkaistiin 1990, niin sen suurin kritiikki keskittyi siihen, että tutkimus ei ollut plasebokontrolloitu ja siten tutkimustulos jätettiin laajemmalti huomiotta. Swankin puolustukseksi on sanottava, että tutkimus käynnistyi ajalta ennen sokkoutettuja tutkimuksia. Yhden tutkimuksen perusteella ei tietenkään voi sanoa, että tulos on tarkalleen oikea. Swankin tutkimuksen lupaava tulos antaisi kyllä aihetta asian tarkemmalle tutkimukselle.
Tutkittu hoitomuoto oli ruokavalio, minkä neurologi Roy Swank oli kehittänyt nimenomaan MS-tautipotilaille. Swank oli yksi aikansa tunnetuimpia MS-tutkijoita ja hän toimi Oregonin yliopiston neurologisen yksikön johtajana pitkään. Hän päätyi ravitsemushoitoonsa tutkittuaan MS-taudin esiintyvyyttä eri maissa ja vieläpä eri ajankohtina. Hän löysi yhteyden tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja MS-taudin esiintyvyyden suhteen. Yksi hänen tunnetuista tutkimuksistaan oli Norjalaisten ravitsemustottumuksien yhteys MS esiintyyteen maassa (julkaistu 1952). Havaintojensa sekä laboratiossa tekemiensä tutkimuksien myötä Roy Swank päätyi siihen tulokseen, että tyydyttyneen rasvan määrän radikaali vähentäminen (alle 20 grammaan päivässä) olisi MS-tautipotilaalle erittäin hyväksi.
Alla oleva lyhyt dokumentti (18 min) esitettiin toukokuussa 1989. Siinä jonkin verran kerrontaa aluksi sen aikaisesta immuunipuolustukseen vaikuttavan MS-lääkkeen tutkimuksista ja myös Swankin ravitsemus tutkimuksista. Haastateltavana muutamia MS-potilaita, jotka olivat osallisia reilu 30 vuotta kestäneessä tutkimuksessa ja itse Roy Swank kommentoi tutkimustaan:
Mitä yhteistä on Swankin tutkimuksilla ja CCSVI löydöksellä?
Kiinnostukseni Roy Swankin tutkimuksiin heräsi luettuani pitkään CCSVI:n liittyvää tutkimusdataa ja näenkin monia yhtymäkohtia niiden välillä. Pyrin nyt tiivistämään ajatuksiani ja nostan muutamia päällimmäisiä yhtymäkohtia Swankin ja Zambonin tutkimussuuntien välillä.
Verenvirtauksen heikkeneminen MS-tautipotilaan aivoissa. Tietääkseni Roy Swank oli ensimmäinen MS-tutkija, joka mittasi MS-tautipotilaiden sekä terveiden verrokkien veren "läpivirtausta" (perfuusio) aivoissa. Neurological research julkaisi vuonna 1983 Swankin johtaman tutkimuksen:
Cerebral blood flow and red cell delivery in normal subjects and in multiple sclerosis. Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin 130 terveen kontrollin ja 71 MS-potilaan veren virtausta sekä punasolujen määrää aivoissa. Mittausten myötä tutkijat totesivat, että MS-potiladen verenvirtaus oli hidastunut suhteessa terveisiin ihmisiin ja vieläpä niin, että virtauksen heikkeneminen korreloi taudin etenemisen suhteen: "The rate of decrease in CBF and RCD correlated directly with the rate of progress of the disease". Myös CCSVI tutkimuksissa on mitattu heikentynyttä verenvirtausta MS-aivoissa ja samansuuntaisesti kuin Swank vuonna -83 esitti eli sairauden etenemisen myötä virtauskin heikkenee. Buffalon yliopiston ja italialaistutkijoiden pilottitutkimuksessa todettiin, että MS-aivoissa verenvirtauksen heikkeneminen liittyy laskimoiden haittatasoa mittaavan pisteytykseen eli verenvirtaus aivojen eri alueilla liittyisi kaulan alueen laskimopoikkeavuuksiin.
