VOIMAHARJOITTELU OSANA OMAA HOITOA

Hyötyisikö MS-potilas paino- tai voimaharjoittelusta? Asian tiimoilta on tehty tutkimuksia noin 10 vuoden aikana ja kyllä niiden sanoma on se, että potilas hyötyy sopivasta treeniohjelmasta. Omakohtaiset kokemukset myös vahvistavat ajatusta voimaharjoittelun suotuisista efekteistä.

Kaikki eivät voi treenata samalla ohjelmalla eli ne tulisi räätälöidä yksilöllisesti. Marjalle tehdyssä  treeniohjelmassa painottuu ns. "isot liikkeet", jotka kuormittavat isoja lihasryhmiä. Voimaharjoittelupäiviä on viikossa 2-3 ja sen lisäksi ohjelmassa on pari kertaa viikossa aerobinen harjoitus. Ajan säästämiseksi olemme virittäneet treenipaikaksi autotallin ja tämä ratkaisu on ollut oikein hyvä. Tein talliimme ns. kyykkyhäkin , jotta voi turvallisemmin treenata isommillakin painoilla.

Keräsin alle useita kliinisiä tutkimuksia, joissa on kartoitettu voimaharjoittelun vaikutuksia MS-potilaille. Suosittelen tutustumaan ja ehkäpä motivoitumaankin.

Resistance training improves strength and functional capacity in persons with multiple sclerosis

à MS patients are capable of making positive adaptations to resistance training that are associated with improved ambulation and decreased fatigue.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15584492

Resistance training improves gait kinematics in persons with multiple sclerosis

à Resistance training may be an effective intervention strategy for improving walking and functional ability in moderately disabled persons with MS.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16181949

Resistance training improves muscle strength and functional capacity in multiple sclerosis

 à Twelve weeks of intense progressive resistance training of the lower extremities leads to improvements of muscle strength and functional capacity in patients with multiple sclerosis, the effects persisting after 12 weeks of self-guided physical activity.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19884575

Neuromuscular adaptations to long-term progressive resistance trainingtranslates to improved functional capacity for people with multiple sclerosis and is maintained at follow-up

à The training group significantly improved neuromuscular function of the knee extensors and flexors, which translated to improvements in functional capacity. Furthermore, the improved functional capacity was maintained after 24 weeks of self-guided physical activity. The waitlist group produced similar patterns of changes after PRT.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25257612

Effects of a resistance training program and subsequent detraining on muscle strength and muscle power in multiple sclerosis patients

à A 12-week RTP improved MVIC and muscle power in MS patients. Additionally, 12 weeks of detraining blunted strength training adaptations in MS patients, although muscle powertraining adaptations were still evident after the detraining period.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24463236

Resistance training and vibration improve muscle strength and functional capacity in female patients with multiple sclerosis

à The results of this study indicated this type of training can cause improvements in muscle strength and functional capacity in patients with multiple sclerosis.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23342227

Improvement in strength following resistance training in MS patients despite varied disability levels

à The results demonstrated that all individuals with MS, despite disability levels, show parallel improvement in strength and endurance. This study supports the use of exercise, includingresistance programs, for all MS patients.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21725171

Combined training improves walking mobility in persons with significant disability from multiple sclerosis: a pilot study

à These results suggest that a moderately intense, comprehensive, combined exercise training program represents a rehabilitation strategy that is associated with improved walking mobility in a small sample of persons with MS who have recent onset of gait impairment.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22333922

Muscle fiber size increases following resistance training in multiple sclerosis

à We conclude that progressive resistance training induces a compensatory increase of muscle fiber size in patients with the central nervous system disorder, multiple sclerosis

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20685760

Fatigue, mood and quality of life improve in MS patients after progressiveresistance training

à The beneficial effect of progressive resistance training on all scores was maintained at follow-up after further 12 weeks. Fatigue, mood and quality of life all improved following progressive resistance training, the beneficial effect being maintained for at least 12 weeks after end of intervention.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20194584

Progressive resistance exercise for people with multiple sclerosis

à adults with MS benefited from a PRE programme by improving muscle performance and physical activities, without adverse events. These findings suggest that PRE may be a feasible and useful fitness alternative for people with mild to moderate disability due to MS

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16966232

 

OPERAATIOSTA 5 VUOTTA - MIKÄ ON TILANNE NYT?

