AUSTRALIALAISTUTKIMUS: LASKIMOTOIMENPIDE PARANTAA VERENVIRTAUSTA MS-AIVOISSA

Paolo Zamboni twiittasi eilen: "An Australian Study shows improvement of Cerebral Haemodynamics post Venous PTA CCSVI MS" ja "typical Multiple Sclerosis ANS postural dysfunction disappears after extracranial venous PTA CCSVI". Zamboni kommentoi twiitissä laskimosairauksien tiedejulkaisu "phelobology:ssä" julkaistua tuoretta tutkimusartikkelia.

Australialaisen laskimoasiantuntijan, Paul Thibaultin tutkimuksessa kartoitettiin verenvirtauksen muuttumista MS-potilailla laskimo-operaation jälkeen. Thibaultin kehittämä mittaustapa on siinä mielessä potentiaali, että se on objektiivinen menetelmä. CCSVI:n yhteydessä on paljon puhuttu perfuusiosta (tai hypoperfuusiosta) eli "läpivirtauksesta". Tutkimuksessaan Thibault osoitti, että MS-potilaiden veren läpivirtaus selkeästi parantui toimenpiteen seurauksena. Hänen tulkintansa on se, että MS-potilaiden oireiden helpottuminen johtuu todennäköisesti parantuneesta verenvirtauksesta.

Thibault mittasi virtauksen aivoista verta poistavista laskimoista, sekä aivoihin verta tuovista valtimoista:

Alla olevassa taulukossa näkyy virtauksen muutoksen määrä, mikä mitattu aivoille verta tuovista valtimoista. Ennen operaatiota tutkittavilla MS-potilailla keskiarvoksi mitattiin n. 900 ml/min ja operaation jälkeen mitattuna lukema oli n. 1238 ml/min, Merkittävä parannus.

ITALIAN LAAJA EPIDEMIOLOGINEN TUTKIMUS JULKAISTU - YHTEYS VAHVISTUU

Tiedejulkaisu Veins and Lymphatics julkaisi vastikään kiinnostavan artikkelin Italiassa tehtävästä epidemiologisesta kartoituksesta, missä kerätään tietoa CCSVI:n yleisyydestä ja toisaalta siihen liitttyvistä laskimopoikkeavuuksista MS-tautipotilailla. Tutkijat julkaisivat nyt neljän tutkimusyksikön (Rooma, Bari, Cagliari ja Benevento) tutkimussaldon: kaikkiaan 1109 MS-tautipotilaan ultraäänimittauksissa CCSVI todettiin 84,49 %:lla tutkituista. Tulos kytkee CCSVI:n vahvasti MS-tautiin. 

Italian laajan tutkimushanke on käynnistynyt jo 2010 ja sen takana on Rooman yliopiston tutkimusyksikkö ja erityisesti yksikön laskimosairauksien kovan tason asiantuntija, professori Sandro Malesi. Tutkimushankkeesseen kehitettiin erityinen tietokanta sovellus, mkä tunnetaan nimellä Mem-Net. Tähän mennessä siihen on liittynyt 7 tutkimusyksikköä, joiden tutkijat ovat koulutettu käyttämään Mem-Netin tietojärjestelmää. Lisäksi liittyvien tutkimusyksiköiden on sitouduttava käyttämään yhtenenäistä doppler tutkimusprotokollaa CCSVI analysoimiseksi (kansainvälisen tutkimusjärjestö ISNVD:n tutkimussuositusta) ja tutkijoiden tulee olla koulutettuja doppler menetelmän suhteen. 

Keskeisin tiedonkeruu työkalu on keskushermostosta poistuvien laskimoiden kartta, "venous hemodynamics morphological map", minne kunkin tutkimusyksikön tutkija siirtää tutkittavan MS-tautipotilaan tiedot ja erityisesti laskimopoikkeavuuksien laatu ja sijainti. Tiedonkeruu on tapahtuu internetiä hyödyntäen, reaaliajassa. Yksi tärkeimmistä syistä järjestelmän kehittämiseen oli se, että tutkimuskentällä oli hyvin suurta vaihtelevuutta eri tutkijoiden ultraäänimittauksissa. Tämäkin tutkimus on tärkeä osoitus, että tutkijoiden tulisi käyttää yhdenmukaista tutkimusprotokollaa. 

Koko artikkelissa oli mainintaa myös muiden tutkijoiden ultraäänilöydöksistä ja etenkin Italian "COSMO tutkimus" sai hyvin kylmää kyytiä: 

"All centers were with conflicting interests with pharmaceutical company, used different ECD devices and their sonographers were not approved by Zamboni University Vascular Department"

Yllä kuva Mem-net ohjelman tiedonkeruusta järjestelmästä. 

