AUSTRALIALAISTUTKIMUS: OIREIDEN KORJAANTUMINEN JOHTUNEE PAREMMASTA VERENVIRTAUKSESTA AIVOISSA

Australialaistutkimuksessa kartoitettiin MS-potilaiden verenvirtausta dopplermittauksella, jolla tunnistettiin laskimopoikkeavuudet sekä heikentynyt virtaus. Tutkimuslöydöstä verrattiin operaation yhteydessä tehtävään katetri venografiaan ja näin voitiin vahvistaa dopplermittauksen tulos. Kiinnostava kohta tässä tutkimuksessa oli se, että tutkijat mittasivat myös valtimovirtauksen ennen ja jälkeen operaation. Erityisesti RR-tautimuotoa sairastavilla valtimovirtaus parantui merkittävästi ja tutkijoiden päätelmä olikin se, että parantunut virtaus (=perfuusio) aivoissa todennäköisesti liittyy potilaiden operaatioista saamiin hyötyihin.

MS AJALTA ENNEN LÄÄKITYKSIÄ

Muistan kun luin vuosia sitten neurologia kirjasta MS-taudista ja siinä oli maininta, että "lääkityksiä edeltävänä aikana MS-potilaat menehtyivät noin 5 - 10 vuotta sairauden alkamisesta..". Tämä lause luonnollisesti säikäytti tuolloin isosti ja jäi mielenpäälle. Kun vaimolleni annettu lääkitys ei sopinutkaan (se lähinnä lisäsi oireita) ja se jouduttiin lopettamaan, niin taas palautui mieleen tuon neurologia kirjasta lukemani lause, missä viitattiin siihen että ilman lääkityksiä potilas rapistuu ja menehtyy huomattavan nopeasti.

Minkälaista oli MS-potilaiden elämä ennen nykyaikaisten lääkityksien markkinoille tuloa? Tähän kysymykseen tuo vastausta ns. natural history eli taudin luonnollista kulkua kartoittaneet tutkimukset, joissa on seurattu pitkällä aikavälillä lääkkeettömien MS-potilaiden taudin kulkua. Täytyy myöntää, että olin samalla helpottunut ja yllättynytkin lukiessani natural-history tutkimuksia, sillä neurologia kirjasta lukemani pelottava lause oli jyrkässä ristiriidassa lukemieni tutkimuksien suhteen.

Vuonna 2002 julkaistussa Islantilaistutkimuksessa kartoitettiin 50 vuoden ajalta lääkkeettömien MS-potilaiden taudin etenemistä. Taudin eteneminen 372 potilaalla oli todellakin yllättävän hidasta, sillä peräti 70 %:lla EDSS arvo oli pienempi kuin neljä (4) 15 vuoden aikana ja 10 %:lla potilasta tauti oli edennyt vauhdikkaammin EDSS arvoon vähintään seitsemän (/). Ja edelleen 30 vuoden aikana peräti 50 %, siis puolella oli hyvä tilanne:

"yet after 30 years of disease 50% still remain
in the benign group, the other 50% being equally divided
between the medium and the severe groups."

Tutkimus: The natural history of untreated multiple sclerosis in Iceland. A total population-based 50 year prospective study


Kanadalaistutkija Helen Tremlett on myöskin tutkinut taudin luonnollista etenemistä ja hänen päätelmä oli se, että taudin luonnollinen kulku on yleistä käsitystä huomattavasti hitaampaa. Artikkelissaan "New perspectives in the natural history of multiple sclerosis" hän kartoitti eri kohorttitutkimuksien tuloksia ja niiden perusteella huomattavalla osalla lääkeettömistä MS-potilaista tauti on rauhallinen tai benigni:

Moni MS-potilas pohtii omaa hoitoaan ja joskus on tehtävä vaikeitakin valintoja esimerkiksi lääkityksien suhteen. Lääkityksien yksi ongelma on sivuoireet ja toisaalta sekin, että ne eivät sovi kaikille. Vaimoni kohdalla lääke ei sopinut ja tässä mielessä oli jokseenkin rauhoittavaa lukea esim. Kanadalaisyliopiston laaja tutkimus, missä lääkkeettömät ja interferonipotilaat olivat taudin etenemisen suhteen "samassa veneessä", tutkijat eivät siis löytäneet eroa ryhmien kesken. Tulos on samoilla linjoilla kuin puolueettoman Cochranen tulos.