Minulta on joskus kysytty, että miksi päädyimme siihen, että lähdimme ulkomaille toimenpiteeseen, mikä oli lääketieteessä kiistanalainen ja vielä "lapsen kengissä"?  Päätös operaatioon lähtemisestä ei tapahtunut hetken mielijohteesta vaan pidemmän tiedonhankinnan ja harkinnan jälkeen. Luin ensimmäisen kerran CCSVI:stä kesäkuussa 2009 ja siitä lähtien olen kerännyt tutkimustietoa sekä operoitujen potilaiden kokemuksia. Minulle Zambonin laskimopoikkeavuus löydös jäsentyi hyvin järkeenkäypänä palasena MS-tautiin. Olinhan jo ennen Zambonin löydöstä törmännyt vanhempaan tietoon (mm. Tracy Putnam 1930 ja -40 luvulla) verisuoni/-virtaus poikkeavuuksista MS-taudissa.

Marjan sairastuminsen alkuvaihe oli sanalla sanoen aikamoinen järkytys, koska hänelle tuli oikea pahenemisvaiheiden äiti: erittäin agressiivinen ja lamauttava. Kehonhallinnan katoaminen ja erilaisten pelottavien oireiden ilmaantuessa, minä oikeasti luulin että hän kuolee tai ei kykene enää elämään kotona. Toivuttuani tuosta alun järkytyksestä minä aloin lukemaan sairaudesta. Ehkä se oli minulle jonkinlaista terapiaa, henkistä selviytymistä. Halusin ymmärtää mikä Marjan kimppuun hyökkäsi ja miten puolustautua. 

Marja toipui ensimmäisestä pahenemishvaiheesta neurologinkin mielestä hämmästyttävän hyvin. Kuitenkin vuoden 2008 aikana MS-oireita hiipi takaisin osaksi arkipäivää. Vaikeimpia oireita olivat "raskaat jalat", puutuminen, fatiikki ja depressio. Tämä seikka oli ratkaiseva siinä vaiheessa, kun avautui mahdollisuus lähteä laskimo-operaatioon Ameds-klinikalle kesäkuussa 2010.

Nyt kesäkuussa tuli jo viisi vuotta täyteen Marjan operaatiosta. Mitä hänelle nyt kuuluu? Teimme Marjan kanssa lyhyen videon, mistä tilanne on nähtävissä.

AIVOJEN JA IMUSUONISTON VÄLINEN YHTEYS SELVIÄMÄSSÄ

Näin otsikoi Potilaan lääkärilehti (15.kesäkuu 2015) Helsingin yliopiston tutkijoiden tutkimuslöydöstä, jonka mukaan ihmisen aivoissa onkin oma imusuonijärjestelmä. Melkein samaan aikaan myös USA:n Virginian yliopiston tutkijat julkaisivat samansuuntaisen artikkelin tiedelehti Nature:ssa. 

Maailmalla imusuonilöydöstä uutisoitiin siinä määrin, että kyseessä on varmastikin erittäin merkittävä lääketieteellinen löydös. Otsikoissa ja teksteissä on puhuttu radikaalin äänensävyin, että "lääketieteen oppikirjat tulisi kirjoittaa uusiksi" tai "löydös muuttaa käsityksemme neuro-immuunivuorovaikutuksesta".

Maallikkona en edes uskalla arvailla mitä kaikkea imusuonien löytyminen tulee merkitsemään MS-taudin tutkimukselle, mutta alustavasti lukemieni asiantuntija kommenttien pohjalta houkuttelisi ajatella, että ehkä tässä on nyt tärkeä palapelin puuttuvan palanen. Professori Zamboni on ollut imusuonilöydöksestä selkeästi innoissaan, minkä jo arvasinkin kun ensimmäisen kerran luin asiasta. Zamboni on kommentoinut twitterissä asiaa jo usempaan kertaan ja kirjoittanut pitkän kommentin uusimpaan "Veins and Lymphaticsin" numeroon. 

Zamboni twitterissä:

Zambonin mukaan imusuoniston löytyminen merkitsee sitä, että MS-tutkimuksessa asioita olisi katsottava uusin silmin. Veins & Lymphatics lehden artikkelissa Zamboni selkeästi kyseenalaistaa autoimmuuniteoriaa ja vähintäänkin peräänkuuluttaa tiedekäsityksen uudelleen arvioimista.

Todella kiinnostava nähdä, että mitä tästä seuraa MS- ja CCSVI-tutkimuksien osalta. Neurologi Miro Denislic kytkee imusuoniston ja CCSVI:n toisiinsa seuraavin sanoin:

"I read with the great interest the article published in Nature (Louveau et al). The presence of lymphatic vessels in CNS is a new step in understanding the different processes in the central nervous system. According to this excellent study discovering the pathway of the immune cells, the importance of venous drainage through extracranial veins might increase the role of veins stenoses as described by Dr. Zamboni. The obstacle of lymphatic drainage may certainly influence the inflammatory and neurodegenerative processes in CNS. This study confirms the venous role in the aethiology of autoimmune diseases. The presence of dura mater vasculature might provide the better understanding of many brain diseases and supports futher investigation of the vessels role which was often underestimated. I hope that this study will bring a new wind searching the origin of the immune diseases within CNS."