Tunnetuin Swankin tutkimuksia tukeva lääkäri ja MS-tutkija, Australialainen George Jelinek kirjoitti hyvän artikkelin Swankin ja Zambonin tutkimuslöydösten yhteneväivyyksistä ( Extraordinary! Swank and Zamboni agree on the cause of MS ). Jelinek kirjoittaa, että niin Swank kuin Zamboni esittävät, että MS-taudin synnyssä verisuoniston poikkeavuuksilla olisi merkittävä rooli.
Heikentyneen virtauksen parantaminen. CCSVI:ssä hoitokeinona on laskimopoikkeavuuden operointi, mikä tapahtuu pääasiassa pallolaajennuksella. Eri tutkimuksissa verenvirtauksen parantuminen on keskittynyt kaulan jugulaarilaskimon mittauksiin (esim.1, 2, 3). CCSVI tutkijoiden yksi tärkeimmistä hypoteeseistä on se, että korjaamalla kaulan alueen laskimoiden virtausesteitä, niin siten myös parantuu verenvirtaus aivojen eri alueilla.
Myös Roy Swankin tavoitteena oli verenvirtauksen korjaaminen MS-aivoissa ja tähän hän pyrki muuttamalla veren ominaisuuksia. Swank kirjoitti paljon veren viskositeetistä eli virtausominaisuuksien parantamisesta. Laboratoriossaan Swank tutki niin koe-eläimillä kuin ihmisilläkin mitä vaikutuksia ravinnolla (erityisesti tyydyttyneellä rasvalla) on vereen. Yksi hänen havainnoistaan oli se, että tyydyttynyttä rasvaa enemmän sisältänyt ateria näkyi veren punasolujen kerääntymisenä tai "takertumisena" toisiinsa, jolloin punasolujen virtaus pienissä verisuonissa heikkenee. Alla olevassa videoklipissä Roy Swank kertoo tekemistään mittauksista. Vähärasvaista (siis tyydyttyneet) ruokavalioa noudattaneiden veren viskositeetti oli selkeästi vähentynyt kun mittaus tehtiin 2-2,5 vuoden kohdalla.
Virallisen MS-hoidon ulkopuolella. Jos Swankin tutkimustulokset 1990 esittämä tutkimusdata on niin hyvää ja lupaavaa kuin se tutkimusraportissa esitettiin.. niin miksi sitä ei ole juurikaan tutkittu sen jälkeen? Tämä onkin hyvä kysymys ja oma käsitykseni on se, että lääketeollisuuden intressit ohjaavat niin voimakkaasti MS-tutkimusta ja siten MS-hoitoakin, että muilla vaihtoehdoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä samaan tilaan. Erilaisten hoitomentelmien tutkiminen on erittäin kallista ja laajempien tutkimuksien rahoitus tulee lähinnä lääketeollisuudesta. Miksipä heillä olisi intressiä rahoittaa jonkin ravitsemuksen vaikutuksia sairauteen, saati sitten laskimopoikkeavuuksien hoidon tutkimuksia? CCSVI tutkimuksienkin jokseenkin horjuva rahoitus on tullut mm. keräysvaroina ja Italiassa virallinen taho on myös rahoittanut meneillään olevaa Brave Dreams tutkimusta. Rahoituksien suhteen Daavid vs Goljat asetelma on selkeä.
Mutta onko Swankin tutkimuslöydöksille löytynyt lisätukea tutkimuksissa? Buffalon yliopiston tutkijat mittasivat 492 MS-tautipotilaan veren rasva-arvoja suhteessa MS-taudin tilaan (mm. EDSS arvot ja magneettikuvantaminen). Heidän tutkimuksen päätulos oli se, että invaliditeetin eteneminen liittyi veren rasva-arvoihin; korkeammat LDL-, kokonaiskolesteroli sekä triglyseridi arvot assosioituivat invaliditeetin etenemiseen.
Toinen vastaava tutkimus tulee Australiasta, missä tutkijat mittasivat 141 RR-tautimuotoa sairastavan MS-potilaan veren rasva-arvoja. Heidän tutkimuksen tulos oli samankaltainen kuin edellä mainittu Buffalon yliopiston tutkimustulos:
"They found that the amounts of a number of different fats in the blood, including the high and low density lipoproteins (HDL and LDL), and triglycerides, were closely associated with disability level as measured by the Expanded Disability Status Score (EDSS). This association remained strong even when other potentially confounding factors such as smoking, exercise, age and sex were taken into account."