Association Between Use of Interferon Beta and Progression of Disability in Patients With Relapsing-Remitting Multiple Sclerosis

Yksi maailman tunnetuimmista MS-tutkijoista on George Ebers ja hänkin on tutkinut MS-taudin luonnollista kulkua, sekä lääkityksien vaikutuksia pitkällä aikavälillä taudin kulkuun. Ebers on esittänyt varsin kriittisiä näkökulmia lääketutkimuksiin, Ebers on todennut, että nykylääkitykset eivät ole kyenneet hidastamaan taudin etenemistä. Linkin tuoreella videolla on paljon kiinnostavia kohtia, esim. relapsien määrä ei liity taudin etenemiseen.

Voiko MS-tautia hoitaa muuten kuin lääkkeillä. Ehdottomasti voi ja mielestäni tutkimusta tulisi enemmänkin suunnata muihinkin vaihtoehtoihin, esim. elämäntavat tai ravitsemus olisivat tärkeitä tutkimuskohteita - liittyvätkö ne taudin etenemiseen? Oma käsitykseni on se, että taudin etenemiseen liittyy useita tekijöitä ja erityisesti veren- tai selkäydinnesteen virtauksien poikkeavuudet ovat sieltä kiinnostavimmista suunnasta. .

PROFESSORI B.JUURLINKIN LUENTO - VERENVIRTAUS MS-TAUDISSA (10.10.2013)

Katsoin juuri professori Bernhard Juurlink:n luennon, jonka hän piti 10.lokakuuta 2013 Calgaryssa. Hän on tehtnyt elämäntyönsä aivotutkimuksen parissa ja hänen erityiskiinnostus on ollut aivojen verenvirtaus, iskemia ja siihen liityvät kudosvauriot. MS-tautiin liittyen hän onkin julkaissut 90-luvulla tutkimuksia, joiden keskiössä on ollut mm. verenvirtauksen paikallinen vähentyminen aivojen vaalean aineen alueella:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9824835

Zambonin tutkimuslöydöksen myötä B.Juurlink on aktivoitunut jatkamaan aiempia tutkimuksiaan ja on myös luennoinut aiheesta. Alla oleva luento on juuri julkaistu ja on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Neurologien ja MS-tutkijoidenkin olisi syytä kuunnella Juurlink:n näkemyksiä:

Videolinkki: BLOOD FLOW AND MULTIPLE SCLEROSIS (prof. B.Juurlink)

Muutamia kuvia luennosta:

Hypoperfuusio eli heikentynyt verenvirtaus on MS-tautiin liittyvä ilmiö. MS-leesiot
syntyvät heikon virtauksen alueille.

Mikä voi aiheuttaa hypoperfuusion? Heikenynyt virtaus valtimoissa? ..tai laskimoiden
 virtausesteet, joiden myötä virtausvastus kasvaa? 

Heikentyneen virtauksen myötä hapen ja ravinteiden pääsy kudoksiin heikentynyt ja sen
myötä syntyy kudosvaurioita?

Suoniston paine on ratkaisevassa roolissa verenvirtauksen suhteen. Virtausesteiden myötä
 paine kasvaa ja virtaus heikkenee. 

Laskimoiden virtausesteiden myötä myös selkäydinnesteen virtaus heikkenee. Laskimo-operaation
myötä  selkäydinnesteen virtaus näyttää parantuvan (Zivadinov ym. 2012)

MS-tautiin liittyy lämpöherkkyys, kuumuus nostaa oireita - mutta miksi? Laskimovirtaus liittyy
mahdollisesti myös "jäähdytykseen". Useilla operoiduilla lämmönsieto on korjautunut. 

CCSVI ei ole hyväksi..

Juurlink kertoi tavanneensa niin paljon potilaita, että on vakuuttunut siitä että plasebo ei selitä
oireiden korjaantumista. Tosin tutkimustyötä on jatkettava asiassa edelleen. 

Ovatko neurologit ja MS-tutkijat kehässä, mistä ei ole ulospääsyä? Luennolla Juurlink pohti
taloudellisten kytköksien (lääketeollisuus) heijastuvan CCSVI:n negatiivisesti. 

KANSAINVÄLINEN LASKIMOSAIRAUKSIEN JÄRJESTÖ: CCSVI LIITTYY MS-TAUTIIN

The International Union of Phelebology on maailman suurin laskimosairauksien asiantuntijoiden järjestö, joka aika ajoin päivittää määrityksiä ja ohjeistuksia laskimosairauksien suhteen. Nyt 2013 päivityksessä CCSVI:stä oli pitkähkö teksti ja oli ilahduttavaa todeta, että laskimoasiantuntijoille CCSVI on todellinen tila, siis oma diagnoosi. Tekstissä määriteltiin mm. mitä CCSVI on, mitä se aiheuttaa ja miten se todetaan. Useimpia ehkä kiinnostaa se, että mitä CCSVI aiheuttaa ja tekstissä esitettiin tutkimukseen perustuvana tietona se, että se aiheuttaa verenvirtauksen heikentymistä keskushermostossa eli hypoperfuusiota (kuten MS-potilailla) ja myös selkäydinnesteen heikompaa virtausta.

Näin maallikon silmin tilanne on nyt erikoinen, kun ilmiöstä tulee kahdenlaista näkemystä. Itse luotan siihen, että laskimoasiantuntijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja järjestön näkemys asiasta on siten oikeilla raiteilla.

Linkki: GUIDELINE - DIAGNOSIS AND TREATMENT OF VENOUS MALFORMATIONS 

CCSVI teksti sivulta 51 eteenpäin:

"Chronic cerebrospinal venous insufficiency (CCSVI) is a syndrome characterized by
restricted venous outflow from the brain, in consequence of respectively intraluminal
defects, wall stenosis, or also external compression, striking the internal jugular (IJV)
and/or azygos veins. Intraluminal obstacles and hypoplasia\agenesis, documented with a
combination of techniques (intra and extravascular ultrasounds, catheter and MR
venography) are morphologically quite similar to those above described for truncular
VMs.


The reported prevalence of CCSVI is highly heterogeneous in literature. However, a
meta-analysis reveals that CCSVI was found mainly in multiple sclerosis patients, but
also possibly associated to other neurodegenerative diseases and even to healthy controls.


In CCSVI usually more than one segment of the major extra-cranial and extravertebral
cerebral veins is affected. Consequently, disturbed flow and formation of collateral
venous channels have been described. The IJV flow objectively measured by means
of 2D MR drains approximately 75% of the cerebral arterial inflow, whereas it falls to
respectively 64% and 52% if one or two stenosis are documented.

The extensive flow diversion through collaterals channels, permits to avoid intra-cranial
hypertension. Venous hypertension in cerebral veins was never assessed. However, a
slight but significant gradient across the stenosis has been measured.The two main
consequences of CCSVI on brain pathophysiology have been recently highlighted by the
means of objective non conventional MRI measures:

1) Impaired brain perfusion. Venous outflow obstruction determines diffuse
hypoperfusion of the brain parenchyma(e.g. multiple sclerosis patients).
2) Impaired cerebro-spinal fluid (CSF) dynamics. CSF is ultra-filtered at the level of the
lateral ventricles, circulates in the CSF spaces and finally is re-absorbed into the venous
system, at the level of the superior sagittal sinus.

In CCSVI, impaired cerebral venous outflow is linearly related to the impaired venous
hemodynamics. Finally, Color Doppler sonography and plethysmography both
clearly measure an impaired postural control of cerebral venous return. Passing from
supine to up-right posture the cervical venous outflow is significantly faster in controls
respect to CCSVI.

Summary
Truncular VM as cause of CCSVI is supported by gross anatomy and imaging techniques
evidences of intraluminal defects and segmentary hypoplasia, typically seen in truncular
VMs. In addition, embryology 280 compared with morphologic characteristic of
some CCSVI lesions, further suggests truncular VMs.

Finally, focal alterations in collagen component, and specific genetic and
environmental factors further suggests truncular VMs to explain the origin of CCSVI
stenosing lesions.

Nowadays, there are increasingly thriving studies leading to a CCSVI diagnosis through
multimodal techniques, in which the different methods are used in combination in order
to increase diagnostic accuracy. An ideal screening device is cervical
plethysmography. It tells us how much the venous return is affected but needs to be
corroborated by Doppler sonography, MRV and CT venography to define exactly both morphology
 and location of venous obstruction.Invasive catheter venography/phlebography and intravascular
sonography should be used only when treatment is planned.

ROOMAN YLIOPISTON SOKKOUTETTU TUTKIMUS - CCSVI KYTKEYTYY VAHVASTI MS-TAUTIIN

Muutama päivä sitten verisuoniin keskittyvässä tiedejulkaisussa oli Sapienzan yliopston (Rooma) tutkijoiden tekemä ultraäänitutkmus, missä oli käytetty Zambonin kehittämää ja  Internation Society for Neurovascular Disease:n  hyväksymää tutkimusmentelmää. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 112 MS-potilasta, kaikista tautimuodoista ja  67 tervettä verrokkia. Tutkimuksesta tekee merkittävän ja painavan se, että se oli SOKKOUTETTU, mikä tarkoittaa seuraavaa:
- dopplertutkijalla ei ollut tietoa onko tutkittava MS-tautia sairastava tai terve verrokki
- tutkittava oli tuotu huoneeseen ja tutkimustuoliin (erityinen tuoli, mitä voidaan kääntää eri kulmiin) ennen tutkijaa, joten tutkijalla mahdoton päätellä kumpaan ryhmään tutkittava kuuluu
- tutkija ja tutkittava eivät saaneet jutella

Tämän sokkotutkimuksen tulos oli seuraava:
- yhdellekään terveellä verrokilla ei täyttynyt CCSVI diagnoosi, SIIS EI YHDELLÄKÄÄN
- MS-tautia sairastavilta CCSVI todettiin 60 %:lla

Tutkimuksen päätelmässä todetaan että CCSVI hemodynaaminen tila, joka vahvasti liittyy MS-tautiin ja jota ei havaittu normaaleilta kontrolleilta.
" Chronic cerebrospinal venous insufficiency is a haemodynamic condition strongly associated with multiple sclerosis and is not found in normal controls" 

Tutkimusjulkaisussa todetaan, että ns. M-mode (motion mode) oli tärkeä tekijä diagnosoinnissa, sillä voidaan osoittaa paremmin juuri ne seikat, mistä CCSVI:ssä on keskeisesti kyse -- laskimon sisäiset virtausesteet ja niiden vaikutus verenvirtaukseen. Useissa tutkimuksissa on keskitytty laskimon kaventumiin ja tulos on ollut tyystin eri kuin esimerkiksi tässä tutkimuksessa. Tutkimustietoa tulee nyt kaiken aikaa, puolesta ja vastaan. Se mikä on ollut hienoa nähdä, niin painopiste on mukavasti siirtynyt verisuonien ja virtauksien suuntaan MS-taudissakin.

Rooman yliopiston tutkimustiivistelmä: Prevalence of chronic cerebrospinal venous insufficiency in multiple sclerosis: a blinded sonographic evaluation.

Kuva tutkimuksesta. M-Mode mahdollistaa "liikkumattomien" eli virtausesteen muodostavien laskimoläppien havaitsemisen:

TIEDESODAN YLILYÖNNIT

Muutama päivä sitten luin kanadalaislehdestä artikkelin, missä kerrottiin että verisuonikirurgi Sandy McDonald on haastanut tunnetun neurologin, Mark Freedmanin oikeuteen. Jutun pohjalla on Mark Freedmanin käynnistämä sähköpostiviesteily lääkärikunnassa, mikä johti siihen että maassa kaulalaskimoiden pallolaajennus MS-potilaiden kohdalta kiellettiin. Verisuonikirurgi Sandy McDonald:n asian käsittely oikeudessa liittyy paljolti siihen, että Freedman oli mustamaalannut asiattomasti ja loukkaavalla tavalla McDonaldia alan ammattilaisena. Freedmanin sähköpostiviesteily 2010 sai aikaan myös McDonalin klinikan toiminnan tutkimisen, mutta siitä ei löydetty mitään väärää. McDonald oli vaatinut Freedmanilta anteeksipyyntöä, mutta sitä Freedman ei suostunut tekemään - joten asia on nyt isosti mediassa ja käsitellään oikeudessa. 

http://www.ottawacitizen.com/health/Ottawa+doctor+facing+lawsuit+from+Barrie+surgeon+over+emails/9172479/story.html

Jokseenkin samankaltainen tilanne oli Italiassakin reilu vuos sitten, jolloin Zambonin tutkmusryhmän neurologi Fabrizio Salvi haastoi oikeuteen Italian neurologian kärkinimen Giancarlo Comin. Tuolloinkin jutun pohjalla oli ylilyönti ja lääketieteelliseen kenttään sopimaton viestintä. 

Tiedesotaa CCSVI:n tiimoilta on käyty jo 3-4 vuotta, käytännöllisesti katsoen siitä lähtien kun Zambonin tutkimusjulkaisut saivat julkisuutta maailmalla.  Kun tarkastelee näin maallikkona sivusta tätä laajaa tiedekiistaa, niin on todettava valitettavasti, että näkemykset ovat lähinnä etääntyneet tiedeyhteisöjen kesken asiassa ja sen myötä kannanototkin. Kun lukee negatiivisesti latautuneen neurologian ja positiivisen verisuoni asiantuntijoiden julkaisuja ja artikkeleita - niin ne ovat todella kuin eri maailmoista. 

Neurologisella kentällä on viime aikoina putkahdellut jo näkemyksiä, joissa on esitetty vaateita CCSVI tutkimuksien lopettamisesta ja jokin aika sitten julkaistu pääkirjoitus Multiple Sclerosis Journal:ssa totesi kutakuinkin että CCSVI oli lyhyt tieteellinen harharetki, joka rinnastettiin vanhaa satuun "Liisa ihmemaassa"

goodbye to all that: a short history of CCSVI  Toinen samaisessa julkaisussa ollut artikkeli oli otsikoitu näin: "Funding CCSVI research is/was a waste of valuable time, money and intellectual energy   Otskon sävy on varsin negatiivinen eli kirjoittajan mukaan CCSVI tutkimus on ajan, rahan ja älyllisen energian haaskausta. 

Kun katse siirretään verisuoni- tai radiologian alan julkaisuihin, niin maailma näyttääkin aivan toisenlaiselta. Tieteellisten tekstien ja artikkelien sävy huokuu positiivisuutta ja ajatusta siitä, että CCSVI laskimopoikkeavuudet ovat todellinen ongelma, mikä liittyy MS-tautiin ja jonka onnistunut hoitaminen tuottaa positiivisia vaikutuksia niin verenkierron kuin oireidenkin suhteen.

Nyt syksyllä 2013 laskimoasiantuntijoiden maailman konferenssissa (Boston, USA) CCSVI oli hyvin esillä ja lupaavia tutkimuksia esiteltiin tapahtumassa. Esimerkiksi Marian Simkan tutkimuksessa todettiin että pallolaajennusta tehokkaammalta vaikuttava operointimetodi on ns. "cutting balloon" toimenpide. 65 potilaan kokeilussa laskimo pysyi paremmin "auki" verrattuna pallolaajennukseen. Onko tässä ratkaisua laskimon uudelleen ahtautumisen suhteen?  Efficacy and safety of cutting balloons for the treatment of obstructive lesions in the internal jugular veins  

Osalla potilaista laskimoahtaumiin on alustavasti liitetty myös "ulkoinen kompressio" esim. kaulan lihaksen paine laskimoon. Konferenssissa julkaistiin myös Ferraran yliopiston tutkimus missä kuudelle potilaalle tehtiin kirurginen operaatio omohyoid-lihakseen, jotta se ei painaisi laskimoa. Vuoden seurannassa potilaiden verenvirtaus pysyi auki ja kaulanlaskimosta mitattiin ennen operaatiota n. 50 ml/min ja vuoden kuluttua mitattu yli 400 ml/min oli konkreetti tulos verenvirtauksen korjaantumisesta. Potilailla todettiin lievä korjaantuminen EDSS arvossa, 3 > 2,5. 

Argentiinalaisryhmän alustavissa kliinissä tutkimuksissa todettiin myös positiivinen hoitovaste operoiduilla, tosin myös havaitsivat laskimon uudelleen ahtautumisongelman: 19 potilaan tilanne kartoitettiin kahden vuoden ajan ja useimmille operaatio tuotti oireiden osalta parhaimmat vaikutukset 6-12 kk:n välillä, sitten pientä laskua 12-24 kk:n aikana.. mutta useimmille tilanne stabiloitui. Noin puolella operaatio uusittiin tutkimuksen aikana, mikä vastaa myös Zambonin pilottitutkimuksen tulosta laskimon uudelleen ahtautumisesta. Tutkimuksen päätelmä oli rohkaiseva: CCSVI toimenpiteen myötä havaittiin olotilan kohentumista ja hoidot sujuivat turvallisesti. 

"Conclusions. Patients with associated CCSVI and MS can improve their clinical conditions with VA that demonstrate to be safe and with and good tolerance."

Luin läpi kutakuinkin kaikki konferenssin tutkimustiivistelmät ja mielen päälle jäi hyvin positiivinen mieli siitä, että tutkimuksia tehdään eri puolilla maailmaa ja tulokset ovat monessa suhteessa kiinnostavia, mm. se että uutta tietoa tuotetaan jatkuvasti. 

Monia asioita on noussut selkeämmin näkyville tiedekiistan myötä, ehkä tärkeimmät liittyvät CCSVI:n toteamiseen / diagnosointiin ja ratkaisuksi on nostettu usean kuvantamismetodin hyödyntämistä. Myös verenvirtauksen vaikutuksia suhteessa MS-tautiin, aivokudokseen, oireisiin tullaan varmastikin tutkimaan edelleen. Onko MS-taudissa todettu hidastunut verenvirtaus aivoissa laskimoahtaumista johtuvaa? Tai miten fatiikin (yksi MS:n invalidisoivimmista oireista) helpottuminen selittyy jugularlaskimoiden operoinnin myötä? Tutkimusta siis riittää ja tässä suhteessa näen hyvin outona neurologian kentälle nousseen, näkyvänkin vaateen CCSVI tutkimuksien lopettamisesta. Muistetaan että tutkimuslöydös on itsessään hyvin nuori ja ristiriitainen, etenkin tieteenalojen kesken.

Verisuonikirurgien tuore tutkimus - MS-taudissa selkeästi hidastunut virtaus kaulanlaskimoissa

JOURNAL OF VASCULAR AND INTERVENTIONAL RADIOLOGY julkaisi vastikään laajan italialaistutkimuksen, missä mitattiin katetri venografialla veren virtaamista MS-potilaiden ja verrokkien kaulan laskimoissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin laskimoiden pallolaajennuksen vaikutuksia verenvirtaukseen. Tutkimusta johti Catanian yliopiston verisuonikirurgi, Pierfrancesco Veroux.

Tutkimus vahvisti sen seikan, että MS-tautiin liittyy hidastunut virtaus ja tässä tutkimuksessa se vahvistettiin mittaamalla jugularlaskimoiden tyhjentymisaikaa. Virtaus mitattiin kaikkiaan 313 MS-potilaalta ja 12 kontrollilta, joilla oli eri diagnoosi jonka yhteydessä katetri venografia suoritettiin. Potilaiden jugularlaskimoiden tyhjennysajat määrittyivät seuraavasti:

alle 4 sekuntia   -->    normaali arvo
4 - 6 sekuntia   -->  hieman hidastunut virtaus
yli 6 sekuntia    --> vakavasti hidastunut virtaus

Kontrolliryhmässä laskimoiden tyhjentymisaika jäi alle neljään sekuntiin eli normaali arvoksi. MS-diagnosoiduilla sen sijaan tyhjentymisaika oli jo selkeästi pitempi ja n. 90 %:lla MS-potilaista mittaus osoitti joko hieman tai vakavasti hidastunutta virtausta. Tutkijoiden mukaan objektiivinen mittaus varjoainekuvauksella sellvästi osoitti, että MS-taudissa jugularvirtaus on hidastunut.

Tutkimuksen toinen,  todella kiinnostava ja mielestäni tärkeä tutkimusanti oli se, että miten hyvin pallolaajennus korjaa heikentynyttä virtausta. Tutkijat havaitsivat että "lievässä virtausongelmassa" hoito toimi selvästi paremmin, ja pallolaajennuksen vaikutus virtaukseen suotuisampi. Sen sijaan "vakavasti hidastanuneen virtauksen" kohdalla pallolaajennuksen vaikutus oli jo heikompi ja noin kolmanneksella tästä ryhmästä virtausongelma säilyi sitkeästi. Vastaavasti noin 35-40 %:lla virtausongelma saatiin korjattua niin, että jugularlaskimo tyhjentyi normaalissa ajassa.

Lisää tällaista tutkimusta ja toivon mukaan tutkijat löytävät pallolaajennusta tehokkaampia keinoja virtauksen korjaamiseksi.

Alla kuvaa tutkimuksesta. Vasemmalla potilaan laskimossa ahtauma ja oikeassa kuvassa onnistunut korjaus.