KOMMENTTI TEHY LEHDEN NEUROLOGIN LAUSAHDUKSEEN

Lyhyt kommenttini Tehy-lehden 16/2014 numerossa olleeseen  artikkeliin MS-taudista, missä neurologi Juhani Ruutiainen kommentoi myös CCSVI:tä näin:

Neurologi Ruutiainen viittaa pienimuotoiseen Buffalon yliopiston Premise tutkimukseen ja sen vaiheesen 2, missä 20 MS-tautia sairastavaa operoitiin ja toimenpiteen vaikutuksia arvioitiin 1, 3 ja 6 kk:n kohdalla. Puolelle eli 10:lle potilaalle tehtiin lume-operaatio ja puolelle oikea operaatio. Tutkimuksessa ei todettu eroja operoitujen ryhmien kesken. 

Buffalon tutkijat julkaisivat posterin juuri sopivasti USA:n San Diegon neurologien konferenssiin maalikuussa 2013, missä tutkimustulokset esiteltiin. Buffalon tutkijat julkaisivat vielä erillisen lehdistötiedotteen ja videonkin, missä he kertoivat pilottitutkimuksensa tuloksesta. MUTTA, se mitä he jättivät kertomatta liittyi operaatioiden onnistumiseen: potilaiden CCSVI:tä ei saatu kunnollisesti korjattua eli molemmissa ryhmissä laskimoiden haitta-aste (VHISS) oli samanlainen. Alla oleva kuva on PREMISE-tutkimuksen tuoreesta julkaisusta ja kuvassa punaisella viivalla on operoitujen ja vihreällä lume-operoitujen potilaiden laskimopisteytys. Alimmainen musta viiva on vaiheessa 1 operoitujen (joita ei siis nyt arvioitu) laskimopisteytys. Vaiheessa 1 operaatiot onnistuivat, mutta sokkoutetussa vaiheessa 2, operaatiot eivät onnistuneet hyvin:

Myös pubmedin tutkimustiivistelmässä asia todetaan "jännästi", eli mainitaan että vaiheessa 1 laskimoiden haitta-aste saattin korjattua yli 75 % verrattuna operaatiota edeltävään tilaan, mutta ei vaiheessa 2: 

On epäselvää miksi Buffalon tutkijat eivät kertoneet tiedotteessan näinkin oleellista asiaa. Tai miksi operaatiot onnistuivat täydellisesti vaiheessa 1 ja sokkoutusvaiheessa tuli täydellinen floppi. Tiedemies Ashton Embry kirjoitti pitkän vastineen Buffalon Premise tutkimuksesta, eikä säästellyt sanoissaan: 

The huge and undeniable conflict of interest that exists when you have

researchers who are heavily funded by MS drug companies in charge of

testing a non-drug treatment which potentially may negatively affect the

drug companies cannot be swept under the carpet. This conflict of interest

is the elephant in the room which provides the simplest and thus best explanation

for the completely unsupported and baseless claims made by the UB researchers

 in regards to CCSVI treatment. I cannot think of any other factor which would

 motivate the UB researchers to act in such an unscientific and 

unacceptable manner. 

Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että jos laskimo-operaatioiden vaikuttavuutta halutaan tutkia, niin lähtökohtaisesti operaatioidenkin tulee olla onnistuneita. Tämä voidaan mitata mm. Buffalon tutkijoidenkin käyttämällä VHISS asteikolla. 

Positiivisia tutkimustuloksia operaatioden vaikutuksista MS-taudin oireisiin on jo julkaistu useita:

A prospective open-label study of endovascular treatment of chronic cerebrospinal venous insufficiency

Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study

Clinical improvement after extracranial venoplasty in multiple sclerosis.

Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients

Bilateral Surgical Reconstruction for Internal Jugular Veins Disease in Patients with Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency and Associated Multiple Sclerosis

Impact of Veins Endovascular Procedures on the Quality of Life in Patients with Multiple Sclerosis

Interventional Radiologists See 'Significant' Symptom Relief in MS Patients 

Percutaneous angioplasty of internal jugular and azygous veins in patients with chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis: early and mid-term results. 