Linkkejä: 

Veins and Lymphatics: "the discovery of the brain lymphatic system"

Nature: "Structural and functional features of central nervous system lymphatic vessels"

Guru Science News: "The Brain Loses its Immune Priviledge"

Potilaan lääkärilehti, "Aivojen ja imusuoniston välinen yhteys selviämässä"

Mediuutiset, "Suomalaistutkijatkin löysivät aivojen imusuonet - ja saivat perinpohjaisempaa tietoa"

 City: "TUTKIJAT LÖYSIVÄT PIUHAT, JOTKA YHDISTÄVÄT AIVOT JA IMMUUNISYSTEEMIN"

Joan Beal blog: "Rewrite the textbooks"

AVAIN LEHTI (3/2015): MS-AIVOJEN VERENVIRTAUS MERKITTÄVÄSTI HIDASTUNUT

Avain lehden numerossa 3/2015 olleessa artikkelissa Juha Multainen referoi hyvin italialaistutkijoiden (Monti ym 2015) mittaustuloksia Tutkijat mittasivat varjoaineangiografialla veren läpivirtausta 80 MS-potilaan ja 44 kontrollihenkilön aivoissa. Tutkimuksen päälöydös oli se, että MS-aivoissa virtaus oli  merkittävästi hidastunut suhteessa kontrolleihin.  Tuo "merkittävä hidastuminen" tarkoitti selkeinä arvoina todettunsa sitä, että MS-potilailla veren virtausvauhti oli miltei kaksi kertaa hitaampaa kuin terveillä kontrolleilla: MS-aivoissa varjoaineen läpivirtuakseen kului keskimäärin 4,9 sekuntia ja terveillä vastaava luku oli 2,8 sekuntia. Näin maallikon tulkitsemana ero on huikea.

Kuva tutkimuksesta: Ero MS-potilaiden ja kontrollien kesken ertittäin selkeä.
Kiinnostavasti miehillä virtausnopeus keskimäärin hitaampaa kuin naisilla. 

Varjoaineangiografiassa "sinistä väriä" (=hidastunut virtaus) todettiin vain MS-potilailla, 

Tutkijat vertasivat verenvirtauksesta saamiaan arvoja sairauden kestoon, EDSS arvoihin, potilaiden oireisiin ja plakkien määrään ja sijaintiin. Tutkimuksen toinen merkittävä havainto oli se, että verenvirtauksen nopeus ei korreloinut edellä mainittuihin ja tutkijat päättelivät, että verenvirtauksen muutos ilmenee todennäköisesti hyvin varhaisessa vaiheessa sairautta, eikä se selity MS:n tulehduksellisilla seikoilla. Väistämättä tulee mieleen se, että onko immuunipuolustusta säätelevillä lääkkeillä mitään roolia verenvirtausnopeuden korjaamisessa.

Koko tutkimus: Cerebral Circulation Time is Prolonged and Not Correlated with EDSS in Multiple Sclerosis Patients: A Study Using Digital Subtracted Angiography

Sanomattakin on selvää, että aivojen näin radikaali verenvirtauksen hidastuminen on iso ongelma. Heikentyneen verenvirtauksen myötä aivosolukon hapen ja ravinteiden saanti on kroonisesti heikentynyt. Voisiko verenvirtauksen heikkeneminen selittää MS-aivojen kudoskatoa?

Miksi MS-aivojen verenvirtaus on heikentynyt? CCSVI löydöksen mukaan keskushermostosta verta poistavat virtausesteet liittyvät aivojen läpivirtauksen heikentymiseen. Tästä aiheesta löytyy lukuisia tutkimuksia ja juurikin sana hypoperfuusio (heikentynyt läpivirtaus) on yksi keskeisimmistä liittyen CCSVI tutkimuksiin. Muun muassa Zivadinov ym 2011 tekemän tutkimuksen päätulos oli se, että CCSVI:n pisteytetty taso näkyi aivojen verisuonistossa; mitä korkeampi CCSVI haitta, niin sitä heikommin verisuonet näkyivät erityisessä SWI kuvantamisesssa:

"One of the key findings in this study is that MS patients presenting with CCSVI (and with increased severity of CCSVI, as measured by VHISS) showed decreased pre- and post-contrast VVV in brain parenchyma on SWI venography"

          Kuva: suurempi CCSVI laskimohaitta (VHISS) näkyy  MS-potilaan aivojen verenvirtauksessa.

