Kliinisiä tutkimuksia eri puolilta maailmaa

Keräsin taannoin CCSVI finland sivustolle useita pilottitutkimuksia, joissa on kartoitettu laskimo-operaatioiden tuloksellisuutta. Tulokset ovat lupaavia, sillä niissä kaikissa on havaittu positiivisia hoitovaikutuksia 53 - 75 %:lla operoiduista. Selkeimmin hyöty on nähty RR-tautimuotoa sairastavilla. Näiden lupaavien pilottitututkimuksien myötä, seuraava vaihe on plasebokontrolloidut tutkimukset, mitkä ovat jo käynnissä USA:ssa ja Italiassa. Lisäksi on tutkimuksia missä on kartoitettu operaation vaikutuksia veren- ja selkäydinnesteen virtaukseen sekä kudosnäytetutkimuksia.

Lyhyt listaus:

1) "A prospective open-label study of endovasculartreatment of chronic cerebrospinal venousinsufficiency (joulukuu 2009)"

Vuoden 2009 lopussa julkaistu pilottitutkimus, millä haettiin alustavaa dataa pallolaajennus toimenpiteiden vaikutuksista MS-taudissa. 65 MS-potilaalle tehtiin operaatio ja heidän tilaa seurattiin 18 kuukautta. Pilottitutkimuksen tärkeintä antia lienee se, että tehdyillä operaatioilla on hyvinkin myönteisiä vaikutuksia MS-tautiin, erityisesti RR-muotoa sairastavilla. Lisäksi operaatiot sujuivat turvallisesti, ilman erityisiä komplikaatioita. - relapsien määrä väheni
- aktiivisten leesioiden määrä väheni
- osalla operoiduista toimintakyky parani ja elämänlaatu myös
------------------------------------------------------------------------------------------------------------


2) "Symptom Improvement Observed After Venoplasty in MS Patients (kesäkuu 2011)"

New York:n tutkimusryhmän alustavat tulokset laskimo-operaatioista toistavat Paolo Zambonin ryhmän pilottitutkimuksen havaintoja eli laskimo operaatioilla havaittiin myönteisiä vaikutuksia MS-potilaiden EDSS arvoissa ja elämänlaadussa. Manish Mehtan johtamassa alustavassa tutkimuksessa oli mukana 125 MS-diagnosoitua, joilla kaikilla havaittiin laskimotuksia kaulan laskimon (90 %) ja rintarangan azygoslaskimon (10 %) alueella. Tutkimuksen johtaja M. Mehta kommentoi: "Reevaluations of 79 patients who performed a timed 25-foot walk at baseline showed a significant improvement in walking speed. In terms of MS quality of life, from before to after the procedure "there were significant improvements in physical and mental ability. There clearly seems to be a trend. In the modified fatigue impact score, there also seems to be a clear improvement," he said."
------------------------------------------------------------------------------------------------------------


3) "Mitigating Symptoms, Improving Quality of Life of MS Patients (maaliskuu 2012)"

Tutkimusta johtanut MD. Hector Ferral julkaisi Chicagon yliopiston avoimen kliinisen tutkimuksen tulokset Society of Interventioan Radiology kokoontumisen yhteydessä. Tutkimuksessa mukana liki 94 MS-diagnosoitua, joilla todettiin laskimoahtaumat tarkimmalla metodilla (katetri venografia) liki kaikilla: "Our experience showed that 95 percent of the individuals we evaluated had venous obstructions, supporting the concept that venous lesions are common in individuals with multiple sclerosis,” said Ferral."  Operaatioiden myötä 55 % potilaista sai hyötyjä / helpotuksia oireisiinsa.

------------------------------------------------------------------------------------------------


4) "Interventional Radiologists See 'Significant' Symptom Relief in MS Patients (maaliskuu 2012)"

New York Albany:n tutkimusryhmä kuuluu maailman kärkeen CCSVI:n suhteen ja ryhmä on aiemmin julkaissut tutkimustuloksia liittyen operaatioiden tuloksiin niin vaikutuksien kuin turvallisuudenkin suhteen.  MD. Kennet Mandato esitteli San Francisco:ssa (radiologien konferenssi) tutkimusta, missä oli mukana 192 MS-diagnosoitua. Mandato totesi että tulokset ovat todella rohkaisevia: "
Results of the study were quite exciting and promising," stated Mandato. "We can attest to significant physical improvements reported in greater than 75 percent of those with relapsing remitting and primary progressive forms of multiple sclerosis. Additionally, mental health scores improved in greater than 70 percent of individuals studied. People with secondary progressive multiple sclerosis showed statistically significant improvements in both physical and mental health scores at a rate of 59 percent and 50 percent, respectively," he added.

-----------------------------------------------------------------------------------------------


5)  "Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients (tammikuu 2012)"

Avoin kliininen tutkimus, missä kartoitettu ja mitattu 29:n laskimo-operoidun MS-diagnoidun tilaa. Relapsien määrä sekä EDSS arvoissa tilastollisesti merkittävä koheneminen: "The annual relapse rate of MS was significantly lower post-procedure (0.45±0.62 vs 0.76±0.99; p=0.021)... TheEDSS score two years after treatment was significantly lower compared to the EDSS score recorded at the examination two years before treatment (1.98±0.92 vs 2.27±0.93; p=0.037)"

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

6) "Clinical Improvement after Extracranial Venoplasty in Multiple Sclerosis (elokuu 2012)"

Tutkimuksessa kaikkiaan 259 MS- ja CCSVI diagnosoitua, joille tehty laskimo operaatiot. Tutkittavien tilannetta kartoitettiin kuukausi ja 6 kuukautta operaation jälkeen. Tutkimuksen tulos oli se, että operaatioiden tilanne parani tilastollisesti merkittävästi ja kartoituksessa käytettiin ns. Multiple Sclerosis Impact Scale (MSIS-29) mittaristoa. Jälleen RR-tautimuotoa sairastavilla selkeämpi hoitoefekti kuin progressiivista muoto sairastavien kohdalla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------


7) "Disability caused by multiple sclerosis is associated with the number of extra cranial venous stenoses: possible improvement by venous angioplasty. Results of a prospective study (marraskuu 2012)"

Tutkimuksessa 94 MS-diagnosoitua, joilla todettiin dopplerkuvantamisella CCSVI. Ahtaumakohdat  jugular- ja azygoslaskimoissa hoidettiin pallolaajennuksella. Tutkimuksen tulos: MS-taudin eteneminen ja laskimopoikkeavuuksien määrä liittyivät tilastollisesti toisiinsa (sama tulos kuin Buffalon yliopiston tutkimuksessa aiemmin) ja erityisesti RR-tautimuoto sairastavilla havaittiin positiivisia vaikutuksia.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------



FATIIKKIIN KESKITTYVIÄ TUTKIMUKSIA:

1)  "is Chronic fatique the symptom of venous insufficiency with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study (huhtikuu 2010)"

Vuoden kestänyt tutkimus kartoitti 31:n MS-diagnosoidun tilaa pallolaajennuksen jälkeen. Tutkimus keskittyi tarkastelemaan fatiikki oiretta ja tämän pilottitutkimuksen päätelmässä tutkijat pohtivat, että onko fatiikki CCSVI:n oire?  (Malagoni A, Zamboni P. et al. 2010)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------


2) "Controversial MS Treatment Lessens Fatigue, Research At ISET 2011 Shows (tammikuu 2011)" 

USA:ssa 16.-20.tammikuuta pidetyssä ISET (The International symposium of Endovascular Therapy) kokoontumisessa käsiteltiin CCSVI:tä kattavasti ja tapahtumassa julkaistiin Stanfordin yliopiston tekemän alustavan tutkimuksen tulokset. Professori M. Dake esitteli tuloksia, mistä merkittävin lieneeMS-taudin oireen pidetyn fatiikin selkeä väheneminen. Tutkimuksessa kartoitettiin 30 MS-potilaan tilannetta vuoden ajan. Tulokset ovat linjassa Zambonin tutkimuslöydösten suhteen sekä ihmisten kokemuksien suhteen myös. Laskimo operaatioilla on toki paljon muitakin vaikutuksia, mutta erityisesti fatiikin väheneminen / poistuminen on yksi selkeimpiä havaintoja.

------------------------------------------------------------------------------------------------


3) "Endovascular Treatment for Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency in Patients with Multiple Sclerosis (syyskuu 2012)"

Prof. Marian Simkan johtama tutkimus, missä 340 operaation myötä tarkasteltiin vaikutuksia yhteen MS-taudin ikävimmistä oireita eli fatiikkiin. Mittauspiste oli 6 kuukautta operaation jälkeen ja kartoitus tehtiin Fatique-severity-scale mittausta hyödyntäen. Tutkimuksen lopputulema oli samantyyppinen kuin italialaisten ja Stanfodin Yliopiston tekemä eli fatiikki väheni merkittävästi. Tässä tutkimuksessa yksi havainto oli se, että selkeämpi fatiikin väheneminen havaittiin niillä joilla oli korkeammat fatiikki pisteet. Tässä alaryhmässä vielä todettin sekin että potilaan sukupuoli, ikä, taudin kesto tai leesioiden sijainti eivät liittyneet hoitotulokseen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VEREN- JA SELKÄYDINNESTEEN VIRTAUS TUTKIMUKSET

1)  "Balloon Angioplasty Improves Venous Flow in MS Patients (kesäkuu 2012)"

New York Albanyn tiimin keulakuva Manish Mehta raportoi että laskimoahtaumien korjaaminen pallolaajennuksella voi korjata MS-tautia sairastavan verenvirtausta selkeästi, jopa terveen kontrollin lukemiin:
"The results of this prospective pilot study suggest an association between MS and CCSVI, which results in abnormally elevated time of flight and PVET through the IJV," Dr. Mehta said. "Furthermore, balloon angioplasty of these lesions improves the hemodynamic parameters so that they are comparable to" those of healthy non-MS patients."
------------------------------------------------------------------------------------------------------------


2)  "Cine cerebrospinal fluid imaging changes in patients with multiple sclerosis after venous angioplasty. A 1-year follow-up study (lokakuu 2012)"

Zambonin ja Buffalon yliopiston tutkijat kartoittivat mitä tapahtuu selkäydinnesteen virtaukselle operaation myötä. Tämän pilottitutkimuksen tulos oli se, että selkäydinnesteen virtaus muuttui paremmaksi tässä vuoden kestäneessä tutkimuksessa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------



PATOLOGISIA MUUTOKSIA MS-POTILAIDEN JUGULARLASKIMOISSA

1) "Altered collagen expression in jugular veins in multiple sclerosis (heinäkuu 2012)"

Kymmenen MS-potilaan kudosnäyte jugularlaskimosta analysoitiin ja näissä laskmonäytteissä havaittiin muutoksia: laskimon seinämissä paksuuntumia, tyypin 3 kollageenin lisääntymistä. Alla oleva kuva poimittu Zambonin materiaaleista:

MS-diagnosoidun suonet valskaavat - fibrinogeeni syypää hermovaurioihin?

Uusi tiedeuutinen ei suoranaisesti kerro CCSVI:stä, mutta sopii erittäin hyvin palapeliin. Jenkkitutkimusta johtanut Katerina Akassoglu on keskittynyt tarkastelemaan mitä tapahtuu veriaivoesteen pettämisen myötä. Tuoreessa tutkimuksessa selviteltiin mitä tapahtuu hermokudokselle kun verestä tuttuja aineksia pääsee kudokseen. Tutkimuskohteena oli vielä labrahiiret, joiden aivokudokseen "päästettiin" mm. albumiinia, selkäydinnestettä (keinotekoista) tai fibrinogeeniä. Jo aiemmissa tutkimuksissa on artikkelin mukaan havaittu aivojen mikrogliasolujen aktivoitumista, kun fibrinogeeniä pääsee kudokseen. Nyt tehty tutkimus vahvisti asian ja osoitti että hermokudos vaurioituu fibrinogeenin tihkumisen myötä.

"Our results provide the first evidence linking leakage of fibrinogen to neuronal damage," said Dr. Akassoglou, "Vascular changes are the instigator of neurotoxicity."
...
"this analysis helped us identify the protein fibrinogen as the key culprit in MS, by demonstrating how its entry into the brain through leaky blood vessels impacted the health of individual nerve cells.”

Alla oleva kuvat on tuoreesta tutkimuksesta: a) suoni "tihkuu" b) veren aineksia pääsee kudokseen c) mikroglia reagoi fibrinogeeniin d) hermokudos vaurioituu 

Kun lukee tätä tutkimusta niin ei voi olla näkemättä yhtymäkohtia CCSVI:n suhteen. Zambonin ensimmäinen tutkimustuotos aiheesta vuodelta 2006 (Iron-dependent inflammation in venous disease and proposed parallels in multiple sclerosis), missä hän kuvaa mitä tapahtuu laskimovauriossa - miten laskimon rakenne pettää, immuunipuolustus reagoi ja verta pääsee kudokseen, kohtalokkain seurauksin. Zamboni keskittyi tutkimustekstissä paljolti rautapitoisuuksien kasvun ympärille, ja mitä seurauksia tällä on kudokselle. Tuore tutkimus nostaa nyt fibrinogeenin mahdollisten "syyllisten" joukkoon ja tästä avautunee uusia kiinnostavia tutkimuksia.
Zambonin tutkimuslöydös on nostanut laskimot takaisin tarkastelun kohteeksi. Laskimot/verisuonet ovat olleet MS-tutkimushistoriassa hyvinkin näkyvillä, 1930-40 luvulla aivojen laskimot olivat vielä se ykköstutkimuskohde, mikä sitten jäi immuunipuolustuksen tarkastelun jalkoihin. Mikä sitten vaurioittaa laskimoiden (endoteelisolukon) rakennetta? Itsellä on se käsitys että tähän liittyy monta tekijää. CCSVI:n myötä laskimo/verisuoni asiantuntijat ovat nostaneet yhdeksi tekijäksi verenvirtauksen itsessään --> normaali virtaus suojelee endoteelisolukkoa ja poikkeava virtaus (refluksi, hidastunut virtaus, kohonnut paine) heikentää endoteeliä.
Tihkuvatko verisuonet MS-aivoissa? Tähän liittyen lukemisen arvoinen tutkimus on Perivascular Iron deposition and other vascular damage in Multiple sclerosis. Tutkimuksen tehnyt C.W.Adams tutki 70 MS-vainajan aivokudosta ja havaitsi laskimoissa muutoksia, joiden myötä verta oli tihkunut kudokseen - mistä merkkinä rautapitoisuuksien kasvua, Adams:n tutkimuspäätelmä vuodelta 1988:

"It is concluded that the cerebral vein wall in multiple sclerosis is subject to chronic inflammatory damage, which promotes haemorrhage and increased permeability, and constitutes a form of vasculitis."


Linkkejä:

Koko tutkimus (2012): Fibrinogen-induced perivascular microglial clustering is required for the development of axonal damage in neuroinflammation

Sciencedaily:n artikkeli ko. tutkimuksesta: Possible Trigger for Multiple Sclerosis Nerve Damage

TIEDENÄKEMYKSIÄ

Olen aika ajoin vaihtanut CCSVI finland ryhmään taustakuvan, missä on jonkun CCSVI:n kytkeytyvän asiantuntijan kasvot, nimi ja kommentti - jonka ko. tiedemies on jossakin vaiheessa sanonut. Keräänpä ne nyt tälle blogisivulle:


Saksalainen patologi Eduard Rindfleisch havaitsi, jo v.  1863 että MS-plakkien keskellä on verisuoni ja hän pohdiskeli että liittyykö taudin alkusyy aivojen verisuoniin? 

Yksi tunnetuimpia neurologeja, Tracy Putnam päätyi tutkimuksissaan 1930-1949 luvulla siihen, että aivojen pienissä laskimoissa on virtausesteitä, trombooseja. Hän kokeili verenohennuslääkkeitä taudin hoitoon vaihtelevalla menestyksellä. Hän teki myös maailman ensimmäiset eläinkokeet, missä hän ahtautti koirien aivolaskimoita ja tuloksena syntyi plakkeja - Putnamin mukaan identtisiä ihmisten MS-plakkien suhteen.

Itävaltalainen neurokirurgi / radiologi, joka päätyi paljolti samansuuntaiseen näkemykseen kuin Zamboni n. 30 vuotta myöhemmin. Schelling tutki mm. MS-tautia sairastaneiden vainajien kudoksia, missä hän havaitsi patologisia poikkeavuuksia. Schelling kuvasi hypoteesissään mm. verentakaisinvirtausta laskmoissa ja käytti  tästä termiä "back jet". Hän kirjoitti aiheesta kiinnostavan tiedehypoteesin ja yritti saada neurologeja / MS-tutkijoita tutkimaan asiaa, mutta kukaan ei tarttunut hänen sanomaansa, "check the veins in MS". Schellingin tiedehypoteesi löytyy täältä: Multiple Sclerosis: the Image and its Message - the Meaning of Classic Lesion Forms

Professori Paolo Zamboni, on italialainen laskimoasiantuntija. Alunperin hän oli kirurgi, mutta harvinainen sairaus esti kirurgina toimimisen ja hän jatkoikin tutkijana. Neurologian kentällä häntä on sanottu jokseenkin alentavaan sävyyn "suonikohjulääkäriksi", mutta todettakoon että hän on moneen kertaan kansainvälisesti tunnustettu ja palkittu laskimoasiantuntija. Zambonin vaimolla on MS ja vaimon sairauden edetessä hän alkoi tutkimaan sairautta. Laskimoasiantuntijana hän luonnollisesti kiinnostui vanhoista teksteistä, missä oli paljon viitteitä aivojen laskimoista. Zambonin tieteelliset, julkiset tuotokset alkoivat 2006 alkaen ja hän on löytänyt laajan yhteystyöverkoston tutkimuskentällä. Hän todella harmittelee sitä seikkaa, että neurologian kenttä on ollut hyvin vastahankainen CCSVI:n suhteen. Zambonin ryhmässä neurologiaa edustaa Fabrizio Salvi.

Kanadan tunnetuin CCSVI lääkäri, kirurgi Sandy McDonald ehti tehdä laskimo-operaation kuudelle MS-potilaalle 2010 alussa - kunnes neurologian edustajien aloitteesta Kanadassa kiellettiin laskimoiden pallolaajennus MS-potilailla. McDonaldin operoimista MS-potilaista 4/6 potilalla tapahtui radikaali muutos parempaan ja tämä olikin aika näkyvästi esillä kanadan mediassa, mm. kesällä 2010 artikkeli: "MS patients tell MPs about life after 'liberation'. Kanadassa CCSVI asiaa on käsitelty parlamentissa jo useita kertoja ja Sandy McDonald on ollut todistajana 2010 ja kuvan lause on hänen todistuksestaan. McDonald on julkaissut tiedetutkimuksia ja toimii edelleen erittäin aktiivina asiassa.

Italiasta lähtöisin ja Englannissa toimiva kirurgi, Gianfranco Campalani on sairastanut progressiivista MS-tautia jo pitkään. Verisuoniasiantuntijana hän kiinnostui ja ymmärsi Zambonin löydön merkityksen. Campalanille tehtiin pallolaajennus Zambonin ryhmän toimesta ja hoitotulokset olivat selkeät. Oireiden palatessa hänelle on tehty operaatio toistamiseen. Dr Campalani on korostanut että operaatio on verisuonipoikkeavuuden hoitoa ja sen tulisi kuulua kaikille kansalaisille. Campalani on kommentoinut asiaa mediassa useasti, mm. tässä v. 2012 alussa: dr. Campalani about ccsvi

Dr. Bill Code on myöskin tullut tunnetuksia hahmoksi Kanadan CCSVI kentällä. Hän on siis lääkäri ja kirjailija, jolla MS diagnoosi ollut pitkään. Hänet operoitiin USA:ssa ja hoitotuloksen myötä hän on ollut yksi aktiivisimpia puhujia aiheesta, ja kiertänyt eri maissa viemässä asiaa eteenpäin. Suosittelen lukemaan Bill Coden sivuston aiheesta: http://www.drbillcode.com/ccsvi.html

David Hubbard on tunnettu amerikkalainen neurologi, jonka tutkimuskohde on aivot, aivojen kuvantaminen. Hubbardin poika sairastui MS-tautiin, muutamia vuosia sitten ja David alkoi tutkimaan MS-tautia, paljolti hoitomahdollisuuksien suhteen. Hän oli jokseenkin yllättynyt kuinka vähän tutkimus oli edennyt asiassa ja katsoi asiaa laajemmin. Hän tutustui laskimonäkemykseen ja vakuuttui siitä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Hän alkoi myös tutkimaan asiaa omalla klinikallaan ja onkin jo alustavasti tutkinut mitä muutoksia tapahtuu pallolaajennuksen myötä. Hänen poikansa Devin operoitiin 2011 ja operaatio oli onnistunut - mikä aikaansai sen että David Hubbard tutkii edelleen asiaa ja tekee yhteistyötä itse Zambonin kanssa.

Professori Salvatore Sclafani on New Yorkissa toimiva, erittäin tunnettu mies radiologian ja kirurgian kentällä. Hän on yksi USA:n näkyvimpiä hahmoja ja ollut organisoimassa useita tiedekokonferensseja CCSVI.n parissa. Hän tekee tutkimustyötä ja samalla tekee operaatioita - hän on voimakkaasti IVUS:n puolestajapuhuja (laskimon sisäinen ultaäänikuvantaminen).

Professori Mark Haacke, magneettikuvantamisen kovan luokan asiantuntija. Haacke totesi eräässä haastattelussa että CCSVI:n myötä hänellä "loksahti palaset paikalleen" suhteessa aiempiin kuvantamislöydöksiin. Haacke on ollut erityisen kiinnostunut rautapitoisuuksien kasvusta MS-aivoissa ja samalla verenvirtauksesta aivoissa. Hänen tutkimustyö vahvistaa Zambonin havaintoja ja päinvastoin. Mark Haacken kuvantamiseen keskittynyt sivusto löytyy täältä: http://www.ms-mri.com/

Keväällä 2012 sai näkyvyyttä myös Chicagon yliopisto, joka teki kliinisen kokeen operation vaikutuksista. Tutkimusta johtanut Hector Ferral totesi että suonensisäiset operaatiot voivat tuoda helpotuksia MS-potilaan oireisiin, tosin ei kaikilla potilailla. Chicagon tutkimustulos tukee sitä havaintoa että operaatioista 50-75 % operoiduista saa hyötyjä. Toki tutkimusta asiassa vielä riittää.

Tuossa pieni osa tunnettuja asiantuntija kasvoja, tutkimassa aihetta. Lääkäriden ja tutkijoiden määrä on todella kasvanut viimeisen 1-2 vuoden aikana. Vielä 2010 minäkin pysyin kärryillä lääkäriden nimistä ja tutkimuksista, mutta ei missään nimessä enää. Pelkästään USA:ssa on noussut useita lääkäreitä ja tutkijoita selvittämään asiaa, erityisesti New York:n tutkimustiimi, jossa tunnetuimmat nimet ovat Manish Mehta, Kenneth Mandato ja Gary Siskin. Australian suunnassa on mainittava laskimoasiantuntija Paul Thibault, joka tutkii myös bakteerien osallisuutta asiassa. Suomalaisia asiantuntijoita ei vielä ole ilmaantunut, asia on niin uusi - ainoastaan neurologian kentän edustajat ovat kommentoineet asiaa julkisesti Suomessa, valitetttavasti he eivät ole laskimoasiantuntijoita. Mutta olen täysin luottavainen että tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan. 

SELVENNYS: kortisoni ei liity laskimo operaatioihin

Se on jo mielestäni eteenpäin menoa, kun neurologian kentällä tiedostetaan että laskimo-operaatioden myötä useimmilla potilailla havaitaan hyviä hoitovaikutuksia. Mutta nyt neurologia pyrkii hakemaan selitystä hoitotuloksiin kaikesta muusta kuin paremmasta verenvirtauksesta keskushermostossa. Hoitotuloksien selittäminen plasebolla on suosituin selitysvaihtoehto ja ilman muuta tämäkin vaihtoehto on tutkittava plasebokontrolloidulla tutkimuksella (joita on jo käynnissä ainakin kaksi - Italian ja New York:n laajat tutkimukset). Hoitotuloksiin liittyen olin jokseenkin yllättynyt kun kuulin että ilmeisesti usealla suomalaisella neurologilla on sellainen tieto, että pallolaajennuksen yhteydessä annetaan kortisonia, ja tämä selittäisi hoitotuloksia. Kuulin tämän kortisoni jutun tuoreeltaan CCSVI finland ryhmässä useamman operoidun kertomana. En tiedä mistä tällainen väittämä on lähtöisin, mutta laskimoiden pallolaajennuksen yhteydessä ei anneta kortosonia. Jotkut ovat saaneet rauhoittavaa lääkettä (Bentsodiatsepiini) ja joillekin ei annettu mitään esilääkitystä. Operaation jälkeen asiaan kuuluu verenohennuslääkitys.

En oikein ymmärrä sitäkään, miksi neurologia niin innokkaasti selittää asiaa plasebolla? Eikö ajatus paremmasta veren- ja selkäydinnesteen virtauksesta voisi olla rationaali selitys sille, miksi esim. fatiikki helpottuu tai MS-oireet ylipäätään? Olen paljon kirjoittanut vaimon optimaalista hoitotuloksesta, mikä ei olisi voinut olla parempi MS-oireiden poistumisen myötä. Operaatiosta on jo noin 2,5 vuotta.. ja kaikki MS-oireet (fatiikki, tasapaino ongelmat, heikkous kehon oikealla puolella, spastisuus niska-hartia alueella, etc) ovat pysyneet poissa, ja viimeksi tehdyssä neurologin kartoituksessa myös refleksit normaalit. Plaseboa? Äärimmäisen vaikea ajatella että kaiken takana olisi vain psyyke.

Rationaalimpi selitys on verenvirtauksen korjaantuminen keskushermostossa, kun "este" eli ahtauma on poistettu tärkeimmältä laskimoväylältä, jugularlaskimosta. Verenvirtausta MS-aivoissa on tutkittu jo kauan aikaa sitten, aina nykypäivään.. ja se mikä näille tutkimuksille on yhteistä, on epänormaali virtaus - se on heikentynyt ja hidastunut. CCSVI:n yhteydessä termi perfuusio tai hypoperfuusio toistuvat kaiken aikaa ja se on erittäin todennäköisesti asian ydin. Perfuusio tarkoittaa "virtausta elimen (tässä yhteydessä aivojen) läpi". En kerää nyt kaikkia mahdollisia tutkimuksia, mutta muutaman haluan nostaa - koska tästä asiassa on paljolti kyse, paremmasta virtauksesta:

Viime kesänä (siis 2012) New York:n tutkimustiimi teki kiinnostavan tutkimuksen, missä kartoitettiin mitä vaikutuksia pallolaajennuksella on MS-diagnosoidun verenvirtauksen suhteen. Tutkimuksessa kartoitettiin 50 MS-tautia sairastavan laskimovirtaus ennen ja jälkeen operaation.. ja tuloksia verrattiin terveiden kontrollien virtaukseen. Tutkimuksen lopputulos oli se, että laskimo-operaatio paransi heikentynyttä virtausta niin, että se oli kutakuinkin vastaava kuin terveillä kontrolleilla:
Balloon Angioplasty Improves Venous Flow in MS Patients
--> "The results of this prospective pilot study suggest an association between MS and CCSVI, which results in abnormally elevated time of flight and PVET through the IJV," Dr. Mehta said. "Furthermore, balloon angioplasty of these lesions improves the hemodynamic parameters so that they are comparable to" those of healthy non-MS patients." 

Toinen mieleeni jäänyt virtaustutkimus liittyy laskimo-operaation ja selkäydinnesteen virtaukseen (mikä myös on MS-taudissa hidastunut). Zambonin ja Buffalon yliopiston tutkijat kartoittivat mitä tapahtuu selkäydinnesteen virtaukselle operaation myötä. Tämän pilottitutkimuksen tulos oli se, että virtaus muuttui paremmaksi.
Cine cerebrospinal fluid imaging changes in patients with multiple sclerosis after venous angioplasty. A 1-year follow-up study
 "This study shows that in MS patients with CCSVI, PTA treatment has a beneficial effect on CSF flow and velocity measures. This improvement could be due to better venous drainage following angioplasty."

CCSVI jälleen Kanadan parlamentissa

Maailman aktiivisimmat maat CCSVI:n suhteen ovat Italia ja Kanada. Tämä aktiivisuus näkyy paljolti mediassakin, aihe on toistuvasti esillä eri julkaisuissa. Sekä Italian että Kanadan MS-tautia sairastavat ovat voimakkaasti osallistuneet asian edistämiseen, mm. järjestämällä erilaisia tapahtumia ja ottaneet kantaa asioihin aktiivisesti. Miksi juuri Italia ja Kanada ovat tapahtumien keskipiste? Minä en näe mitään muuta järjellistä syytä kuin sen, että molemmissa maissa on tunnettuja lääkäreitä ja tutkijoita, jotka ovat selvästi tarttuneet asiaan ja puoltavat voimakkaasti laskimoahtaumien hoitoa. Sekä Italiassa että Kanadassa asiaan on panostettu tutkimuksellisesti ja tuloillaan on lisää tutkimustuotoksia. Tehtyjen tutkimuksien ja tiedeartikkelien määrä on jo aikamoisen suuri. Amerikkalainen järjestö (CCSVI Alliance) kerää sivuillaan tehdyt tiedetuotokset ja tällä hetkellä niitä on jo yli 250! (linkki: CCSVI alliance - tietokanta)

Viime päivinä mediassa on ollut esillä BILL S-204 nimellä tunnetun lakialoitteen käsittely Kanadan parlamentissa. Lyhyesti laki tähtää siihen että CCSVI operoiduille taataan jälkihoito kotimaassaan ja toisaalta se tähtää vauhdittamaan kliinisiä tutkimuksia asiassa. Yksi ehkä tärkeimmistä istunnoista tapahtui muutama päivä sitten (1.11.2012), jolloin todistamassa oli kolme asiantuntijaa: Dr Andreas Laupacis, Dr. Robert Zivadinov ja itse professori Paolo Zamboni. Tilaisuus kesti noin 2 tuntia ja siitä on nähtävillä video netissä (ks. alla). Dr. Laupacis:n tehtävä on ollut antaa "ulkopuolinen" arvio CCSVI:stä ja sen hoidotuloksista. Hän esittikin puheensa alussa 3 kohtaa, mitä hän on tutkinut: A) CCSVI:n yleisyys MS-tautia sairastavilla B) mitä hyötyjä laskimo operaatioista on mitattu ja C) mitä riskejä operaatioihin liitty. Referoiden dr. Laupacis totesi että tutkimuksellisesti aihe on vielä nuori ja alkumetreillä, mikä hankaloittaa vastauksien saamista. Hänkin totesi että CCSVI:n diagnosointi dopplerilla on tuottanut ristiriitaisia tutkimustuloksia ja tässä mielessä dopplertutkimus ei olisi vielä valmis ja luotettava työkalu hoitokentällekään. Hoidollisten vaikutuksien luotettavaan mittaamiseen hän peräänkuulutti plasebokontrolloituja tutkimuksia - ja mainitsi kyllä itsekin että hänen laskujen mukaan käynnissä olisi ainakin 6 tällaista kliinistä tutkimusta. Suurin ja laajin tutkimus on Italian brave-dreams hanke.

Zambonin kuuleminen tapahtui videoneuvotteluvälineistön avulla ja hän kommentoi mm. dopplertutkimuksien suhteen koulutuksen merkitystä, metodi on yksinkertaisesti harjoiteltava ja tutkimuksissa tulisi olla yhtenäinen metodi. Sekä dr. Zivadinov (Buffalon yliopisto) että Zamboni korostivat usean tutkimusmetodin yhdistelmää tutkimuksissa, eli esim. doppler-venografia yhditelmä antaa jo huomattavasti luotettavammin tietoa kuin pelkkä doppler. Zamboni puhui myös uusista tutkimusmetodeista kuten "plethysmography", missä mittaustuloksen antaa "kone, ei ihminen". CCSVI:n yleisyyden suhteen Zamboni totesi että jos esim. jätetään ristiriitaiset dopplertutkimukset ulkopuolelle ja keskitytään vain varjoainekuvauksiin, niin CCSVI on havaittu yli 90 %:lla MS-diagnosoiduista (8 eri tutkimusta).

Mutta tarkemmin keskustelu on nähtävissä alla olevasta videosta. Mielestäni hyvä ja rakentava henkinen keskustelu:

ECTRIMS 2012: NEUROLOGI IMPERIUMIN VASTAISKU

Neurologi Giancarlo Comi: "I really hope that this is the last time I have to talk about this topic" 

ECTRIMS on jokavuotinen MS-taudin tutkimukseen keskittyvä tapahtuma, missä eri maista kerättyä tutkimustietoa MS-tautiin liittyen esitellään. Tapahtumassa on esillä huikea määrä tehtyjä tutkimuksia, erityisesti erilaiset lääketutkimukset ovat hyvin esillä ja ihmekö tuo, kun tapahtuman rahoitus tulee lääketehtailta. CCSVI on ollut myös esillä muutamien vuosien ajan ja jälleen kerran tuli nähtyä sama ilmiö kuin aiemminkin - aiheesta oli kerätty negatiiviset tutkimustulokset samaan nippuun, erityisesti dopplertutkimukset joiden tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Syy erilaisiin tuloksiin on jo tiedossa ja se liittyy tutkimusmetodiin. Zambonin dopplermetodiin koulutetut tutkijat tunnistavat ovat löytäneet CCSVI:n eri tutkimuksissa noin 60 - 100 %:lla MS-diagnosoiduista ja ilman koulutusta löydös % on ollut n. 0-5 % tutkittavista.
ECRIMS:n tiimoilta uutisoitiin kohtuu näkyvästi kahdesta neurologijohtoisesta tutkimuksesta, joista toinen oli laaja dopplertutkimus ja toinen hoitovaikutuksia kartoittava kliininen tutkimus:

Italian MS liiton rahoittama "COSMO" tutkimuksen tiimoilta uutisoitiin näin vastikään:
Largest CCSVI Study Fails to Support Theory

Lyhyesti: COSMO tutkimusta johti tunnettu MS-tutkija, neurologi Giancarlo Comi ja tutkimuksessa kartoitettiin yhteensä 1874 tutkittavaa, 35 eri klinikalla. CCSVI todettiin tässä tutkimuksessa seuraavasti:
- MS-diagnosoidut, (N = 1165)    3,26 %
- Terveet kontrollit  (N = 376)  2,13 %
- Muu neurologinen sairaus (N = 226)  3,10 %

COSMO tutkimuksessa ei siis hvaittu eroja eri ryhminen suhteen ja löydös % jäi erittäin alhaiseksi. Tutkijat totesivat loppupäätelmässä että:
- "CCSVI ei liity MS-tautiin"
-  "MS-tautia sairastavien osalta CCSVI:tä ei enää tarvitse diagnosoida, eikä laskimo operaatioille ole tarvetta"

Tällä hetkellä Italiassa on aikamoinen mediamylly aiheesta, varsinkin kun COSMO:n tutkijat vaativat meneillään olevan, Zambonin johtaman Brave Dreams kliinisen tutkimuksen lopettamista, COSMO tutkimuksen tulosten myötä. Alunperin itse Zamboni oli mukana COSMO tutkimuksessa, mutta päätti lopulta erota siitä, koska tutkimuksessa ei noudatettu Zambonin kehittämää metodia. Zamboni ehdotti myös sitä, että hän saisi kouluttaa doppleroperaattoreita, mutta tähän ei suostuttu. Tässä vaiheessa Zamboni vetäytyi pois hankkeesta ja nyt kentällä on iso kuilu neurologien ja vaskulaarikentän kesken, kärjistetysti ilmaisten toinen puoli kerää evidenssiä vastaan ja toinen puolesta. Kumpaa puolta tulisi uskoa? Tähän kysymykseen vastaten kanadalaissivustolla oli selkiinnyttävä kuva:

Kuvassa tärkeitä seikkoja, etenkin tuo maininta useiden eri kuvantamismetodien käytöstä, esim. Zambonin alustavissa tutkimuksissa dopplertutkimuksen tulos vielä varmistettiin alan tarkimmalla metodilla eli venografialla (kuvantaminen varjoaineella, mikä on jo pieni suonensisäinen toimenpide). Esimerkkinä tällaisesta tutkimuksesta on Chicagon yliopiston tekemä tutkimus (3/2012) missä venografialla havaittiin että MS-diagnosoiduilla oli ahtaumia 94.9 %:lla (89/94) tai puolalaistutkimus (2011) missä venografiakartoitus löysi n. 96 %:lla MS-potilaista (563) laskimopoikkeamia.

Vielä tuosta dopplertutkimuksien tiimoilta on nostettava Kanada-Italia yhteistyönä tehty laaja tutkimus, missä Zambonin metodia noudattaneet tutkijat havaitsivat CCSVI:n 86 %:lla tutkituista (N=710) ja edelleen samaisessa tutkimuksessa trendi oli se, että mitä pidemälle edennyt MS, niin sitä varmemmin laskimo ongelmat näkyivät dopplerlaitteistolla:

ECTRIMS:n toinen CCSVI:n liittyvä tutkimusuutinen oli Italiassa tehty kliininen tutkimus otsikoitiin näin:

Little Benefit, Some Harm with Venous Surgery for MS

Lyhyesti: tutkimuksessa mukana 462 MS-diagnosoitua, joille tehty laskimo operaatiot kaikkiaan 33 eri klinikalla Italiassa ja potilaiden neurologit tutkineet ja keränneet dataa operaation vaikutuksista erityisesti suhteessa EDSS arvoihin (invalidius haitta-aste). Kerätyn datan mukaan operaatioilla ei ollut juurikaan vaikutusta invalidiusasteeseen ja neurologien vetämä tulkinta oli se, että operaatioilla ei ole vaikutusta MS-tautiin. Sen sijaan artikkelissa nostettiin operaatioiden riskit näkyvästi esille. Tutkimusdatan mukaan komplikaatioita oli ilmennyt n. 3 %:lla operoiduista. Artikkelin ehkä KIINNOSTAVIN  kohta oli se, että yli puolet (53 %) operoiduista ilmoitti hyötyneensä operaatiosta. Tämähän on kutakuinkin linjassa aiempien kliinisten tutkimuksien kanssa. Mikä on neurologin tulkinta näistä hyödyistä? Se on sama kuin aiemminkin, eli potilaat kokeneet plasebovaikutuksen.

Jälleen ollaan tilanteessa, että ketä tulisi uskoa? Tehtyjä turvallisuustutkimuksia on jo useita ja niille yhteistä on se päätelmä että CCSVI operaatiot ovat sujuneet turvallisesti / tai operaatio on erittäin matala riskinen. Esimerkkinä "safety tutkimuksesta" vaikka New Yorkin tiimin tutkimus, missä mukana 231 operoitua:
"Our study, while not specifically evaluating the outcomes of this endovascular treatment, has shown that it can be safely performed, with only a minimal risk of significant complication"

Entäpä hoidon vaikutukset - pitäisikö uskoa neurologista puolta, että hoidon positiiset tulokset ovat vain plaseboa.. ja operoitu vain kokee hyötyneensä? Mainittakoon se, että tietääkseni kaikissa tehdyissä pilottitutkimuksissa on mitattu se, että suurin osa operoiduista on hyötynyt laskimo-operaatiosta ja alalla toimivat verisuoniasiantuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että laskimoahtauma löydös on merkittävä ja ahtauma tulisi myös korjata. Miksi laskimoahtauma tulisi korjata? Toistuvasti aiheeseen liittyen on noussut esille termi "perfuusio" eli verenvirtaus aivoissa / aivojen "läpi". MS-tautiin on liitetty heikentynyt virtaus ja tämä seikka on tutkimuksessa ollut nyt työn alla. Viime keväänä New York:n ryhmä julkaisi tutkimuksensa, missä mitattiiin veren virtausta ennen ja jälkeen laskimo-operaatiota.. ja sen lopputuleman oli se, että MS-tautia sairastavilla virtaus koheni yhtä hyväksi kuin terveillä kontrolleilla: 

"Furthermore, balloon angioplasty of these lesions improves the hemodynamic parameters so that they are comparable to" those of healthy non-MS patients." 

Tähän virtaukseen liittyen tulee väistämättä mieleen fatiikki. Maallikkomaisesti ajatellen on aika loogista ajatella että estyneestä tai hidastuneesta verenvirtauksesta aivoissa seuraa fatikki. Vaimon kohdalla fatiikki loppui kesällä 2010 (muutamien muiden oireiden lisäksi), eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt. Fatiikin ja CCSVI:n yhteys on myös tullut toistuvasti esiin tehdyissä tutkimuksissa. Onko sekin plaseboa? Onko vaimollani plasebo kestänyt jo melkein 2,5 vuotta? Voiko vaimo vetää nyt puntti- ja spinningtreenit täysillä plasebon voimalla? Sanoisin höpö-höpö plasebo selitykselle, mutta nostan kyllä peukkua aivojen parantuneen verenvirtauksen puolesta. Aivot ovat oikea energiarosvo, sillä ne tarvitsevat 20 % kaikesta hengittämästämme hapesta ja 25 % saamastamme glukoosista, vaikka ne painavat noin 2 %. Hidastunut verenvirtaus ei voi olla hyvä asia, päinvastoin hidastunut verenvirtaus vaurioittaa aivoja.

Kiinnostavaa sinänsä että neurologialla on kova kiire todistaa että laskimo ongelmia ei ole olemassakaan ja asian tutkiminen tulisi lopettaa?? Kuten Giarncarlo Comi ECTRIMS:n yhteydessä totesi. Onneksi näin ei käy, vaan maailmalla tutkimukset asian piirissä jatkuvat ja lisääntyvät. Olen varmasti jo moneen kertaan sanonut että "tätä junaa ei voi enää pysäyttää" ja siinä mielessä olotilani on ollut luottavaisen rauhallinen jo pitkään. Tosin kärsivällisyyttä vaaditaan.. siihen että jonakin päivänä hoitoja tehdään arkipäiväisesti, osana hoitokäytäntöjä. Kieltämättä olen harmissani siitä, että neurologian asiantuntijat eivät tunnu kiinnostuvan verenvirtauksesta MS-aivoissa.. vaan keskittyvät immuunipuolustuksen ympärille. Toisaalta ihmekö tuo, kun rahoitus MS-tutkimukseen  tulee suurelta osin lääkevalmistajien suunnasta. CCSVI:n liittyen onhan operaatiot selkeä riski lääkejättien talouteen - operaatioiden myötä lääkkeettömyyteen päätyvien MS-potilaiden  määrä saattaa kasvaa merkittävästi.

SELKÄYDINNESTEEN VIRTAUS JA CCSVI KYTKEYTYVÄT TOISIINSA

ECTRIMS kokoontumisen yhteydessä (Lyon, 10.-13.10 2012) on myös CCSVI esillä. Buffalon yliopiston tutkijoiden ja Zambonin yhteistyö on tuottanut useita kiinnostavia tutkimuksia, mm. selkäydinnesteen ja verenvirtauksen keskinäisestä suhteesta. Tuore tutkimusjulkaisu kertoo mitä tapahtuu selkäydinnesteen virtaukselle, kun MS-diagnosoiduille tehdään laskimo-operaatio. Tutkimuksessa oli mukana 15 tutkittavaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle tehtiin operaatiot puolta vuotta aiemmin kuin toiselle ja ryhmiä tutkittiin ja vertailtiin keskenään. Tämän tutkimuksen tulos oli se, että pallolaajennus korjasi selkäydinnesteen virtausta.

Cine cerebrospinal fluid imaging changes in patients with multiple sclerosis after venous angioplasty. A 1-year follow-up study

"Conclusions: This study shows that in MS patients with CCSVI, PTA treatment has a beneficial effect on CSF flow and velocity measures. This improvement could be due to better venous drainage following angioplasty." 

Jo 2009 Zamboni ja Buffalon tutkijat julkaisivat aiheesta tutkimuksen, missä todettiin että heikentynyt laskimovirtaus heijastuu selkäydinnesteen virtauksen kanssa, eli ne nivoutuvat toisiinsa:

"Compared with the HCs, the CCSVI-MS patients showed a significantly lower net CSF flow (p=0.027) which was highly associated with the VHISS (r=0.8280, r2=0.6855; p=0.0001). This study demonstrates that venous outflow disturbances in the form of CCSVI significantly impact on CSF pathophysiology in patients with MS.."

Mikä merkitys selkäydinnesteen virtauksella oikeastaan on? Itselläni on ollut lähinnä sellainen käsitys että "selkäydinneste suojaa aivoja törmäyksiltä ja iskuilta", ainakin näin on monessa tekstissä mainittu. Näin se varmasti onkin, mutta selkäydinnesteellä on muitakin tärkeitä merkityksiä - se tuo ravinteita keskushermoston soluille ja toisaalta toimii kuona-aineiden poistajana. Luin juuri alla olevan tuoreen artikkelin, missä asiaa on tutkittu labrahiirillä. Tutkjoiden löydös oli se, että selkäydinneste todellakin toimii aivojen "puhdistajana":

Aivojen oma pesujärjestelmä

"Pikkuruiset huokoset tässä ulommassa putkessa imevät verisuonista ravinteikasta aivo-selkäydinnestettä kanaviin, jotka ovat täynnä hermosoluja, ja samalla muissa kohdissa olevat huokoset pumppaavat nestettä pois. Prosessi siis poistaa aivojen jätettä samalla kun se ruokkii aivosoluja."

Mielestäni erittäin tärkeä tutkimuslöydös, mikä tulisi tutkia perinpohjaisesti. Kuinka iso rooli ja mikä merkitys heikentyneellä selkäydinneste virtauksella on MS-taudissa? Tulevat tutkimukset antanevat tähän varmasti lisävalaisua. 

Kaksi uutta kliinistä tutkimusta julkaistu

Nyt tulee blogin päivitys viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt alkusyksyn aikana on julkaistu kaksi uutta tutkimusta. Toinen tutkimus on USA:sta ja toinen Puolasta.

Clinical Improvement after Extracranial Venoplasty in Multiple Sclerosis

Tutkimuksessa kaikkiaan 259 MS- ja CCSVI diagnosoitua, joille tehty laskimo operaatiot. Tutkittavien tilannetta kartoitettiin kuukausi ja 6 kuukautta operaation jälkeen. Tutkimuksen tulos oli se, että operaatioiden tilanne parani tilastollisesti merkittävästi ja kartoituksessa käytettiin ns. Multiple Sclerosis Impact Scale (MSIS-29) mittaristoa. Jälleen RR-tautimuotoa sairastavilla selkeämpi hoitoefekti kuin progressiivista muoto sairastavien kohdalla. Yksi komplikaatiokin ilmeni ja se oli tromboosi katetrin sisäämeno paikassa - mutta se hoitui hoidolla.

Conclusions
Endovascular treatment of CCSVI in patients with MS appears to be a safe procedure resulting in significant clinical improvement

Aivotutkija David Hubbar, tutkimuksen johtaja

Endovascular Treatment for Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency in Patients with Multiple Sclerosis

Prof. Marian Simkan johtama tutkimus, missä 340 operaation myötä tarkasteltiin vaikutuksia yhteen MS-taudin ikävimmistä oireita eli fatiikkiin. Mittauspiste oli 6 kuukautta operaation jälkeen ja kartoitus tehtiin Fatique-severity-scale mittausta hyödyntäen. Tutkimuksen lopputulema oli samantyyppinen kuin italialaisten ja Stanfodin Yliopiston tekemä eli fatiikki väheni merkittävästi. Tässä tutkimuksessa yksi havainto oli se, että selkeämpi fatiikin väheneminen havaittiin niillä joilla oli korkeammat fatiikki pisteet. Tässä alaryhmässä vielä todettin sekin että potilaan sukupuoli, ikä, taudin kesto tai leesioiden sijainti eivät liittyneet hoitotulokseen.

Conclusion: 
 Our results confirm the findings of the previous studies that have found a positive effect of endovascular treatment on chronic fatigue in multiple sclerosis patients. Despite all limitations of our study, improved fatigue, especially when severe, appears to be an encouraging finding, which warrants further study in this area.

Kuvassa laskimoasiantuntija, prof. Marian Simka

MS, klamydia bakteeri ja CCSVI

Tänään 23.8.2012 Australian ABC tv julkaisi erittäin kiinnostavan lyhyt dokumentin, minkä keskiössä on klamydia bakteerin rooli MS-taudissa ja CCSVI-laskimoissa. Jutun alussa kerrotaan virusasiantuntijasta nimeltään David Wheldon, joka asuu vaimonsa kanssa Lontossa. Vaimolla todettu MS vuosikymmeniä sitten ja tauti eteni viime vuosina reippaasti. David alkoi tutkimaan MS-tautia oman alansa silmillä ja päätyi siihen että klamydia bakteeri on pesiytynyt keskushermostoon ja olisi iso tekijä taudin synnyssä ja taudin etenemisessä. Hän kehitti kolmesta antibiootista yhdistelmän, jolla alkoi hoitamaan vaimoaan. Antibioottihoidon lopputulos oli ällistyttävä.
Dokumentin puolessavälissä siirrytään CCSVI laskimoihin ja kerrotaan Australialaisesta verisuoniasiantuntijasta nimeltään Paul Thibault. Hän päätyi omissa tutkimuksissaan siihen että Zamboni on oikeassa siinä että tietyissä laskimoissa (jugular ja azygos) tapahtuu patologisia muutoksia, mutta heidän näkemykset eroavat toisistaan: Zamboni liittää laskimopoikkeavuudet jo sikiökaudella tapahtuneisiin kehityshäiriöihin ja Thibault esittää muutoksien liittyvän klamydia bakteeriin. Thibault tutkiikin nyt yhdistelmähoitoa; pallolaajennus + antibiootit. Thibault myös ihmettelee miksi esim. minosykliiniä ei käytetä juurikaan MS-taudin hoidossa, vaikka tehdyt tutkimukset ovat olleet erittäin lupaavia. Hän toteaakin samalla tavalla kuin duodecimissa julkaistu raportti:

"Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua rahoitus. Koska kyse on vanhasta lääkkeestä, jonka patenttisuoja on rauennut jo aikoja sitten, ei minosykliinin tutkiminen kiinnosta lääketeollisuutta."


ABC:n dokumentti "MS cure?" (kesto 14 min) - SUOMENKIELINEN TEKSTI

Paul Thibault:n 2011 hypoteesi: Multiple sclerosis: a chronic infective cerebrospinal venulitis?

Italian laaja kliininen tutkimus on virallisesti käynnistynyt

Italian mediassa on elokuun ensimmäisellä viikolla toitotettu Zambonin johtaman BRAVE DREAMS tutkimuksen alkuvaiheista. Se on laaja kliininen tutkimus, ja myös plasebokontrolloitu. Tutkimuksen rahoitus järjestyi viime kädessä niin, että Emilia Romagnan alueen päättäjät myönsivät 2,7 miljoonaa euroa hankkeeseen ja näin puuttuva summa saatiin kasaan. Tutkimuksessa on mukana kaikkiaan 679 MS/CCSVI diagnosoitua, joista osalle tehdään oikea operaatio ja osalle feikkioperaatio. 19 klinikkaa osallistuu tähän laajaan hankkeeseen. Tutkimus valmistunee 2013 loppupuolella. 
Ihan ongelmitta tutkimuksen alku ei ole mennyt sillä Ferraran Santa Anan sairaalan neurologit kieltäytyivät osallistumasta hankkeeseen. Onneksi ongelma saatiin ratkaistua siten, että potilaat arvioidaan Bellarian kaupungissa, neurologi Fabrizio Salvin klinikalla. Asiasta on iloittu niin Italiassa kuin eri puolilla maailmaa, hieno homma! 

Aihe esillä Italian uutisissa: 

Parte domani la sperimentazione Zamboni con due pazienti ferraresi

Turun sanomat uutisoi interferoni tutkimuksesta

Koko artikkeli: Yleinen MS-lääke testissä tehoton 

Tänään Turun Sanomat uutisoi kanadalaistutkimuksen tuloksesta näkyvästi ja myös YLE:n aamu-uutisissa oli mainintaa asiasta. Artikkelissa oli myös suomalaisneurologin pohdintaa tutkimustuloksesta ja jokunen sana myös laskimoiden pallolaajennuksista. En ollut yllättynyt hänen näkemyksistään interferonitutkimuksen tulokseen tai laskimo-operaatioihin liittyen.
"vaikka suurin osa pallolaajennuksessa olleista on raportoinut operaation jälkeen huojentuneesta olotilasta ja pirteydestä, ovat vaikutukset kuukausien tai viimeistään vuoden aikana hävinneet". 

Haastateltu neurologi oli myös sitä mieltä että kyseessä on ns. plaseboefekti. Tämä "plasebo selitys" on ollut neurologien esittämä kanta, miksi laskimo-operaatio voi tuoda "huojentunutta olotilaa". Tiedän useita operoituja joilla hoitovaikutukset ovat säilyneet jo kaksi vuotta, vaimoni mukaan lukien. Toisaalta tiedän useita joilla hoidon vaikutus on ehtynyt ja uudessa tutkimuksessa on osoittautunut laskimon uudelleen ahtautuminen. Zambonin pilottitutkimuksessa laskimon uudelleen ahtautuminen eli re-stenoosi ilmeni 18 kk:n aikana 47 %:lla operoiduista. Tämä onkin yksi ongelma, mihin asian parissa toimivat laskimoasiantuntijat etsivät ratkaisua. Zambonin pilottitutkimuksessa havaittiin myös positiivinen vaikutus MS-plakkien suhteen, tätä onkin jo vaikeampi selittää plasebolla.
Fatiikki on yksi vaikeimmista MS-oireista, se heijastuu kaikkeen. Laskimoahtauman korjaamisella yksi selkeimpiä havaittuja vaikutuksia on fatiikin helpottuminen. Maalaisjärkisestikin on jokseenkin helppo ymmärtää, että verenvirtausta häiritsevän esteen poistaminen voi helpottaa fatiikkiakin, korjaantuneen verenvirtauksen myötä. Aiheesta muutama tutkimustuotoskin, mm: Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study.   Vaimolla operaatio onnistui kirkkaasti yli odotusten, fatiikin lisäksi korjaantui tasapaino, kehon heikko puoli voimistui, "raskaat jalat" normalisoivuit, spastisuus niskassa löysäsi ja jopa heijasterefleksitkin normalisoituivat - ja hoitovaikutukset ovat pysyneet jo yli 2 vuotta.. että pitkään on ollut "huojentunut olo". Edelleen olen vahvasti sitä mieltä että hoito tulisi tehdä varhaisessa vaiheessa ja sen tulisi kuulua kaikille MS-potilaille.

Vielä kommentti tuosta kanadalaistutkimuksesta... sen tulos osoittaa, että pitkällä aikavälillä interferonilääke ei hidasta taudin etenemistä ja tutkimusta johtanut Helen Tremlett totesikin haastattelussa että jokin muu tekijä vie tautia eteenpäin kuin pahenemisvaiheet tai MS-plakit. Mikähän se mahtaa olla se tekijä.. joka aiheuttaa aivojen kudoskatoa?

Interferonit eivät hidasta taudin etenemistä

Päivitys 4/2015: 

Interferoni lääkityksellä ei vaikutusta RR-tautimuodon muuntumisessa progressiiviseen muotoon

Huhtikuussa 2015 julkaistiin kanadalaisen British Columbian yliopiston tutkijoiden tutkimus, mikä kartoitti beta-interferoni lääkityksen suhdetta RR-tautimuodon muuntumisessa progressiiviseen (SPMS) muotoon. Tämä kysymys on pohdituttanut itseänikin - hidastaako interferonilääkitys sairauden siirtymistä progressiiviseen muotoon?

Tutkimusaineisto koostui 794 lääkitystä, 933 lääkkeettömästä sekä 837 historiallisesta (lääkkeettömästä) MS-potilaasta. 

Tämän laajan ja lääketeollisuuden talousintresseistä riippumattoman tutkimustahon tulos oli se, että interferoneilla ei ollut vaikutusta sairauden etenemisessä relapsoivasta progressiiviseen muotoon. 

Käsitykseni mukaan usealla interferonilääkettä käyttävällä MS-potilaalla on toive, että lääke hidastaisi sairauden etenemistä. Tämä nyt julkaistu tutkimustulos vahvistaa aiemmissa seurantatutkimuksissa saatuja tuloksia siitä, että sairaus etenee lääkityksestä huolimatta. Toki interferonilääkityksen on osoitettu mm. vähentävän pahenemisvaiheita ja siinä mielessä niiden käyttö osana sairauden hoitoa on perusteltua.

Tutkimustiivistelmä: Beta-interferon exposure and onset of secondary progressive multiple sclerosis (4/2015)

Tämä ei suoranaisesti liity CCSVI:n, mutta Marjaan kylläkin. Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimusuutinen, mikä vahvisti sen mistä on ollut jo jonkin verran viitteitä - interferonit eivät hidasta MS-taudin etenemistä pitkällä aikavälillä. Itselläni heräsi monenlaisia ajatuksia tästä uutisesta, mm. muistikuvia Marjan sairastumiseta ja interferonihoidon aloittamisesta. Tuossa alkuvaiheessa lääkemahdollisuuteen tartuttiin kuin hukkuva oljenkorteen ja hoitava taho vakuutti että ilman lääkettä tauti etenee nopeammin. Marja käyttikin rebif nimistä interferoni lääkitystä, joka aikaa myöten osoittautui ongelmalliseksi, sillä se toimi päinvastoin ja tuotti MS-oireita. En sano että näin on kaikilla, mutta Marjalle se ei todellakaan sopinut. Marjan interferoni kokemuksen myötä luin paljon, toisaalta lääkehoidoista ja toisaalta muistakin vaihtoehdoista. Kanadalaisen MS-järjestön Direct-MS:n perustaja ja johtohahmo, tiedemies Ashton Embry on kirjoittanut artikkeleita MS-tautiin liittyen ja hänen teksteissään on näkynyt selkeä kriittisyys käytössä oleviin MS-lääkkeisiin liittyen:

Are Patients Being Given Objective Information On MS Drugs? (2005)

- teksti keskittyy pohtimaan, että onko lääkkeistä annettu tieto objektiivista. Puolueeton tutkimustaho Cochrane säätiön tehtävä on tuottaa taloudellisista kytköksistä riippumatonta tietoa ja sen tutkijat kyseenalaistivat mm. intereronien ja copaxonen hyödyn MS-taudin hoidossa:
"Whatever the disease course, glatiramer acetate is no better than placebo in preventing clinical progression at two years"

New Studies Show the MS Drugs Don’t Slow Progression

- tekstissä kolmen tutkimuksen tulokset, missä seurattiin MS:n etenemistä ja lääkehoitojen vaikutuksia pitkällä aikajänteellä. Lopputuleman oli se, että lääkettä käyttäneiden ja lääkkeettömien kesken ei tullut tilastollisesti merkittäviä eroja EDSS arvojen eli taudin haitta-asteen kertymisen suhteen..

2010 kohistiin brittitutkimuksen tuloksista; tutkimuksen keskiössä oli tiettyjen MS-lääkkeiden kustannustehokkuus (Avonex, Betaferon, Copaxone and Rebif) ja tämän laajan tutkimuksen rahoitus tuli julkisista terveydenhoitovaroista. Lääkkeiden tehon suhteen tulos oli iso pettymys, pahimmillaan lääkkeetön ryhmä voi paremmin kuin lääkeryhmä:
NHS 'has wasted millions on MS drugs which did nothing to help patients'
"Recent research results show that patients actually did worse on the drugs than if they were given a placebo"

Nyt heinäkuussa 2012 julkaistiin laajan pitkäaikaistutkimuksen tulokset ja se taudin etenemisen suhteen tulos oli se että interferoneilla ei ollut vaikutusta MS-taudin etenemiseen. British Columbian tutkijat kartoittivat 868 interferoneilla hoidetun MS-potilaan sekä 1788 lääkkeettömän potilaan tilannetta vuosien 1985-2008 aikana:

Multiple Sclerosis Drug Doesn’t Prevent Onset of Disability, Study Finds
MS treatment reduces relapses, but cant slow progression
MS-tautilääke ei pysäytä sairauden etenemistä

Koko tutkimus täältä: Association Between Use of Interferon Beta and Progression of Disability in Patients With Relapsing-Remitting Multiple Sclerosis

Lääketutkimus on saanut viime aikoina "kylmää kyytiä" ja kritiikkiä kovan tason asiantuntijoiltakin, mm.  2013 palkittu prof. George Ebers on kritisoinut voimakkaasti MS-lääketutkimuksia, koska niissä on Ebers:n mukaan keskitytty "väärään mittauskohteeseen ja vääränlaiseen tiedottamiseen. Ebers on tutkinut paljon taudin luonnollista etenemistä, siis ajalta ennen nykyisiä lääkehoitoja:

Väistämättä on tullut mieleen aika ajoin tekemämme "hoito" valinnat ja lääkkeettömyyden valinta aiheutti kyllä harmaita hiuksia noin viisi vuotta sitten. Jos Marjan vointi on mittarina niin sanoisin että tekemämme liikut ovat olleet erittäin hyviä. Olen täysin varma että ravitsemusmuutos (antioksidanttipitoinen, oikeasti ravitseva ruokavalio), tietyt lisäravinteet (D-vitamiini, B-vitamiinit, ALA..), säännöllinen liikunta sekä 2010 tehty pallolaajennus (mikä todella korjasi tilanteen) ovat todella tepsineet. Pitkän ajan, vuosien kokemusta meillä ei luonnollisesti ole, eli aika näyttää niiden merkityksen mahdollisen taudin etenemisen suhteen. Oireiden perusteella arvioituna suunta on ollut sairaudesta poispäin.