PS. Vielä tuohon Tehy:n artikkeliin.. Operaatiot eivät ole "leikkauksia", vaan endovaskulaarisia toimenpiteitä, missä ei käytetä kirurgin veistä. Toisekseen, "teoriasta on putomassa pohja pois" lausahduksen kanssa olen täysin eri mieltä. Uskokaa pois arvon neurologit - todellisuus ei ole ihan sitä, miltä neurologisiin julkaisuihin kerätyt negatiiviset tutkimukset antavat ymmärtää :)  

ITALIAN MEDIAOTSIKOT: "ZAMBONIN LAAJA TUTKIMUS AIKATAULUSSA - KAIKKI POTILAAT OPEROITU"

Vuoden 2014 viimeisenä päivänä Italian mediassa uutisoitiin varsin mukavia uutisia. Zambonin johtama laaja kliininen tutkimus (Brave Dreams) on jo niin pitkällä, että kaikki tutkimukseen osallistuneet 679 MS-tautipotilasta on operoitu ja nyt on käynnissä vuoden mittainen seuranta-aika, missä kartoitetaan operaatioiden vaikutuksia. Tutkimus on sokkoutettu; puolelle tutkittavista laskimo-operaatio (pallolaajennus) vietiin loppuun saakka ja puolelle tehtiin lumeoperaatio.

Nyt meneillään olevassa mittausvaiheessa operoiduilta MS-potilailta kartoitetaan mm. kävelyä/liikkumista, käsien motoriikkaa, virtsarakon toimintaa, näkökykyä, fatiikin tasoa, kognitiivisa toimintoja, relapsien määrää EDSS pisteytystä sekä sairauden aktiivisuutta (MRI kuvat). Myös nämä mittaukset toteutetaan sokkoutetusti.

Tutkimuksen toteuttamiseen on osallistunut kahdeksan eri tutkimusyksikköä eri puolilta Italiaa. Mikäli aikataulut pitävät paikkansa.. niin VUODEN KULUTTUA tiedämme tämän sokkoutetun tutkimuksen tulokset.

Yllä olevassa kuvassa tutkimuksen toteutus. Nyt olemme jo "follow up" vaiheessa. 

Linkkejä:
 http://lanuovaferrara.gelocal.it/ferrara/cronaca/2014/12/31/news/sclerosi-terminata-la-prima-fase-di-brave-dreams-tra-un-anno-i-risultati-1.10586983

http://www.ospfe.it/area-comunicazione/news/il-reclutamento-dei-pazienti-per-lo-studio-brave-dreams-e-terminato-i-risultati-definitivi-fra-un-anno

http://www.repubblica.it/salute/ricerca/2014/12/31/news/sclerosi_terminato_reclutamento_pazienti_metodo_zamboni-104078722/

http://www.quotidianosanita.it/scienza-e-farmaci/articolo.php?articolo_id=25147

ZAMBONI: LANCETISSA 2013 JULKAISTUN CCSVI TUTKIMUKSEN TULOS ON VIRHEELLINEN

Lokakuussa 2013 arvostetuimpiin lääketieteen julkaisijoihin lukeutuva Lancet julkaisi neurologi Anthony Traboulseen johtaman tutkimuksen, minkä tulosta uutisoitiin maailmalla "CCSVI:n kuoliniskuna". Tätä kanadalaistutkimusta pidettiin poikkeuksellisen merkittävänä siitä syystä, että se toteutettiin katetri venografialla (laskimoiden varjoainekuvaus) eli tarkimmalla kuvantamismetodilla. Tutkimuksessa kartoitettiin kaikkiaan 79 MS-tautipotilaan ja 98 kontrollin (joista 55 oli potilaiden sukulaisia) eli kaikkiaan tutkittavia oli 177. Pääsääntöisesti neurologijohtoiset tutkimukset ovat tuottaneet negatiivisen tutkimustuloksen ja Traboulseen tutkimus ei ole poikkeus tässä suhteessa. Tutkimuksen merkittävimpänä antina maailmalla uutisoitiin sitä, että tutkijat eivät löytäneet eroa MS-tautipotilaiden ja kontrollien suhteen. Varjoainekuvantamisella saamien tulosten myötä Traboulseen ryhmä päätteli, että kaulan jugulaarilaskimoiden kaventumat ovat yhtä yleisiä niin MS-potilailla kuin terveillä kontrolleilla. Kun tutkimuksen tulos julkaistiin Lancet:ssa lokakuussa 2013, niin mediaotsikot maailmalla antoivat ymmärtää, että "asia on nyt ratkaistu":