Alla oleva uutisotsikko liittyy em. Australialaistutkimukseen ja kuvan alla linkki julkaisuun:
Kanadalaisessa neurologijulkaisussa (5/2012) lääkäri nimeltään Michael Kadoch kirjoitti päätoimittajalle osoitetussa kannanotossa, että MS-tutkimuksen tulisi panostaa Roy Swankin tutkimuksia jatkaen. Hän kysyy, että onko MS-taudin keskushermoston heikentynyt verenvirtaus korjattavissa ravitsemuksellisin keinoin? Hän päättää tekstinsä varsin painokkaasti: "meidän tulisi jatkaa Swankin tutkimustyötä, jos me haluamme parantaa tämän sairauden". Olen kyllä erittäin paljon samaa mieltä kuin Michael Kadoch eli asian tutkimista tulisi jatkaa (kuvassa vain osa tekstistä), samoin kuin CCSVI tutkimuksia - näkemyseroista huolimatta.
Verenvirtauksen heikkeneminen MS-tautipotilaan aivoissa. Tietääkseni Roy Swank oli ensimmäinen MS-tutkija, joka mittasi MS-tautipotilaiden sekä terveiden verrokkien veren "läpivirtausta" (perfuusio) aivoissa. Neurological research julkaisi vuonna 1983 Swankin johtaman tutkimuksen:
Cerebral blood flow and red cell delivery in normal subjects and in multiple sclerosis. Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin 130 terveen kontrollin ja 71 MS-potilaan veren virtausta sekä punasolujen määrää aivoissa. Mittausten myötä tutkijat totesivat, että MS-potiladen verenvirtaus oli hidastunut suhteessa terveisiin ihmisiin ja vieläpä niin, että virtauksen heikkeneminen korreloi taudin etenemisen suhteen: "The rate of decrease in CBF and RCD correlated directly with the rate of progress of the disease". Myös CCSVI tutkimuksissa on mitattu heikentynyttä verenvirtausta MS-aivoissa ja samansuuntaisesti kuin Swank vuonna -83 esitti eli sairauden etenemisen myötä virtauskin heikkenee. Buffalon yliopiston ja italialaistutkijoiden pilottitutkimuksessa todettiin, että MS-aivoissa verenvirtauksen heikkeneminen liittyy laskimoiden haittatasoa mittaavan pisteytykseen eli verenvirtaus aivojen eri alueilla liittyisi kaulan alueen laskimopoikkeavuuksiin.
Tunnetuin Swankin tutkimuksia tukeva lääkäri ja MS-tutkija, Australialainen George Jelinek kirjoitti hyvän artikkelin Swankin ja Zambonin tutkimuslöydösten yhteneväivyyksistä ( Extraordinary! Swank and Zamboni agree on the cause of MS ). Jelinek kirjoittaa, että niin Swank kuin Zamboni esittävät, että MS-taudin synnyssä verisuoniston poikkeavuuksilla olisi merkittävä rooli.
Heikentyneen virtauksen parantaminen. CCSVI:ssä hoitokeinona on laskimopoikkeavuuden operointi, mikä tapahtuu pääasiassa pallolaajennuksella. Eri tutkimuksissa verenvirtauksen parantuminen on keskittynyt kaulan jugulaarilaskimon mittauksiin (esim.1, 2, 3). CCSVI tutkijoiden yksi tärkeimmistä hypoteeseistä on se, että korjaamalla kaulan alueen laskimoiden virtausesteitä, niin siten myös parantuu verenvirtaus aivojen eri alueilla.