Sairautta voi hoitaa monella tavalla, enkä ole missään vaiheessa ajatellutkaan että vain lääke on ainoa hoitomuoto MS:n kaltaiseen tulehdussairauteen. Valitettavasti hoitosuositukset pysähtyvät käytännössä vain lääkityksiin ja tämä on valitettavaa. On todella paljon tieteellistä näyttöä esim. liikunnan / treenauksen vaikutuksesta MS-tautiin, mutta käytännössä tämä jää ihmisten omalle kontolle. Onneksi sentään asenne D-vitamiiniin on muuttunut ja neurologit useimmiten jo suosittelevat sitä potilaille (mutu tuntuma).


Loppukaneetti: OLISIKO MS-TUTKIMUKSESSA JO KORKEA AIKA KÄÄNTÄÄ KATSE UUSILLE POLUILLE - KUTEN VERENVIRTAUKSEEN AIVOISSA?

Italia: verisuonilääkärit vahvistivat CCSVI:n ja MS-taudin yhteyden

Bologna, 6.heinäkuuta 3 johtavan tason verisuoniasiantuntijaa piti mediatilaisuuden, minkä punainen lanka oli se että CCSVI on todellinen ongelma, mikä liittyy MS-tautiin ja se tulisi hoitaa. Dr Pietro Maria Bavera (Milano) esitteli oman dopplertutkimuksensa tuloksen, mikä oli Zambonin ryhmän kaltainen: hän tutki kaikkiaan 823 MS-diagnotoitua ja CCSVI todettiin yli 90 %:lla. Vastaavasti 60 terveen kontrollin joukosta havaittiin 5 %:lla poikkeavuutta, mutta ei CCSVI:tä.
Tilaisuudessa esiteltiin myös kansainvälisen tutkimusjärjestön, eli International Society for Neurovascular disease:n (ISNVD) metatutkimus jossa kartoitettiin venografialla (tarkin mahdollinen) tehtyjä tutkimuksia.. ja sen tulos vahvisti myös yhteyden; MS-tautiin liittyy laskimoahtaumat, piste.

Bolognan tilaisuudessa esiintyneet verisuoniasiantuntijat olivat:

Giampiero Avruscio: Director and Head of Specialized Medicine Angiology and Day Hospital - Hospital S. Anthony - Padua

Pietro Maria Bavera: Responsible Service of Angiology and Vascular Surgery - Fondazione Don Gnocchi Milan

Pierfrancesco Veroux: Director Vascular Surgery Unit - Polyclinic Vittorio Emanuele - Catania 

Italiassa on ollut voimakkaita jännitteitä CCSVI:n kanssa, ja tästä syystä em. verisuonilääkärit halusivat tuoda kantansa julkisuuteen. Italiassakin suurin kritiikki ja suoranainen vastustus on tullut neurologian piiristä ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä mitä kentällä tapahtuu? Joko neurologia taipuu hyväksymään sen että CCSVI on ylipäätään olemassa ja se liittyy MS-tautiin?

Lähteet:  Zamboni, nuove conferme 

Useita videoita Bolognan tilaisuudesta: http://ccsvi-sm.org/?q=node%2F1579

Marja ja Crossfit

Hitusen Marjan kuulumisia liittyen uuteen treenimetodiin eli Crossfittiin. Joskus kuukausi sitten luin artikkelia missä kerrottiin crossfitistä ja kaikkinensa se tuntui haastavalta mutta tehokkaalta treenimuodolta. Esimerkiksi sivustolla http://www.crossfit.com/ löytyy joka päivälle oma treeninsä, mitä voi kukin tehdä.. tosin varmasti ohjaus olisi paikallaan liikeradoissa ja muutenkin. Me ollaan toistaiseksi tehty systeemiä minun omalla punttisalilla, siis autotallissa.. missä on kyykkytelineet, penkkipunnerruspenkki, leuanvetotanko, painoja ja erilaisia viritelmiä. Crossfit treenin ns. wod-osio (workout of day) on se rankin ja kovin juttu, siis niin kova että itse treeni on kohtuu lyhyt, ehkä 10-20 minuuttia, pahimmillaan täyttä helvettiä :) Treenimuoto kehittää vähän kaikkea; voimaa, kestävyyttä, kimmoisuutta, nopeutta, etc.

Tämän päivän treeni oli minun "käsialaa" ja painotus enemmän raajojen lihaksistoon. Marjan polvi ärtyi aiemmasta treenistä joten nyt piti kehittää sellainen liike että voi tehdä kivutta. Päivän ohjelma oli seuraava:
- maastaveto --> 10 toiston sarjoja, paino sopiva että jaksaa vetää loppuun saakka
- kapea punnerrus, 10 toiston sarjoja
- leuanveto, 10 toistoa
- vatsalihasliike "lätkä sylissä", kiertoja 20 x

Tuo toistettiin 10 kiekkaa eli yhteensä toistoja tuli 100 per liike. Tosin loppumetreillä piti toistoja vähentää, esim leuanvedoissa viimeisissä sarjoissa enää 4 toistoa. Koko savotta kesti 25 minuuttia ja se oli kova suoritus.

On todella mahtava nähdä että Marja pystyy treenaamaan nyt näin täysipainoisesti. Ennen CCSVI operaatiota tämä ei olisi missään nimessä ollut mahdollista, kehon oikean puolen hallinta ja jaksaminen olisi silloin yksi iso ongelma, fatiikin lisäksi. Viimeiset 1,5 vuotta on kutakuinkin menty kovan treenin merkeissä ja se on aivan mahtavaa.


Tilasin leuanvetoon ns. vetokumen, mikä keventää kuormaa eli Marjakin voi vetää sen avulla sarjoja. Suosittelen lämpimästi. Alla video mikä selventää, mikä on idea.

Kahden vuoden seurantatutkimuksen tulokset (kesäkuu 2012)

Zambonin ryhmä julkaisi "Functional Neurology" julkaisussa tuoreimman kliinisen tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa oli mukana 29 MS-diagnosoitua, joiden tilanteesta oli kerätty dataa 2 vuotta ennen operaatiota ja 2 vuotta sen jälkeen. Neurologiset tarkastukset ja mittaukset tehtiin kolmen kuukauden välein, kaikkinensa siis neljän vuoden ajan. Laskimotoimenpiteet eli pallolaajennukset tehtiin 2010 loppupuolella, Ferraran yliopistolla (vascular disease center). Laskimot tutkittiin ensin dopplermetodilla ja edelleen venografiassa.

Kaikkinensa 29:lle potilaalle tehtiin yhteensä 44 operaatiota, eli 16 potilasta operoitiin kerran, 11 operoitiin kahdesti ja 2 kolmesti kahden vuoden aikana. Laskimonahtauma eli re-stenoosi ilmeni siis 45 %:lla kahden vuoden aikana ja tämä luku on linjassa aiempien havaintojen suhteen. Nämä uudelleen ahtaumat havaittiin joko relapsin yhteydessä tai dopplertutkimuksen yhteydessä.

Hoidon vaikutuksia on aiemmissa tutkimuksissa mitattu useilla mittareilla ja nämä aiemmat pilottitutkimukset ovat havainneet että selkeimmät hoitoefektit ovat liittyneet fatiikkiin, "aivosumuun" ja elämänlaatuun. Tämä Zambonin tutkimus keskittyy ainoastaan kahden seikan tarkasteluun; pahenemisvaiheiden määrään ja EDSS arvoon. Tutkimuksen lopputuleman oli se, että pallolaajennuksilla oli suotuisa vaikutus, pahenemisvaiheet sekä EDSS muuttuivat tilastollisesti merkittävästi. 29 operoiduista ainoastaan neljällä tilanne huonompi kun vertailtiin ajanjaksoja "2 vuotta ennen ja jälkeen operaation. Alla olevassa kuvassa tiivistäen tutkimustuotos pahenemisvaiheiden ja EDSS arvojen suhteen:

Koko tutkimus luettavissa täältä: Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients

Hapetusstressi, ravitsemus, Nrf2 ja BG-12

Voiko ravitsemuksella vaikuttaa MS-tautiin? Mielipiteitä on varmasti reunasta reunaan, joku ajattelee että syöminen ei liity millään tavalla tautiin ja toinen ääripää liputtaa voimakkaasti ravitsemuksen puolesta. Oma käsitys on selkeästi jälkimmäinen. Hippokrateen vuosisatoa sitten esittämä lausahdus "ruoka olkoon lääkkeesi" tuntuu olevan jokseenkin "piilossa" jos miettii tämän päivän virallista hoitokenttää.