Kieltämättä Traboulseen ryhmän tulos askarrutti minuakin, sillä aiemmissa varjoainekuvantamis tutkimuksissa CCSVI oli selkeästi tunnistettu MS-tautia sairastavilla. Koska Traboulseen tutkimusta pidettiin erittäin merkittävänä maailmalla, niin minäkin odottelin Zambonin kommenttia tehdystä tutkimuksesta. Lopultakin joulun alla,  2014 Zambonin kommentti Traboulseen tutkimukseen julkaistiin ja sen myötä selvisi sekin, että miksi tähän meni noin vuosi. Zamboni halusi ehdottomasti kommentoida Traboulseen tutkimusta, koska se nojautuu ja kohdistuu Zambonin ryhmän tuloksiin. vielä tärkeämpi seikka on se, että Zamboni näkee Traboulseen tutkimuksessa selkeitä virheitä. Zamboni olikin yhteydessä Lancetin päätoimittajaan, joka ei antanut Zambonille mahdollisuutta kommentointiin. Zamboni kirjoittaa, että hän suorastaan rukoili Lancetin päätoimittajaa julkaisemaan kirjoittamansa vastineen, mutta turhaan. Zamboni oli hyvin hämmästynyt päätoimittajan linjauksesta. Seuraavaksi Zamboni lähestyi Anthony Traboulseeta suoraan ja odotti 11 kuukautta vastausta Traboulseelta, mutta jälleen turhaan.

Nyt Zambonin kommentti on kokonaisuudessaan luettavissa "Veins and Lymphatics" avoimessa tiedejulkaisussa. Vastineen kiinnostavin kohta on tietenkin se, mikä Zambonin mukaan on Traboulseen tutkimuksen suurin virhe. Lyhyesti todettuna virhe on se, että Traboulseen ryhmä käytti sellaista metodia, mitä ei ole laskimoahtaumien mittaamisessa aiemmin käytetty. Traboulseen tutkijat keskittyivät mittaamaan jugulaarilaskimoiden leveintä ja kapeinta läpimittaa ja luokittelivat ahtaumaksi kun läpimitan ero oli yli 50 %. Zambonin mukaan tämä on ihan normaalilöydös, niin MS-potilailla kuin terveilläkin ja siten heille Traboulseen tutkimustulos ei ole yllätys. CCSVI ahtauma (tai kaventuma) sen sijaan on laskimonsisäinen virtauseste, jolla laskimoasiantuntijat tarkoittavat mm. laskimoläppien tai laskimoiden seinämien kudospoikkeavuuksia ja tätä Traboulseen ryhmä ei ole tutkimuksessaan mitannut, toteaa Zamboni.

"Thus, by means of the adopted criterion of
measuring stenosis >50%, Traboulsee et al.
confirmed the data of the anatomical IJV caliber
variability, rather than providing an
assessment to discriminate among healthy
and pathological cases."


Zamboni selventää kommentissaan muutamien kuvien avulla Traboulseen tutkimuksen virhettä. Oikean puoleisessa kuvassa nähtävissä ero terveen ja CCSVI laskimon suhteen. Kuvassa CCSVI ahtauma  on laskimon sisäinen "septum" (= poikkeava kudos, mikä estää virtauksen. näkyy haaleavan viivana, mustan nuolen kohdalla).

 

Lancetin menettely on herättänyt voimakkaita tuntemuksia Zambonin tiedelöydöstä kannattavien keskuudessa ja ajatus siitä, että tiedejulkaisua ohjaa taloudelliset intressit on saanut tuulta purjeisiin. CCSVI blogissaan Joan Beal kirjoittaa varsin napakasti Traboulsee tutkimuksesta, otsikolla "Scientific misconduct?". 

"it is a dark time for science.  While neurological journals and researchers rule the MS dialogue, the science of the endothelium, venous function and cerebral blood flow are relegated to "death knells", "closed caskets" and "final words" in neurological publications.  Researchers refuse to speak to specialists in other fields.  Comments from the scientist who discovered CCSVI are not published.  False diagnostic criteria are created.  The death knell rings, not for CCSVI, but for the public's' trust"
                                                                                                                   
Ohjaako tiedejulkaisujen toimintaa talouden intressit? Onko esimerkiksi arvostettu tiedejulkaisu Lancet tieteellisesti objektiivinen vai palveleeko sen sen julkaisutoiminta tiettyjä tahoja? Palkittu brittiläinen MS-tutkija George Ebers nosti ison kissan pöydälle lokakuussa 2013, kun hän luennoi MS-lääkkeiden tutkimuksista ja markkinoinnista. Ebersin näkemys oli poikkeuksellisen kriittinen monessakin suhteessa ja hänen kommenteistaan voisi päätellä, että myös arvovaltainen Lancet on sidoksissa lääketeollisuuteen.   

Kun olen seurannut CCSVI:n kamppailua tiedemaailmassa jo yli viisi vuotta, niin se on tullut selväksi että tiedekamppailussa ei toimita reiluin pelisäännöin. Laskimopoikkeavuuslöydös MS-taudissa on hiertänyt kuin kivi kengässä MS-tutijoiden keskuudessa ja pelin henki on ollut sen mukaista. Edessä on todennäköisesti pitkä ja kivinen tie.. ennenkuin CCSVI on yleisesti hyväksytty ilmiö lääketieteessä.

MS-TAUDIN VAIKUTTAVIN HOITOTULOS JULKAISTIIN 1990 (Lancet)

Varmasti tekstin otsikko on aikamoinen yllätys monelle MS-tautipotilaalle. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, niin fakta on se, että Lancet:ssa v.1990 julkaistu MS-taudin hoitotutkimus on edelleenkin  vaikuttavin. Kyseisen tutkimuksen päätulos oli se, että tuoreilla MS-diagnosoiduilla hoitomenetelmään sitoutuneista  95 %:lla MS-tauti ei juurikaan edennyt 34 vuoden aikana. Edellisessä lauseessa ei ole kirjoitusvirhettä; tutkimukseen osallistuneen 144 MS-tautipotilaan tilaa seurattiin peräti 34 vuoden ajan eli sairauden alkuvaiheista aina vanhuusvuosiin asti. Tutkimuksessa oli mukana 29 vasta diagnosoitua, joilla MS-taudin haitat vielä lieviä ja heistä 23 noudatti tutkimuksen hoitometodia. Hoitometodia noudattaneilla (22/23 potilasta) MS ei juurikaan edennyt vuosikymmenien aikana ja he pysyivät fyysisesti aktiivisina. Myös lähtötilanteessa enemmän invalidisoituneilla potilailla sairaus eteni hitaammin niillä, jotka sitoituivat hoitomuotoon. Kun Swankin tutkimus julkaistiin 1990, niin sen suurin kritiikki keskittyi siihen, että tutkimus ei ollut plasebokontrolloitu ja siten tutkimustulos jätettiin laajemmalti huomiotta. Swankin puolustukseksi on sanottava, että tutkimus käynnistyi ajalta ennen sokkoutettuja tutkimuksia. Yhden tutkimuksen perusteella ei tietenkään voi sanoa, että tulos on  tarkalleen oikea. Swankin tutkimuksen lupaava tulos antaisi kyllä aihetta asian tarkemmalle tutkimukselle.

Tutkittu hoitomuoto oli ruokavalio, minkä neurologi Roy Swank oli kehittänyt nimenomaan MS-tautipotilaille. Swank oli yksi aikansa tunnetuimpia MS-tutkijoita ja hän toimi Oregonin yliopiston neurologisen yksikön johtajana pitkään. Hän päätyi ravitsemushoitoonsa tutkittuaan MS-taudin esiintyvyyttä eri maissa ja vieläpä eri ajankohtina. Hän löysi yhteyden tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja MS-taudin esiintyvyyden suhteen. Yksi hänen tunnetuista tutkimuksistaan oli Norjalaisten ravitsemustottumuksien yhteys MS esiintyyteen maassa (julkaistu 1952). Havaintojensa sekä laboratiossa tekemiensä tutkimuksien myötä Roy Swank päätyi siihen tulokseen, että tyydyttyneen rasvan määrän radikaali vähentäminen (alle 20 grammaan päivässä) olisi MS-tautipotilaalle erittäin hyväksi. 

Alla oleva lyhyt dokumentti (18 min) esitettiin toukokuussa 1989. Siinä jonkin verran kerrontaa aluksi sen aikaisesta immuunipuolustukseen vaikuttavan MS-lääkkeen tutkimuksista ja myös Swankin ravitsemus tutkimuksista. Haastateltavana muutamia MS-potilaita, jotka olivat osallisia reilu 30 vuotta kestäneessä tutkimuksessa ja itse Roy Swank kommentoi tutkimustaan: 

Mitä yhteistä on Swankin tutkimuksilla ja CCSVI löydöksellä? 

Kiinnostukseni Roy Swankin tutkimuksiin heräsi luettuani pitkään CCSVI:n liittyvää tutkimusdataa  ja näenkin monia yhtymäkohtia niiden välillä. Pyrin nyt tiivistämään ajatuksiani ja nostan muutamia päällimmäisiä yhtymäkohtia Swankin ja Zambonin tutkimussuuntien välillä.

Verenvirtauksen heikkeneminen MS-tautipotilaan aivoissa. Tietääkseni Roy Swank oli ensimmäinen MS-tutkija, joka mittasi MS-tautipotilaiden sekä terveiden verrokkien veren "läpivirtausta" (perfuusio) aivoissa. Neurological research julkaisi vuonna 1983 Swankin johtaman tutkimuksen:
Cerebral blood flow and red cell delivery in normal subjects and in multiple sclerosis. Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin 130 terveen kontrollin ja 71 MS-potilaan veren virtausta sekä punasolujen määrää aivoissa. Mittausten myötä tutkijat totesivat, että MS-potiladen verenvirtaus oli hidastunut suhteessa terveisiin ihmisiin ja vieläpä niin, että virtauksen heikkeneminen korreloi taudin etenemisen suhteen: "The rate of decrease in CBF and RCD correlated directly with the rate of progress of the disease". Myös CCSVI tutkimuksissa on mitattu heikentynyttä verenvirtausta MS-aivoissa ja samansuuntaisesti kuin Swank vuonna -83 esitti eli sairauden etenemisen myötä virtauskin heikkenee. Buffalon yliopiston ja italialaistutkijoiden pilottitutkimuksessa todettiin, että MS-aivoissa verenvirtauksen heikkeneminen liittyy laskimoiden haittatasoa mittaavan pisteytykseen eli verenvirtaus aivojen eri alueilla liittyisi kaulan alueen laskimopoikkeavuuksiin.

Tunnetuin Swankin tutkimuksia tukeva lääkäri ja MS-tutkija, Australialainen George Jelinek kirjoitti hyvän artikkelin Swankin ja Zambonin tutkimuslöydösten yhteneväivyyksistä ( Extraordinary! Swank and Zamboni agree on the cause of MS ). Jelinek kirjoittaa, että niin Swank kuin Zamboni esittävät, että MS-taudin synnyssä verisuoniston poikkeavuuksilla olisi merkittävä rooli.

Heikentyneen virtauksen parantaminen. CCSVI:ssä hoitokeinona on laskimopoikkeavuuden operointi, mikä tapahtuu pääasiassa pallolaajennuksella. Eri tutkimuksissa verenvirtauksen parantuminen on keskittynyt kaulan jugulaarilaskimon mittauksiin (esim.1, 2, 3). CCSVI tutkijoiden yksi tärkeimmistä hypoteeseistä on se, että korjaamalla kaulan alueen laskimoiden virtausesteitä, niin siten myös parantuu verenvirtaus aivojen eri alueilla.
Myös Roy Swankin tavoitteena oli verenvirtauksen korjaaminen MS-aivoissa ja tähän hän pyrki muuttamalla veren ominaisuuksia. Swank kirjoitti paljon veren viskositeetistä eli virtausominaisuuksien parantamisesta. Laboratoriossaan Swank tutki niin koe-eläimillä kuin ihmisilläkin mitä vaikutuksia ravinnolla (erityisesti tyydyttyneellä rasvalla) on vereen. Yksi hänen havainnoistaan oli se, että tyydyttynyttä rasvaa enemmän sisältänyt ateria näkyi veren punasolujen kerääntymisenä tai "takertumisena" toisiinsa, jolloin punasolujen virtaus pienissä verisuonissa heikkenee. Alla olevassa videoklipissä Roy Swank kertoo tekemistään mittauksista. Vähärasvaista (siis tyydyttyneet) ruokavalioa noudattaneiden veren viskositeetti oli selkeästi vähentynyt kun mittaus tehtiin 2-2,5 vuoden kohdalla.

Virallisen MS-hoidon ulkopuolella.  Jos Swankin tutkimustulokset 1990 esittämä tutkimusdata on niin hyvää ja lupaavaa kuin se tutkimusraportissa esitettiin.. niin miksi sitä ei ole juurikaan tutkittu sen jälkeen? Tämä onkin hyvä kysymys ja oma käsitykseni on se, että lääketeollisuuden intressit ohjaavat niin voimakkaasti MS-tutkimusta ja siten MS-hoitoakin, että muilla vaihtoehdoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä samaan tilaan. Erilaisten hoitomentelmien tutkiminen on erittäin kallista ja laajempien tutkimuksien rahoitus tulee lähinnä lääketeollisuudesta. Miksipä heillä olisi intressiä rahoittaa jonkin ravitsemuksen vaikutuksia sairauteen, saati sitten laskimopoikkeavuuksien hoidon tutkimuksia? CCSVI tutkimuksienkin jokseenkin horjuva rahoitus on tullut mm. keräysvaroina ja Italiassa virallinen taho on myös rahoittanut meneillään olevaa Brave Dreams tutkimusta. Rahoituksien suhteen Daavid vs Goljat asetelma on selkeä.