Myös Roy Swankin tavoitteena oli verenvirtauksen korjaaminen MS-aivoissa ja tähän hän pyrki muuttamalla veren ominaisuuksia. Swank kirjoitti paljon veren viskositeetistä eli virtausominaisuuksien parantamisesta. Laboratoriossaan Swank tutki niin koe-eläimillä kuin ihmisilläkin mitä vaikutuksia ravinnolla (erityisesti tyydyttyneellä rasvalla) on vereen. Yksi hänen havainnoistaan oli se, että tyydyttynyttä rasvaa enemmän sisältänyt ateria näkyi veren punasolujen kerääntymisenä tai "takertumisena" toisiinsa, jolloin punasolujen virtaus pienissä verisuonissa heikkenee. Alla olevassa videoklipissä Roy Swank kertoo tekemistään mittauksista. Vähärasvaista (siis tyydyttyneet) ruokavalioa noudattaneiden veren viskositeetti oli selkeästi vähentynyt kun mittaus tehtiin 2-2,5 vuoden kohdalla.
Virallisen MS-hoidon ulkopuolella. Jos Swankin tutkimustulokset 1990 esittämä tutkimusdata on niin hyvää ja lupaavaa kuin se tutkimusraportissa esitettiin.. niin miksi sitä ei ole juurikaan tutkittu sen jälkeen? Tämä onkin hyvä kysymys ja oma käsitykseni on se, että lääketeollisuuden intressit ohjaavat niin voimakkaasti MS-tutkimusta ja siten MS-hoitoakin, että muilla vaihtoehdoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä samaan tilaan. Erilaisten hoitomentelmien tutkiminen on erittäin kallista ja laajempien tutkimuksien rahoitus tulee lähinnä lääketeollisuudesta. Miksipä heillä olisi intressiä rahoittaa jonkin ravitsemuksen vaikutuksia sairauteen, saati sitten laskimopoikkeavuuksien hoidon tutkimuksia? CCSVI tutkimuksienkin jokseenkin horjuva rahoitus on tullut mm. keräysvaroina ja Italiassa virallinen taho on myös rahoittanut meneillään olevaa Brave Dreams tutkimusta. Rahoituksien suhteen Daavid vs Goljat asetelma on selkeä.
Mutta onko Swankin tutkimuslöydöksille löytynyt lisätukea tutkimuksissa? Buffalon yliopiston tutkijat mittasivat 492 MS-tautipotilaan veren rasva-arvoja suhteessa MS-taudin tilaan (mm. EDSS arvot ja magneettikuvantaminen). Heidän tutkimuksen päätulos oli se, että invaliditeetin eteneminen liittyi veren rasva-arvoihin; korkeammat LDL-, kokonaiskolesteroli sekä triglyseridi arvot assosioituivat invaliditeetin etenemiseen.
Toinen vastaava tutkimus tulee Australiasta, missä tutkijat mittasivat 141 RR-tautimuotoa sairastavan MS-potilaan veren rasva-arvoja. Heidän tutkimuksen tulos oli samankaltainen kuin edellä mainittu Buffalon yliopiston tutkimustulos:
"They found that the amounts of a number of different fats in the blood, including the high and low density lipoproteins (HDL and LDL), and triglycerides, were closely associated with disability level as measured by the Expanded Disability Status Score (EDSS). This association remained strong even when other potentially confounding factors such as smoking, exercise, age and sex were taken into account."
Alla oleva uutisotsikko liittyy em. Australialaistutkimukseen ja kuvan alla linkki julkaisuun:
Linkki: http://www.abc.net.au/news/2014-05-20/study-links-fat-levels-in-blood-with-ms-progress/5464072
Kanadalaisessa neurologijulkaisussa (5/2012) lääkäri nimeltään Michael Kadoch kirjoitti päätoimittajalle osoitetussa kannanotossa, että MS-tutkimuksen tulisi panostaa Roy Swankin tutkimuksia jatkaen. Hän kysyy, että onko MS-taudin keskushermoston heikentynyt verenvirtaus korjattavissa ravitsemuksellisin keinoin? Hän päättää tekstinsä varsin painokkaasti: "meidän tulisi jatkaa Swankin tutkimustyötä, jos me haluamme parantaa tämän sairauden". Olen kyllä erittäin paljon samaa mieltä kuin Michael Kadoch eli asian tutkimista tulisi jatkaa (kuvassa vain osa tekstistä), samoin kuin CCSVI tutkimuksia - näkemyseroista huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti