Turun sanomat uutisoi interferoni tutkimuksesta

Koko artikkeli: Yleinen MS-lääke testissä tehoton 

Tänään Turun Sanomat uutisoi kanadalaistutkimuksen tuloksesta näkyvästi ja myös YLE:n aamu-uutisissa oli mainintaa asiasta. Artikkelissa oli myös suomalaisneurologin pohdintaa tutkimustuloksesta ja jokunen sana myös laskimoiden pallolaajennuksista. En ollut yllättynyt hänen näkemyksistään interferonitutkimuksen tulokseen tai laskimo-operaatioihin liittyen.
"vaikka suurin osa pallolaajennuksessa olleista on raportoinut operaation jälkeen huojentuneesta olotilasta ja pirteydestä, ovat vaikutukset kuukausien tai viimeistään vuoden aikana hävinneet". 

Haastateltu neurologi oli myös sitä mieltä että kyseessä on ns. plaseboefekti. Tämä "plasebo selitys" on ollut neurologien esittämä kanta, miksi laskimo-operaatio voi tuoda "huojentunutta olotilaa". Tiedän useita operoituja joilla hoitovaikutukset ovat säilyneet jo kaksi vuotta, vaimoni mukaan lukien. Toisaalta tiedän useita joilla hoidon vaikutus on ehtynyt ja uudessa tutkimuksessa on osoittautunut laskimon uudelleen ahtautuminen. Zambonin pilottitutkimuksessa laskimon uudelleen ahtautuminen eli re-stenoosi ilmeni 18 kk:n aikana 47 %:lla operoiduista. Tämä onkin yksi ongelma, mihin asian parissa toimivat laskimoasiantuntijat etsivät ratkaisua. Zambonin pilottitutkimuksessa havaittiin myös positiivinen vaikutus MS-plakkien suhteen, tätä onkin jo vaikeampi selittää plasebolla.
Fatiikki on yksi vaikeimmista MS-oireista, se heijastuu kaikkeen. Laskimoahtauman korjaamisella yksi selkeimpiä havaittuja vaikutuksia on fatiikin helpottuminen. Maalaisjärkisestikin on jokseenkin helppo ymmärtää, että verenvirtausta häiritsevän esteen poistaminen voi helpottaa fatiikkiakin, korjaantuneen verenvirtauksen myötä. Aiheesta muutama tutkimustuotoskin, mm: Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study.   Vaimolla operaatio onnistui kirkkaasti yli odotusten, fatiikin lisäksi korjaantui tasapaino, kehon heikko puoli voimistui, "raskaat jalat" normalisoivuit, spastisuus niskassa löysäsi ja jopa heijasterefleksitkin normalisoituivat - ja hoitovaikutukset ovat pysyneet jo yli 2 vuotta.. että pitkään on ollut "huojentunut olo". Edelleen olen vahvasti sitä mieltä että hoito tulisi tehdä varhaisessa vaiheessa ja sen tulisi kuulua kaikille MS-potilaille.

Vielä kommentti tuosta kanadalaistutkimuksesta... sen tulos osoittaa, että pitkällä aikavälillä interferonilääke ei hidasta taudin etenemistä ja tutkimusta johtanut Helen Tremlett totesikin haastattelussa että jokin muu tekijä vie tautia eteenpäin kuin pahenemisvaiheet tai MS-plakit. Mikähän se mahtaa olla se tekijä.. joka aiheuttaa aivojen kudoskatoa?

Interferonit eivät hidasta taudin etenemistä

Päivitys 4/2015: 

Interferoni lääkityksellä ei vaikutusta RR-tautimuodon muuntumisessa progressiiviseen muotoon

Huhtikuussa 2015 julkaistiin kanadalaisen British Columbian yliopiston tutkijoiden tutkimus, mikä kartoitti beta-interferoni lääkityksen suhdetta RR-tautimuodon muuntumisessa progressiiviseen (SPMS) muotoon. Tämä kysymys on pohdituttanut itseänikin - hidastaako interferonilääkitys sairauden siirtymistä progressiiviseen muotoon?

Tutkimusaineisto koostui 794 lääkitystä, 933 lääkkeettömästä sekä 837 historiallisesta (lääkkeettömästä) MS-potilaasta. 

Tämän laajan ja lääketeollisuuden talousintresseistä riippumattoman tutkimustahon tulos oli se, että interferoneilla ei ollut vaikutusta sairauden etenemisessä relapsoivasta progressiiviseen muotoon. 

Käsitykseni mukaan usealla interferonilääkettä käyttävällä MS-potilaalla on toive, että lääke hidastaisi sairauden etenemistä. Tämä nyt julkaistu tutkimustulos vahvistaa aiemmissa seurantatutkimuksissa saatuja tuloksia siitä, että sairaus etenee lääkityksestä huolimatta. Toki interferonilääkityksen on osoitettu mm. vähentävän pahenemisvaiheita ja siinä mielessä niiden käyttö osana sairauden hoitoa on perusteltua.

Tutkimustiivistelmä: Beta-interferon exposure and onset of secondary progressive multiple sclerosis (4/2015)

Tämä ei suoranaisesti liity CCSVI:n, mutta Marjaan kylläkin. Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimusuutinen, mikä vahvisti sen mistä on ollut jo jonkin verran viitteitä - interferonit eivät hidasta MS-taudin etenemistä pitkällä aikavälillä. Itselläni heräsi monenlaisia ajatuksia tästä uutisesta, mm. muistikuvia Marjan sairastumiseta ja interferonihoidon aloittamisesta. Tuossa alkuvaiheessa lääkemahdollisuuteen tartuttiin kuin hukkuva oljenkorteen ja hoitava taho vakuutti että ilman lääkettä tauti etenee nopeammin. Marja käyttikin rebif nimistä interferoni lääkitystä, joka aikaa myöten osoittautui ongelmalliseksi, sillä se toimi päinvastoin ja tuotti MS-oireita. En sano että näin on kaikilla, mutta Marjalle se ei todellakaan sopinut. Marjan interferoni kokemuksen myötä luin paljon, toisaalta lääkehoidoista ja toisaalta muistakin vaihtoehdoista. Kanadalaisen MS-järjestön Direct-MS:n perustaja ja johtohahmo, tiedemies Ashton Embry on kirjoittanut artikkeleita MS-tautiin liittyen ja hänen teksteissään on näkynyt selkeä kriittisyys käytössä oleviin MS-lääkkeisiin liittyen:

Are Patients Being Given Objective Information On MS Drugs? (2005)

- teksti keskittyy pohtimaan, että onko lääkkeistä annettu tieto objektiivista. Puolueeton tutkimustaho Cochrane säätiön tehtävä on tuottaa taloudellisista kytköksistä riippumatonta tietoa ja sen tutkijat kyseenalaistivat mm. intereronien ja copaxonen hyödyn MS-taudin hoidossa:
"Whatever the disease course, glatiramer acetate is no better than placebo in preventing clinical progression at two years"

New Studies Show the MS Drugs Don’t Slow Progression

- tekstissä kolmen tutkimuksen tulokset, missä seurattiin MS:n etenemistä ja lääkehoitojen vaikutuksia pitkällä aikajänteellä. Lopputuleman oli se, että lääkettä käyttäneiden ja lääkkeettömien kesken ei tullut tilastollisesti merkittäviä eroja EDSS arvojen eli taudin haitta-asteen kertymisen suhteen..

2010 kohistiin brittitutkimuksen tuloksista; tutkimuksen keskiössä oli tiettyjen MS-lääkkeiden kustannustehokkuus (Avonex, Betaferon, Copaxone and Rebif) ja tämän laajan tutkimuksen rahoitus tuli julkisista terveydenhoitovaroista. Lääkkeiden tehon suhteen tulos oli iso pettymys, pahimmillaan lääkkeetön ryhmä voi paremmin kuin lääkeryhmä:
NHS 'has wasted millions on MS drugs which did nothing to help patients'
"Recent research results show that patients actually did worse on the drugs than if they were given a placebo"

Nyt heinäkuussa 2012 julkaistiin laajan pitkäaikaistutkimuksen tulokset ja se taudin etenemisen suhteen tulos oli se että interferoneilla ei ollut vaikutusta MS-taudin etenemiseen. British Columbian tutkijat kartoittivat 868 interferoneilla hoidetun MS-potilaan sekä 1788 lääkkeettömän potilaan tilannetta vuosien 1985-2008 aikana:

Multiple Sclerosis Drug Doesn’t Prevent Onset of Disability, Study Finds
MS treatment reduces relapses, but cant slow progression
MS-tautilääke ei pysäytä sairauden etenemistä

Koko tutkimus täältä: Association Between Use of Interferon Beta and Progression of Disability in Patients With Relapsing-Remitting Multiple Sclerosis

Lääketutkimus on saanut viime aikoina "kylmää kyytiä" ja kritiikkiä kovan tason asiantuntijoiltakin, mm.  2013 palkittu prof. George Ebers on kritisoinut voimakkaasti MS-lääketutkimuksia, koska niissä on Ebers:n mukaan keskitytty "väärään mittauskohteeseen ja vääränlaiseen tiedottamiseen. Ebers on tutkinut paljon taudin luonnollista etenemistä, siis ajalta ennen nykyisiä lääkehoitoja:

Väistämättä on tullut mieleen aika ajoin tekemämme "hoito" valinnat ja lääkkeettömyyden valinta aiheutti kyllä harmaita hiuksia noin viisi vuotta sitten. Jos Marjan vointi on mittarina niin sanoisin että tekemämme liikut ovat olleet erittäin hyviä. Olen täysin varma että ravitsemusmuutos (antioksidanttipitoinen, oikeasti ravitseva ruokavalio), tietyt lisäravinteet (D-vitamiini, B-vitamiinit, ALA..), säännöllinen liikunta sekä 2010 tehty pallolaajennus (mikä todella korjasi tilanteen) ovat todella tepsineet. Pitkän ajan, vuosien kokemusta meillä ei luonnollisesti ole, eli aika näyttää niiden merkityksen mahdollisen taudin etenemisen suhteen. Oireiden perusteella arvioituna suunta on ollut sairaudesta poispäin.

Sairautta voi hoitaa monella tavalla, enkä ole missään vaiheessa ajatellutkaan että vain lääke on ainoa hoitomuoto MS:n kaltaiseen tulehdussairauteen. Valitettavasti hoitosuositukset pysähtyvät käytännössä vain lääkityksiin ja tämä on valitettavaa. On todella paljon tieteellistä näyttöä esim. liikunnan / treenauksen vaikutuksesta MS-tautiin, mutta käytännössä tämä jää ihmisten omalle kontolle. Onneksi sentään asenne D-vitamiiniin on muuttunut ja neurologit useimmiten jo suosittelevat sitä potilaille (mutu tuntuma).


Loppukaneetti: OLISIKO MS-TUTKIMUKSESSA JO KORKEA AIKA KÄÄNTÄÄ KATSE UUSILLE POLUILLE - KUTEN VERENVIRTAUKSEEN AIVOISSA?

Italia: verisuonilääkärit vahvistivat CCSVI:n ja MS-taudin yhteyden

Bologna, 6.heinäkuuta 3 johtavan tason verisuoniasiantuntijaa piti mediatilaisuuden, minkä punainen lanka oli se että CCSVI on todellinen ongelma, mikä liittyy MS-tautiin ja se tulisi hoitaa. Dr Pietro Maria Bavera (Milano) esitteli oman dopplertutkimuksensa tuloksen, mikä oli Zambonin ryhmän kaltainen: hän tutki kaikkiaan 823 MS-diagnotoitua ja CCSVI todettiin yli 90 %:lla. Vastaavasti 60 terveen kontrollin joukosta havaittiin 5 %:lla poikkeavuutta, mutta ei CCSVI:tä.
Tilaisuudessa esiteltiin myös kansainvälisen tutkimusjärjestön, eli International Society for Neurovascular disease:n (ISNVD) metatutkimus jossa kartoitettiin venografialla (tarkin mahdollinen) tehtyjä tutkimuksia.. ja sen tulos vahvisti myös yhteyden; MS-tautiin liittyy laskimoahtaumat, piste.

Bolognan tilaisuudessa esiintyneet verisuoniasiantuntijat olivat:

Giampiero Avruscio: Director and Head of Specialized Medicine Angiology and Day Hospital - Hospital S. Anthony - Padua

Pietro Maria Bavera: Responsible Service of Angiology and Vascular Surgery - Fondazione Don Gnocchi Milan

Pierfrancesco Veroux: Director Vascular Surgery Unit - Polyclinic Vittorio Emanuele - Catania 

Italiassa on ollut voimakkaita jännitteitä CCSVI:n kanssa, ja tästä syystä em. verisuonilääkärit halusivat tuoda kantansa julkisuuteen. Italiassakin suurin kritiikki ja suoranainen vastustus on tullut neurologian piiristä ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä mitä kentällä tapahtuu? Joko neurologia taipuu hyväksymään sen että CCSVI on ylipäätään olemassa ja se liittyy MS-tautiin?

Lähteet:  Zamboni, nuove conferme 

Useita videoita Bolognan tilaisuudesta: http://ccsvi-sm.org/?q=node%2F1579

Marja ja Crossfit

Hitusen Marjan kuulumisia liittyen uuteen treenimetodiin eli Crossfittiin. Joskus kuukausi sitten luin artikkelia missä kerrottiin crossfitistä ja kaikkinensa se tuntui haastavalta mutta tehokkaalta treenimuodolta. Esimerkiksi sivustolla http://www.crossfit.com/ löytyy joka päivälle oma treeninsä, mitä voi kukin tehdä.. tosin varmasti ohjaus olisi paikallaan liikeradoissa ja muutenkin. Me ollaan toistaiseksi tehty systeemiä minun omalla punttisalilla, siis autotallissa.. missä on kyykkytelineet, penkkipunnerruspenkki, leuanvetotanko, painoja ja erilaisia viritelmiä. Crossfit treenin ns. wod-osio (workout of day) on se rankin ja kovin juttu, siis niin kova että itse treeni on kohtuu lyhyt, ehkä 10-20 minuuttia, pahimmillaan täyttä helvettiä :) Treenimuoto kehittää vähän kaikkea; voimaa, kestävyyttä, kimmoisuutta, nopeutta, etc.

Tämän päivän treeni oli minun "käsialaa" ja painotus enemmän raajojen lihaksistoon. Marjan polvi ärtyi aiemmasta treenistä joten nyt piti kehittää sellainen liike että voi tehdä kivutta. Päivän ohjelma oli seuraava:
- maastaveto --> 10 toiston sarjoja, paino sopiva että jaksaa vetää loppuun saakka
- kapea punnerrus, 10 toiston sarjoja
- leuanveto, 10 toistoa
- vatsalihasliike "lätkä sylissä", kiertoja 20 x

Tuo toistettiin 10 kiekkaa eli yhteensä toistoja tuli 100 per liike. Tosin loppumetreillä piti toistoja vähentää, esim leuanvedoissa viimeisissä sarjoissa enää 4 toistoa. Koko savotta kesti 25 minuuttia ja se oli kova suoritus.

On todella mahtava nähdä että Marja pystyy treenaamaan nyt näin täysipainoisesti. Ennen CCSVI operaatiota tämä ei olisi missään nimessä ollut mahdollista, kehon oikean puolen hallinta ja jaksaminen olisi silloin yksi iso ongelma, fatiikin lisäksi. Viimeiset 1,5 vuotta on kutakuinkin menty kovan treenin merkeissä ja se on aivan mahtavaa.


Tilasin leuanvetoon ns. vetokumen, mikä keventää kuormaa eli Marjakin voi vetää sen avulla sarjoja. Suosittelen lämpimästi. Alla video mikä selventää, mikä on idea.

Kahden vuoden seurantatutkimuksen tulokset (kesäkuu 2012)

Zambonin ryhmä julkaisi "Functional Neurology" julkaisussa tuoreimman kliinisen tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa oli mukana 29 MS-diagnosoitua, joiden tilanteesta oli kerätty dataa 2 vuotta ennen operaatiota ja 2 vuotta sen jälkeen. Neurologiset tarkastukset ja mittaukset tehtiin kolmen kuukauden välein, kaikkinensa siis neljän vuoden ajan. Laskimotoimenpiteet eli pallolaajennukset tehtiin 2010 loppupuolella, Ferraran yliopistolla (vascular disease center). Laskimot tutkittiin ensin dopplermetodilla ja edelleen venografiassa.

Kaikkinensa 29:lle potilaalle tehtiin yhteensä 44 operaatiota, eli 16 potilasta operoitiin kerran, 11 operoitiin kahdesti ja 2 kolmesti kahden vuoden aikana. Laskimonahtauma eli re-stenoosi ilmeni siis 45 %:lla kahden vuoden aikana ja tämä luku on linjassa aiempien havaintojen suhteen. Nämä uudelleen ahtaumat havaittiin joko relapsin yhteydessä tai dopplertutkimuksen yhteydessä.

Hoidon vaikutuksia on aiemmissa tutkimuksissa mitattu useilla mittareilla ja nämä aiemmat pilottitutkimukset ovat havainneet että selkeimmät hoitoefektit ovat liittyneet fatiikkiin, "aivosumuun" ja elämänlaatuun. Tämä Zambonin tutkimus keskittyy ainoastaan kahden seikan tarkasteluun; pahenemisvaiheiden määrään ja EDSS arvoon. Tutkimuksen lopputuleman oli se, että pallolaajennuksilla oli suotuisa vaikutus, pahenemisvaiheet sekä EDSS muuttuivat tilastollisesti merkittävästi. 29 operoiduista ainoastaan neljällä tilanne huonompi kun vertailtiin ajanjaksoja "2 vuotta ennen ja jälkeen operaation. Alla olevassa kuvassa tiivistäen tutkimustuotos pahenemisvaiheiden ja EDSS arvojen suhteen:

Koko tutkimus luettavissa täältä: Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients

Hapetusstressi, ravitsemus, Nrf2 ja BG-12

Voiko ravitsemuksella vaikuttaa MS-tautiin? Mielipiteitä on varmasti reunasta reunaan, joku ajattelee että syöminen ei liity millään tavalla tautiin ja toinen ääripää liputtaa voimakkaasti ravitsemuksen puolesta. Oma käsitys on selkeästi jälkimmäinen. Hippokrateen vuosisatoa sitten esittämä lausahdus "ruoka olkoon lääkkeesi" tuntuu olevan jokseenkin "piilossa" jos miettii tämän päivän virallista hoitokenttää.

 Ravitsemusta voi varmasti tarkastella monesta eri näkökulmasta ja yksityiskohdasta käsin, esim. verenvirtaukseen vaikuttaminen. Linkin artikkeli on viime vuodelta ja lyhyesti siinä kerrotaan tutkimuksesta, missä tutkittiin kasvisnitraatti pitoisen punajuurimehun vaikusta vanhuksien aivojen verenkiertoon. Tämän lyhytaikaisen tutkimuksen tulos osoitti että verenvirtaus aivoissa lisääntyi: Daily Dose of Beet Juice Promotes Brain Health in Older Adults
"The MRIs showed that after eating a high-nitrate diet, the older adults had increased blood flow to the white matter of the frontal lobes -- the areas of the brain commonly associated with degeneration that leads to dementia and other cognitive conditions.
"I think these results are consistent and encouraging -- that good diet consisting of a lot of fruits and vegetables can contribute to overall good health," said Gary Miller, associate professor in the Department of Health and Exercise Science" 


MS-tautiin liittyy heikompi verenvirtaus aivojen "läpi", tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa jo  ennen Zambonin laskimolöydöksiä. Tämä seikka on käsittääkseni tiedemaailmassa vielä todistetusti selittämättä, mutta laskimoahtaumat ovat varsin hyvä ja järkeenkäypä selittäjä. Hidastunut verenvirtaus aivoissa ei voi olla hyvä asia, hermosolut ovat herkkiä hapen- ja ravinteidensaannin suhteen. Heikentynyt/hidastunut virtaus on liitetty mm. alzheimerin tautiin ja on esitetty että heikko virtaus itsessään tuottaa hapetusstressiä ja solujen mitokondrioiden toiminnan heikkenemistä. Verisuoniston ja veren tehtävä on mm. viedä ravinteita soluille ja aivan varmasti sillä on iso merkitys, mitä ravinteita ja ainesosia veressä on. Syömämme ravinto imeytyy suolistosta ja se määrittää paljolti verestä mitattavia arvoja, esim. C-vitamiinitaso korreloi ravitsemuksen suhteen: Associations of vitamin C status, fruit and vegetable intakes, and markers of inflammation and hemostasis  

Sanat tulehdus, inflammaatio ja hapetusstressi ovat toistuvia sanoja MS-taudista luettaessa ja näihin liittyen on tehty valtava määrä tutkimustyötä eri puolilla maailmaa. Käytössä olevat lääkkeet ovat keskittyneet immuunipuolustuksen säätelyyn ja siten tulehdustilojen vähenemiseen vaihtelevalla menestyksellä. Tehokkaimmat lääkkeet, kuten tysabri vähentävätkin MS-taudin tulehduspesäkkeitä ja useimmat ovat kokeneet ja kertoneet hyötyneensä lääkkeestä. Kolikon toinen puoli on lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset, esim. tysabrin kohdalla PML - asia mikä vaikuttaa hoitavan tahonkin päätöksiin reseptien kirjoitamisessa.

MS-taudissa aivoissa jyllää hapetusstressi, eli solujen käyttäessä happea aineenvaihdunnassa muodostuu reaktiivisia happiyhdisteitä, "vapaita radikaaleja" mitkä vahingoittavat soluja. Aiheesta löytyy valtavasti vanhaa ja uutta tiedepaperia, esim. 2011 julkaistu Oxidative damage in multiple sclerosis lesions missä tunnetut tutkijat tarkastelevat hapetusstressiä suhteessa tapahtuneisiin kudosvaurioihin:
"Our data suggest profound oxidative injury of oligodendrocytes and neurons to be associated with active demyelination and axonal or neuronal injury in multiple sclerosis"  

Italialaistutkijat mittasivat v. 1999 noin 30 MS-tautia sairastavalta ja verrokilta verestä tiettyjä arvoja, jotka osoittavat hapetusstressin tasoa. Tutkimuksen tulos oli selkeä; MS-diagnosoiduilla mitattiin poikkeavat arvot suhteessa verrokeihin:
"In conclusion, the blood of patients with MS shows the signs of a significant oxidative stress. The possibility of counteracting it by antioxidant administration plus an appropriate diet, might represent a promising way of inhibiting the progression of the disease. Antioxidant supplements should include not only GSH repleting agents, but also Vit. E, ubiquinol, and selenium.(Oxidative stress in patients with multiple sclerosis)

Luultavasti tunnetuin hapetusstressi ilmiö on raudan ruostuminen ja samankaltainen prosessi tapahtuu myös ihmiskehossa. Antioksidantit ovat "lääke" hapetusstressin hillitsemiseen. Useimmilla sanasta antioksidantti tulee mieleen tietyt lisäravinteet, mutta ensisijaisesti ne löytyvät syömästämme ravinnosta - ei mistä tahansa ravinnosta vaan erityisesti tuoreista kasviksista; vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. MS-taudin tiimoilta on paljonkin olemassa tiedetuotoksia missä pohdinnan aiheena on antioksidantit taudin hillitsijänä, mutta nämä ovat jääneet paljolti hypoteeseiksi ja varsinaisia kliinisiä tutkimuksia on vähän jos lainkaan. Ehkä tähän liittyen kiinnostavin kokeilu on norjalaisten v. 2000 julkaisema 2 vuotta kestänyt tutkimus, missä oli mukana 16 kohtuullisen "tuoretta" MS-diagnosoitua. Tutkimuksessa mitattiin ravitsemusmuutoksen (terveellinen --> enemmän tuoreita kasviksia ja kalaa / vähemmän sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja alkoholia). Mielestäni tutkimustulos oli huomionarvoinen:
- pahenemisvaiheiden radikaali väheneminen (ryhmässä vain kahdella pahenemisvaihe, ja he olivat ainoat tupakoivat, sattumaako? --> Smoking Makes Multiple Sclerosis Worse ) sekä EDSS arvojen merkittävä väheneminen:

 Hapetusstressiin liittyen luin mielenkiinnolla uudesta MS-lääkkeestä, mikä näytöstää poikkeavan tähän saakka markkinoilla olevista. Lääke tunnetaan jännällä nimellä, se on BG-12 ja sen suotuisa vaikutus on todennäköisimmin ns. NRF2-signaalireitin aktivaatio: 

 
 Mikä ihme on NRF2-signaalireitti? Kuten kuvasta näkee niin se liittyy solujen kykyyn puolustautua mahdollsia myrkkyjä, aineenvaihduntaan (hapetusstressi) ja tulehdukseen liittyvään stressiin. Suomenkielisiltä sivuilta löytyi NRF2 hakusanalla jonkin verran tekstiä, mm. tuore väitöstutkimus (2012): Elimistön omat rasvahapot suojaavat verisuonia  eli NRF2-signaalireitti on ihmisellä olemassa oleva solutason mekanismi, minkä tehtävä on ohjata antioksidatiivistä toimintaa solutasolla - suojata soluja mm. hapetusstressiltä. Aiheeseen liittyen ECTRMS:n yhteydessä oli esillä Biogen:n lyhyt tutkimustiivistelmä missä vertailtiin BG-12 ja erään luontaistuotteen nimeltä Protandim vaikutusta NRF2 aktivaattoreina. Lopputulos oli se, että Protandim (kurkuma, vihreä tee, ym. luonnontuotteet) toimi tehokkaammin:
" Interestingly, protandim, a dietary supplement consisting of herbal ingredients, was the most potent inducer and therefore may be the most suited as a therapeutic strategy."
Linkki: Nrf2 activators: a novel strategy to promote oligodendrocyte survival in multiple sclerosis?
 

Nrf2-signaalireitin aktivaatioon voi siis vaikuttaa ravitsemuksella, erityisesti tietyillä kasviksilla. Olen pitkään tiennyt että parsa on terveellistä, mutta oli pieni yllätys että on olemassa "broccoli effect", mikä tarkoittaa juuri tätä Nrf2-signaalireittiin vaikuttamista. Aiheesta on meneillään jopa kliininen tutkimus jenkeissä: Effect of Sulforaphane in Broccoli Sprouts on Nrf2 Activation. Osui silmään myös suomenkielinen sivu: http://www.parsakaali.fi/nrf2.html  Myös intialainen mauste nimeltään kurkuma liittyy Nrf2:een: Curcumin induces stabilization of Nrf2 protein... ja se on liitetty myös MS-tautiin menneinä vuosina ja vieläpä viime vuonna japanilaiset julkaisivat aiheesta tiedetekstiä: Curcumin has bright prospects for the treatment of multiple sclerosis 

Luin jonkin verran tuosta BG-12 lääkkeestä, mm. taloussivustoilla ennustettiin että se tulee tuottamaan hyvin ja sen vahvuus on turvallisuus, tutkimuksissa ei ollut ilmennyt vakavia komplikaatioita. Katsomassani lyhyessä esittelyvideossa näytti jopa että mitä suurempi lääkeannos niin sitä parempi tulos:

Nostin aiheen tähän blogiin lähinnä siitä syystä että kiinnostuin tästä lääkkeestä tai tuosta Nrf2 mekanismista. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä että ravitsemuksella on äärimmäisen suuri vaikutus terveyteemme ja MS-tautiinkin. Tätä väittämää en voi absoluuttisesti todistaa, ei kukaan voi jos ajatellaan että tieteellinen totuus lääkkeen/aineen tehosta vaatisi satoja tai tuhansia tutkittavia kliinisissä tutkimuksissa - sillä ravitsemuksen suhteen sellaisia ei ole tehty, ja ei välttämättä tulla tekemäänkään, kuka maksaa? ..ja virallinen kanta tuntuu olevan se että ravitsemuksella ei ole juurikaan merkitystä MS-taudin hoidossa (mitä en todellakaan usko). Ehkä hämmästyttävin lukemani tutkimusraportti ravitsemuksesta MS-taudissa on case-report: Neuromuscular electrical stimulation and dietary interventions to reduce oxidative stress in a secondary progressive multiple sclerosis patient leads to marked gains in function: a case report Kyseessä siis prof. Terry Wahls:n tapaus, missä joitakin vuosia pyörätuolissa istunut PP-MS potilas Terry Wahls kuntoutui noin 8 kuukaudessa niin että pyörätuoli jäi pois. Tiedeihmisenä hän on tehnyt jatkotutkimuksia pienellä otannalla, lupaavin tuloksin. Hänen tutkimuksissaan on erityisesti yksi ongelma - rahoitusongelma? Tälläkin hetkellä käynnissä olevat tutkimukset tehdään osin keräysvaroin. CCSVI:n suhteen osa Italian laajasta tutkimushankkeesta on rahoitettu keräysvaroin. Karu tosiasia on se, että vain lääketehtailla tuntuu olevan varoja rahoittaa suuria kliinisä tutkimuksia.

Jälleen ristiriitainen tutkimustulos

Susan Sullivan, the province’s minister of health and community services

 listens as Dr. William Pryse-Phillips, emeritus professor of medicine (neurology)

 at MUN and lead researcher of the multiple sclerosis observational study, 

speaks to reporters...

Kesäkuun 7. 2012 Kanadan media julkaisi tutkimusuutisen, mikä on herättänyt paljon keskustelua, erityisesti Kanadassa ja netin keskustelupalstoilla. Asiaa uutisoitiin muutamissa lehdissä, esim. näin: Study Results Disappointing for MS Patients










 Tuossa tutkimuksessa oli mukana 30 MS-potilasta, joiden laskimot operoitiin ja 10 MS-potilasta kontrollina. Tutkimuksen keulakuva neurologi William Pryce-Phillips kertoi uutisoinneissa kutakuinkin sen että "ei havainnut operoiduissa medikaalisesti mitattavia muutoksia". Artikkeleista ei saanut selvyyttä tutkimuksen yksityikohdista, eli mitä tarkalleen on mitattu, tekstissä oli lähinnä mainintaa että on tehty sarja erilaisia kognitiivisia ja fyysisiä testejä.

Uutisessa on montakin hämmentävää asiaa, mm. se että operoidut raportoivat oireidensa helpottuneen, artikkelista lainaten: "..some patients did experience small benefits, such as, better balance, warmer hands and more energy" eli nuo edellä kuvatut oireet on aikaisemmin liitetty erityisesti CCSVI:n yhteyteen, mutta tässä tutkimuksessa näyttää että ne sivuutetaan tyystin. Esimerkiksi fatiikki vaivaa noin 80-90 %:a MS-tautia sairastavista ja usein olen lukenut että "fatiikki on invalidisoivin oire MS-taudissa". Tuon edellisen väittämän voin ymmärtää ajoilta jolloin vaimo kärsi fatiikista - pahimmillaan hän ei voinut kuin maata sängyssä odottaen fatiikin hellittävän. CCSVI:n ja fatiikin tiimoilta on julkaistu erillinen tutkimuskin, minkä lopputulema oli se että fatiikki on todennäköisesti vajaan laskimovirtauksen oire:
Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study   Myös Stanfordin yliopiston professori Micheal Dake julkaisi tutkimuksistaan tuloksia vuoden 2011 alussa: Controversial MS Treatment Lessens Fatigue . Amerikkalaisilla Stanfordissa operoiduilla fatiikki oli helpottunut ja vähentynyt radikaalisti.

Edelleen hämmentäväksi tuon tuoreen kanadalaistutkimuksen tuloksen tekee se, että tietääkseni se on ainoa pilottitutkimus  missä ei ole havaittu positiivisia muutoksia. Maaliskuussa 2012 kaksi eri jenkkitutkimusta raportoivat suotuisista vaikutuksista operoiduilla ja tuloksia pidettiin lupaavina ja rohkaisevina. Toinen tutkimuksista oli Chicagon yliopiston tekemä ja siinä oli mukana 94 tutkittavaa ja toisen tutkimuksen takana oli New York:n kokenut ryhmä (N = 192). Aiheesta lyhyesti aiemmassa blogikirjoituksessani: Myös Radiology-Today uutisoi USA:n kahdesta kliinisestä tutkimuksesta

Jälleen olemme siis tilanteessa, missä aiheesta tulee kahdenlaista tutkimusdataa. Alla olevassa kuvassa tilanne konkretisoituu hyvin, tutkimus 1 uutisoitu maaliskuussa ja tutkimus 2 kesäkuun alussa 2012:

Kun CCSVI asiaa on seurannut jo yli parin vuoden ajan, niin ei voi olla huomaamatta tiedekenttien kahtiajakoa ja ei myöskään sitä, että tutkimuksia voidaan tehdä jo ennalta asetetun näkemyksen ja päämäärään mukaan. Tästä aiheesta luennoi kanadalaiskirurgi Sandy Mcdonald noin vuosi sitten New Yorkissa pohtiessaan dopplertutkimuksien valtavaa kuilua puolesta ja vastaan. McDonald:n mukaan kärjistetysti ilmaisten tutkimustulos on jo ennalta tiedossa ja asetelma luotu siten että haluttu tulos toteutuu. Tiedekentällä on vilahdellut jopa "likaisia temppuja", esim. alkukeväästä 2012 USA:ssa pidyssä AAN (=American Academy of Neurology) vuotuisessa kokoontumisessa New Orleans:ssa, ohjelmaan oli merkitty Kuwaitilainen neurologi puhumaan maassaan tehdystä pilottittutkimuksesta. Tutkimustiivistelmäkin oli vähän aikaa julkisesti nähtävillä AAN:n sivuilla, mutta se poistettiin nopeasti kun osoittautui että ryhmän neurologi oli tehnyt oman "tutkimuksen", missä tulos että operaatioilla oli ainoastaan negatiivisia vaikutuksia MS-potilaisiin (!!). Kuwaitin ryhmän verisuonikirurgi kirjottikin asiasta vastineen: Open Letter from the Kuwait CCSVI team sent to the AAN. Tällaiset seikat eivät ole omiaan lisäämään luottamusta tutkimuskentän tapahtumiin.

Täytyy sanoa että on ollut aika ajoin vaikea ymmärtää miksi neurologinen kenttä on kokenut tämän asian suoranaisen vastenmielisenä ja vaikeana asiana. USA:n neurologi Jack Burks on tunnettu alallaan ja hän on osallisena CCSVI asiantuntijoiden järjestämissä konferensseissa kommentoimassa. Burks:n tavoite on saada aikaan yhteistyötä tiedekentällä asian tutkimiseksi. Hän kertoi keväällä järjestetyss ISNVD konferenssissa todella suoraan että asia on neurologialle todella vaikea ja kuvaili kuinka ECTRIMS tapahtumassa neurologit "repivät CCSVI:n palasiksi", eikä hän ole milloinkaan nähnyt vastaavaa ja totesi että "se oli kamalaa". Näinkö tiedettä tehdään?

Dr. Jack Burks "mitä neurologia ajattelee CCSVI:stä?"

Dr. Jack Burks, tunnettu MS-tutkija (USA)