Mutta onko Swankin tutkimuslöydöksille löytynyt lisätukea tutkimuksissa? Buffalon yliopiston tutkijat mittasivat 492 MS-tautipotilaan veren rasva-arvoja suhteessa MS-taudin tilaan (mm. EDSS arvot ja magneettikuvantaminen). Heidän tutkimuksen päätulos oli se, että invaliditeetin eteneminen liittyi veren rasva-arvoihin; korkeammat LDL-, kokonaiskolesteroli sekä triglyseridi arvot assosioituivat invaliditeetin etenemiseen.

Toinen vastaava tutkimus tulee Australiasta, missä tutkijat mittasivat 141 RR-tautimuotoa sairastavan MS-potilaan veren rasva-arvoja. Heidän tutkimuksen tulos oli samankaltainen kuin edellä mainittu Buffalon yliopiston tutkimustulos:
"They found that the amounts of a number of different fats in the blood, including the high and low density lipoproteins (HDL and LDL), and triglycerides, were closely associated with disability level as measured by the Expanded Disability Status Score (EDSS). This association remained strong even when other potentially confounding factors such as smoking, exercise, age and sex were taken into account."

Alla oleva uutisotsikko liittyy em. Australialaistutkimukseen ja kuvan alla linkki julkaisuun:

Linkki: http://www.abc.net.au/news/2014-05-20/study-links-fat-levels-in-blood-with-ms-progress/5464072

Kanadalaisessa neurologijulkaisussa (5/2012) lääkäri nimeltään Michael Kadoch kirjoitti päätoimittajalle osoitetussa kannanotossa, että MS-tutkimuksen tulisi panostaa Roy Swankin tutkimuksia jatkaen. Hän kysyy, että onko MS-taudin keskushermoston heikentynyt verenvirtaus korjattavissa ravitsemuksellisin keinoin? Hän päättää tekstinsä varsin painokkaasti: "meidän tulisi jatkaa Swankin tutkimustyötä, jos me haluamme parantaa tämän sairauden". Olen kyllä erittäin paljon samaa mieltä kuin Michael Kadoch eli asian tutkimista tulisi jatkaa (kuvassa vain osa tekstistä), samoin kuin CCSVI tutkimuksia - näkemyseroista huolimatta.

ZAMBONIN ESITYS - VEITHSYMPOSIUM 18.11.2014 USA

Kansainvälinen verisuoniasiantuntijoiden joka vuotuinen konferenssi, VeithSymposium pidettiin nyt 41. kerran USA:ssa. Tähän jättimäiseen kokoontumiseen on kutsuttu verisuonikentän asiantuntijoita joka puolelta maailmaa ja viiden päivän (18.11-22.11) ajan kuulijoita tykitettiin lyhyillä ja ajankohtaisilla aiheilla. CCSVI oli esillä tiistaina 18.marraskuuta ja tunnetuista asiantuntijoista oli puhumassa mm. Paolo Zamboni ja Stanfordin Yliopiston Michael Dake.

Tilaisuuden mielenkiintoa kaiketi lisäsi se, että puhumassa oli sekä tiedelöydöstä puoltavia ja kriittisiä/vastustavia asiantuntijoita. Yksi tunnetuimmista kriitikoista on kanadalaisen Western yliopiston neurologian professori David Spence, joka on ottanut Kanadassa näkyvästi kantaa jo 2010 toteamalla medialle, että teoria on epäuskottava ja se ei sovi nykyiseen käsitykseen MS-taudista. Kun nyt katsoin hänen puheenvuoron dioja, niin linja oli paljolti sama kuin neljän vuoden takaisissa kommentoinnissa mediaan; MS on ensisijaisesti tulehduksellinen sairaus ja hänen CCSVI kritiikki rakentui paljolti negatiivisten tutkimuksien varaan ja potilaiden hoitokokemukset ovat hänen mukaansa plasebokokemuksia (kuinka monta kertaa tämäkin on tullut kuultua?).

Odotin mielenkiinnolla Paolo Zambonin esitystä ja nähtyäni aineiston, totesin mielessäni että tutkimus on aivan oikeilla urilla. Alla osa esityksen dioista, joita tulkitsen sen perusteella mitä olen aiheesta jo aiemmin lukenut:                    

                                  

(klikkaa diaa, näkyy paremmin)

Otsikko diasta on jo nähtävissä, että Zambonin esitys rakentuu paljolti uusien löydöksien ympärille. Etenkin italialaistutkijat ovat tuottaneet viime aikoina uusia "palasia" palapeliin ja kokonaiskuva CCSVI:stä rakentuu hitaasti, mutta varmasti.

Esityksen alussa Zamboni viittaa konfliktiseen ja jännitteelliseen tilanteeseen tiedemaailmassa. Kärkkään kriittisesti suhtautuvat tutkijat (erityisesti neurologia) ovat jo vaatineet tutkimuksien lopettamista "ajan ja rahan haaskauksena", eräät tutkijat ovatkin jo teksteissään "haudanneet" CCSVI:n. Yksi suurimpia ongelmia on ollut tilan diagnosoinnin vaikeus, mikä näkyy hyvin hajanaisina tutkimustuloksina.

 Dr. House toteaa:

"PATHOLOGY IS STILL THE BENCHMARK IN MEDICIN"

Zamboni viittaa viimeisimpiin tutkimuksiin, joiden mukaan CCSVI:n myötä jugularlaskimoiden rakenteissa on todettu muutoksia suhteessa terveiden kontrollien laskimoihin. (endoteelikerroksen hävikkiä, kollageeni III:n lisääntymistä sekä kalkkipitoisuuksien kasvua)

Havainnollistava kuva: ero terveen ja CCSVI laskimorakenteessa. Terve kudos on solutasolla tiivistä ja tasaista. CCSVI kudos mikroskooppikuvissa vaurioitunutta.

Laskimoläppien rakennepoikkeavuukista onkin ollut puhetta jo pitemmän aikaa. Kesällä 2014 julkaistussa tutkimuksessa Zamboni ym. tutkivat mikroskoopilla jugularlaskimoiden läppien poikkeavukksia suhteessa kontrollinäytteisiin ja tehdyn tutkimuksen mukaan endoteelisolukon poikkeavuuksia oli niin laskimoiden seinämissä kuin laskimoläppien yhteydessä:

Ultrastructure of internal jugular vein defective valves (27/6 2014)

Zamboni esittelee eri kuvantamistavoilla saatuja tuloksia, joilla on osoitettu laskimovirtauksen heikentyminen CCSVI/MS-taudissa. Virtauksien muutoksia on mitattu mm. varjoaine-ultraääni kuvantamisella, katetrivenografialla, magneettikuvantamisella ja pletysmografialla. Zambonin viittamista tutkimuksista yksi kiinnostavimmista on Veroux ym tutkimus (Journal of Vascular and Interventional Radiology, dec 2013). Kyseisessä tutkimuksessa mitattiin varjoaineen "tyhjentymistä" jugularlaskimoista. Terveillä kontrolleilla varjoaine tyhjeni pääsääntöisesti alle kahdessa sekunnissa ja MS-potilailla (n=313) noin 80 %:lla yli neljä sek.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä lienee se, että voidaanko operoinnilla parantaa veren läpivirtausta potilaan aivojen alueella? Tämäkin tutkimuksen alue on paljolti alkumetreillä, mutta Zambonin ryhmän pilottitutkimkset antavat viitteitä siitä, että verenvirtaus korjaantuisi keskushermostossa. Vasemmalla dia esittelee pilottitutkimusta, missä virtausta mitattu eri aivojen alueilla, suhteessa kontrolleihin.

Spect kuvantamisella pyritään nyt selvittämään, miten kaulan jugularlaskimoiden virtauksen muutos heijastuu aivojen alueelle. Odotan kyllä mielenkiinnolla tutkimusjulkaisuja tämän aiheen tiimoilta. Diassa tapaustutkimus; 45 vuotiaan naisen virtauksen muutos operaation myötä.

Zambonin ryhmän tietous on myös lisääntynyt sen suhteen, että ketkä todennäköisemmin hyötyvät operaatiosta enemmän. Tietyntyyppiset virtausesteet antavat paremman hoitovasteen. Diasta päätellen "lyhyet, jumittuneet (engl. stuck), symmetriset laskimoläpät" ovat potentiaalisempi hoitokohde.Yksi tutkimuksen painopiste alue on mm. laskimoiden kirurginen operointi. Aika näyttää..

Summary: CCSVI on verisuonisairaus, missä laskimoiden rakenteissa on tapahtunut muutoksia ja verenvirtaus on muuttunut. Laskimovirtauksen korjaaminen mahdollistaa verenvirtauksen parantumisen keskushermostossa.