 Ravitsemusta voi varmasti tarkastella monesta eri näkökulmasta ja yksityiskohdasta käsin, esim. verenvirtaukseen vaikuttaminen. Linkin artikkeli on viime vuodelta ja lyhyesti siinä kerrotaan tutkimuksesta, missä tutkittiin kasvisnitraatti pitoisen punajuurimehun vaikusta vanhuksien aivojen verenkiertoon. Tämän lyhytaikaisen tutkimuksen tulos osoitti että verenvirtaus aivoissa lisääntyi: Daily Dose of Beet Juice Promotes Brain Health in Older Adults
"The MRIs showed that after eating a high-nitrate diet, the older adults had increased blood flow to the white matter of the frontal lobes -- the areas of the brain commonly associated with degeneration that leads to dementia and other cognitive conditions.
"I think these results are consistent and encouraging -- that good diet consisting of a lot of fruits and vegetables can contribute to overall good health," said Gary Miller, associate professor in the Department of Health and Exercise Science" 


MS-tautiin liittyy heikompi verenvirtaus aivojen "läpi", tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa jo  ennen Zambonin laskimolöydöksiä. Tämä seikka on käsittääkseni tiedemaailmassa vielä todistetusti selittämättä, mutta laskimoahtaumat ovat varsin hyvä ja järkeenkäypä selittäjä. Hidastunut verenvirtaus aivoissa ei voi olla hyvä asia, hermosolut ovat herkkiä hapen- ja ravinteidensaannin suhteen. Heikentynyt/hidastunut virtaus on liitetty mm. alzheimerin tautiin ja on esitetty että heikko virtaus itsessään tuottaa hapetusstressiä ja solujen mitokondrioiden toiminnan heikkenemistä. Verisuoniston ja veren tehtävä on mm. viedä ravinteita soluille ja aivan varmasti sillä on iso merkitys, mitä ravinteita ja ainesosia veressä on. Syömämme ravinto imeytyy suolistosta ja se määrittää paljolti verestä mitattavia arvoja, esim. C-vitamiinitaso korreloi ravitsemuksen suhteen: Associations of vitamin C status, fruit and vegetable intakes, and markers of inflammation and hemostasis  

Sanat tulehdus, inflammaatio ja hapetusstressi ovat toistuvia sanoja MS-taudista luettaessa ja näihin liittyen on tehty valtava määrä tutkimustyötä eri puolilla maailmaa. Käytössä olevat lääkkeet ovat keskittyneet immuunipuolustuksen säätelyyn ja siten tulehdustilojen vähenemiseen vaihtelevalla menestyksellä. Tehokkaimmat lääkkeet, kuten tysabri vähentävätkin MS-taudin tulehduspesäkkeitä ja useimmat ovat kokeneet ja kertoneet hyötyneensä lääkkeestä. Kolikon toinen puoli on lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset, esim. tysabrin kohdalla PML - asia mikä vaikuttaa hoitavan tahonkin päätöksiin reseptien kirjoitamisessa.

MS-taudissa aivoissa jyllää hapetusstressi, eli solujen käyttäessä happea aineenvaihdunnassa muodostuu reaktiivisia happiyhdisteitä, "vapaita radikaaleja" mitkä vahingoittavat soluja. Aiheesta löytyy valtavasti vanhaa ja uutta tiedepaperia, esim. 2011 julkaistu Oxidative damage in multiple sclerosis lesions missä tunnetut tutkijat tarkastelevat hapetusstressiä suhteessa tapahtuneisiin kudosvaurioihin:
"Our data suggest profound oxidative injury of oligodendrocytes and neurons to be associated with active demyelination and axonal or neuronal injury in multiple sclerosis"  

Italialaistutkijat mittasivat v. 1999 noin 30 MS-tautia sairastavalta ja verrokilta verestä tiettyjä arvoja, jotka osoittavat hapetusstressin tasoa. Tutkimuksen tulos oli selkeä; MS-diagnosoiduilla mitattiin poikkeavat arvot suhteessa verrokeihin:
"In conclusion, the blood of patients with MS shows the signs of a significant oxidative stress. The possibility of counteracting it by antioxidant administration plus an appropriate diet, might represent a promising way of inhibiting the progression of the disease. Antioxidant supplements should include not only GSH repleting agents, but also Vit. E, ubiquinol, and selenium.(Oxidative stress in patients with multiple sclerosis)

Luultavasti tunnetuin hapetusstressi ilmiö on raudan ruostuminen ja samankaltainen prosessi tapahtuu myös ihmiskehossa. Antioksidantit ovat "lääke" hapetusstressin hillitsemiseen. Useimmilla sanasta antioksidantti tulee mieleen tietyt lisäravinteet, mutta ensisijaisesti ne löytyvät syömästämme ravinnosta - ei mistä tahansa ravinnosta vaan erityisesti tuoreista kasviksista; vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. MS-taudin tiimoilta on paljonkin olemassa tiedetuotoksia missä pohdinnan aiheena on antioksidantit taudin hillitsijänä, mutta nämä ovat jääneet paljolti hypoteeseiksi ja varsinaisia kliinisiä tutkimuksia on vähän jos lainkaan. Ehkä tähän liittyen kiinnostavin kokeilu on norjalaisten v. 2000 julkaisema 2 vuotta kestänyt tutkimus, missä oli mukana 16 kohtuullisen "tuoretta" MS-diagnosoitua. Tutkimuksessa mitattiin ravitsemusmuutoksen (terveellinen --> enemmän tuoreita kasviksia ja kalaa / vähemmän sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja alkoholia). Mielestäni tutkimustulos oli huomionarvoinen:
- pahenemisvaiheiden radikaali väheneminen (ryhmässä vain kahdella pahenemisvaihe, ja he olivat ainoat tupakoivat, sattumaako? --> Smoking Makes Multiple Sclerosis Worse ) sekä EDSS arvojen merkittävä väheneminen:

 Hapetusstressiin liittyen luin mielenkiinnolla uudesta MS-lääkkeestä, mikä näytöstää poikkeavan tähän saakka markkinoilla olevista. Lääke tunnetaan jännällä nimellä, se on BG-12 ja sen suotuisa vaikutus on todennäköisimmin ns. NRF2-signaalireitin aktivaatio: 

 
 Mikä ihme on NRF2-signaalireitti? Kuten kuvasta näkee niin se liittyy solujen kykyyn puolustautua mahdollsia myrkkyjä, aineenvaihduntaan (hapetusstressi) ja tulehdukseen liittyvään stressiin. Suomenkielisiltä sivuilta löytyi NRF2 hakusanalla jonkin verran tekstiä, mm. tuore väitöstutkimus (2012): Elimistön omat rasvahapot suojaavat verisuonia  eli NRF2-signaalireitti on ihmisellä olemassa oleva solutason mekanismi, minkä tehtävä on ohjata antioksidatiivistä toimintaa solutasolla - suojata soluja mm. hapetusstressiltä. Aiheeseen liittyen ECTRMS:n yhteydessä oli esillä Biogen:n lyhyt tutkimustiivistelmä missä vertailtiin BG-12 ja erään luontaistuotteen nimeltä Protandim vaikutusta NRF2 aktivaattoreina. Lopputulos oli se, että Protandim (kurkuma, vihreä tee, ym. luonnontuotteet) toimi tehokkaammin:
" Interestingly, protandim, a dietary supplement consisting of herbal ingredients, was the most potent inducer and therefore may be the most suited as a therapeutic strategy."
Linkki: Nrf2 activators: a novel strategy to promote oligodendrocyte survival in multiple sclerosis?
 

Nrf2-signaalireitin aktivaatioon voi siis vaikuttaa ravitsemuksella, erityisesti tietyillä kasviksilla. Olen pitkään tiennyt että parsa on terveellistä, mutta oli pieni yllätys että on olemassa "broccoli effect", mikä tarkoittaa juuri tätä Nrf2-signaalireittiin vaikuttamista. Aiheesta on meneillään jopa kliininen tutkimus jenkeissä: Effect of Sulforaphane in Broccoli Sprouts on Nrf2 Activation. Osui silmään myös suomenkielinen sivu: http://www.parsakaali.fi/nrf2.html  Myös intialainen mauste nimeltään kurkuma liittyy Nrf2:een: Curcumin induces stabilization of Nrf2 protein... ja se on liitetty myös MS-tautiin menneinä vuosina ja vieläpä viime vuonna japanilaiset julkaisivat aiheesta tiedetekstiä: Curcumin has bright prospects for the treatment of multiple sclerosis 

Luin jonkin verran tuosta BG-12 lääkkeestä, mm. taloussivustoilla ennustettiin että se tulee tuottamaan hyvin ja sen vahvuus on turvallisuus, tutkimuksissa ei ollut ilmennyt vakavia komplikaatioita. Katsomassani lyhyessä esittelyvideossa näytti jopa että mitä suurempi lääkeannos niin sitä parempi tulos:

Nostin aiheen tähän blogiin lähinnä siitä syystä että kiinnostuin tästä lääkkeestä tai tuosta Nrf2 mekanismista. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä että ravitsemuksella on äärimmäisen suuri vaikutus terveyteemme ja MS-tautiinkin. Tätä väittämää en voi absoluuttisesti todistaa, ei kukaan voi jos ajatellaan että tieteellinen totuus lääkkeen/aineen tehosta vaatisi satoja tai tuhansia tutkittavia kliinisissä tutkimuksissa - sillä ravitsemuksen suhteen sellaisia ei ole tehty, ja ei välttämättä tulla tekemäänkään, kuka maksaa? ..ja virallinen kanta tuntuu olevan se että ravitsemuksella ei ole juurikaan merkitystä MS-taudin hoidossa (mitä en todellakaan usko). Ehkä hämmästyttävin lukemani tutkimusraportti ravitsemuksesta MS-taudissa on case-report: Neuromuscular electrical stimulation and dietary interventions to reduce oxidative stress in a secondary progressive multiple sclerosis patient leads to marked gains in function: a case report Kyseessä siis prof. Terry Wahls:n tapaus, missä joitakin vuosia pyörätuolissa istunut PP-MS potilas Terry Wahls kuntoutui noin 8 kuukaudessa niin että pyörätuoli jäi pois. Tiedeihmisenä hän on tehnyt jatkotutkimuksia pienellä otannalla, lupaavin tuloksin. Hänen tutkimuksissaan on erityisesti yksi ongelma - rahoitusongelma? Tälläkin hetkellä käynnissä olevat tutkimukset tehdään osin keräysvaroin. CCSVI:n suhteen osa Italian laajasta tutkimushankkeesta on rahoitettu keräysvaroin. Karu tosiasia on se, että vain lääketehtailla tuntuu olevan varoja rahoittaa suuria kliinisä tutkimuksia.