Multanen artikkelissaan on kovasti siirtämässä Zambonin tutkimuslöydöstä historian roskakoriin; "Zambonin teoria on ainakin toistaiseksi hyllytetty"
Ehkä neurologian tieteenala on asian jo hyllyttänyt ja toisaalta ihmekö tuo, kun kaikki negatiivinen ja kriittinen tutkimusdata tuntuu jostakin syystä löytävän tiensä tieteenalan julkaisuhin. Todellisuus näyttäytyy aivan toisenlaisena laskimosairauksia tutkivassa tiedejulkaisuissa. CCSVI:n suurin ongelma näyttää keskittyvän sen mittaamiseen. Tässä kohtaa tutkijoiden tulisikin tehdä yhteistyötä, eikä vetäytyä omiin lokeroihinsa. Lancetissa 2013 julkaistu Traboulseen tutkimus on hyvä esimerkki edellä mainitusta "piiloutumisesta". Lancet ei suostunut Zambonin vastineen julkaisuun, eikä Traboulsee vastannut Zambonin yhteydenottoihin. Ei näin.. vaan tiedettä pitäisi tehdä tiiviimmin yhdessä.

Zamboni esittää MS-taudin lääkehoidon rinnalle laskimohoitoa

Italiassa CCSVI ja professori Zamboni ovat olleet hyvin näkyvästi esillä mediassa viime viikkoina. Astronauttien verenvirtauksia mittaava Drain-Brain tutkimus on loppunut ja sen tuloksia nyt odotellaan. Zambonia haastateltiin useassa mediassa aiheen tiimoilta. Myös CCSVI tietoisuus viikon käynnistyminen (3.toukokuuta) Italian kymmenessä isossa kaupungissa tulee edelleen lisäämään yleistä tietoisuutta laskimovirtauksien roolista MS-taudissa.

Viime aikoina Zamboni on twitterissä kommentoinut MS-taudista julkastuja tutkimuksia. Nyt kanadalaistutkijoiden beta-interferonin vaikutuksia mitannut tutkimus julkaistiin ja siinä kartoitettiin lääkkeen vaikutuksia sairauden etenemisessä progressiiviseen muotoon. Laajan aineiston analyysi osoitti, että interferoneilla ei ollut vaikutusta sairauden etenemisessä:

Amongst patients with RRMS, use of IFNβ was not associated with a delayed onset of SPMS 

Tutkimus: Beta-interferon exposure and onset of secondary progressive multiple sclerosis

Zamboni toteaa twiitissä, että immuunipuolustusta säätelevät lääkkeet eivät ole riittävä ratkaisu MS-taudin hoitamiseksi. Lääkityksen rinnalla potilaille voisi tarjota laskimohoitoa.

Mielestäni erittäin kannatettava ajatus!

ITALIASSA CCSVI TIETOISUUS VIIKKO

Italiassa järjestetään CCSVI tietoisuus viikko toukokuun 3.-10 päivä. Hankkeen takana on italialainen CCSVI järjestö "CCSVI nella Sclerosi Multipla ONLUS". Tietoisuus viikko pidetään peräti kymmenessä Italian kaupungissa (Rooma, Milano, Bologna, Bari, Casalpusterlengo, Catania, Napoli, Padova, Rimini, Udine ja Torino) ja paikalla on tunnettuja italialaisia artisteja. Tapahtumasta lisää alla olevasta linkistä:
http://www.settimanadellaccsvi.org/

Ja artikkeli La Nuova Ferrara julkaisussa: http://lanuovaferrara.gelocal.it/ferrara/cronaca/2015/04/22/news/una-giornata-mondiale-dedicata-alla-ccsvi-1.11284800

Italiassa CCSVI tutkimus on monta askelta edellä muuta maailmaa. Italialaiset verisuoniasiantuntijat ovat julkaisseet varsin tiivillä tahdilla laskimopoikkeavuuksia tukevaa tiededataa.

Hienoa Italia! 

KANSAINVÄLINEN TUTKIMUSJÄRJESTÖ PALKITSI PAOLO ZAMBONIN

Kansainvälinen neurosairauksien järjestö, ISNVD (International Society for NeuroVascular Disease) on myöntänyt Paolo Zambonille kultaisen mitalin, tunnustuksena ansiokkaasta tutkimustyöstä. Järjestön konferenssi pidettiin tänä vuonna Napolissa, 27.-28.2015.

Tunnustus menee kyllä aivan oikeaan osoitteeseen ja Zambonin tutkimustyö on lisännyt valtavasti tietoutta verisuoniston ja verenvirtauksen yhteydestä neurologisissa sairauksissa. 

Zambonilla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa, mm. "Brave Dreams" plasebokontrolloitu tutkimus, missä kartoitetaan laskimo-operaation vaikutuksia MS-tautia sairastaville sekä "Drain Brain" tutkimus, mikä on avaruusjärjestö NASA:n hanke astronauttien verenvirtauksien kartoittamiseksi avaruudessa. 

Paljon onnea professori Zamboni!!