keskiviikko 21. elokuuta 2013

VASTINE HS:n artikkeliin "tutkijat tyrmäävät kohutun MS-tauti teorian"


Kirjoitin jo viime viikolla blogiini tekstiä kanadalaistutkimuksesta, jonka tulos oli se että CCSVI:tä ei tunnistettu käytännöllisesti katsoen ollenkaan ja tämä tulos uutisoitiin näkyvästi Kanadassa ja nyt näemmä Helsingin sanomissakin: Tutkijat tyrmäävät kohutun MS-tautiteorian

En tiedä kuinka hyvin artikkelin kirjoittaja Jani Kaaro on seurannut CCSVI:n vaiheita, mutta todettakoon jälleen että maailmalla tiedeyhteisö on jakaantunut kahteen leiriin ja tutkimustulokset ovat jokasuhteessa vastakkaisia, eli näkemys CCSVI:n yleisyydestä, hoidon turvallisuudesta, hoitotuloksista on kuin eri maailmoista. Sanat "controvercial" ja "science war" ovat tulleet tutuiksi median lööpeissä maailmalla. Jako näkyy jokseenkin hyvin tutkimusjulkaisuissakin - CCSVI negatiiviset tutkimustulokset julkaistaan paljolti neurologisissa julkaisuissa ja positiiviset pääasiassa radiologien tai verisuoniasiantuntijoiden julkaisuissa.

Suurin kiista vuosien varrella on liittynyt ultraääni- eli dopplertutkimuksiin, joiden tulokset ovat todellakin jakaantuneet nolla prosentista aina sataan prosenttiin. Miten tällainen on mahdollista lääketieteessä? Eikö tarkkojen mittauslaitteiden tulisi antaa selkeästi samansuuntainen tulos tiettyä ilmiötä mitattaessa? CCSVI:n kohdalla ei asia valitettavasti ole näin simppeli, sillä nyt tutkijoiden tulisi käyttää samaa metodia, joka on vieläpä uuden tyyppinen ja edellyttää koulutusta ja harjoittelua. Sana "learning curve" on tullut myöskin varsin tutuksi aiheesta lukiessani ja esimerkiksi italialainen verisuoniasiantuntija P.M Bavera kirjoitti aiheesta, kommentoidessaan erästä dopplertutkimusta näin:

"After 30 years of experience as a vascular surgeon and diagnostic (5), I can comment on the work of the authors, because after 1500 tests for CCSVI research, I have found abnormalities in 90% of patients with MS. Half of these were controls after venous angioplasty, all subject to venografic tests have confirmed CCSVI.

The conclusions to be made with large numbers and require time, proper training, and a learning curve, as well as the comparison dell'ecocolordoppler with the criterion standard catheter venography.

 Linkki: Training and learning curve in chronic cerebrospinal venous insufficiency assessment

Baveran 90 %:n tutkimuslöydös dopplerkuvantamisella on erittäin korkea ja huomioitavaa tässä on sekin, että tulos on vahvistettu laskimoiden varjoainekuvauksella (venografia). Baverakin korostaa, että CCSVI:n diagnosointi edellyttää uuden metodin kouluttautumista ja vielä harjoittelua.

Myös 2012 julkaistu usean klinikan yhteistyössä tehty laaja dopplertutkimus havaitsi CCSVI:n 86 %:lla MS-tautia sairastavista, Zambonin metodilla. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 710 tutkittavaa.

Kuva tutkimuksen löydösprosenteista:


En luettele tähän kaikkia tehtyjä dopplertutkimuksia, mutta jonkinlaisena koontina voisi sanoa, että CCSVI suositeltua tutkimusmetodia käyttäneet tutkimukset löytävät CCSVI:n korkeilla prosenttimäärillä ja vastaavasti muulla metodilla tehdyissä tutkimuksissa sitä ei havaita.

Palataanpa nyt tuohon HS:n artikkelin tutkimustulokseen, jonka teki siis McMasterin yliopiston tutkijat Kanadassa. Mediassa tutkimuksen johtaja Ian Rodger kertoi että "noudattivat samaa tutkimusmetodia kuin Zamboni" ja korosti vielä että tutkijat kävivät Italiassa oppimassa tutkimusmetodin. Tutkimuksen julkaisun ja mediaan tulon myötä osoittautuikin, että McMaster:n tutkijat olivat muuttaneet tutkimusmetodia siinä määrin, että CCSVI:tä (erityisesti takaisinvirtausta) ei havaittu. Paolo Zamboni ja Mirko Tessari kirjoittivatkin vastineen, jossa kritisoivat voimakkaasti sitä, että McMaster:n tutkijat eivät noudattaneet dopplermetodin suositusta (2011) ja olivat vielä kuvanneet magneettikuvassa kaulalaskimon aluetta missä CCSVI ongelmia ei ole.

Vastine: CAREFUL APPLICATION OF THE RECOMMENDED PROTOCOLS IMPROVE REPRODUCIBILITY AND PERMIT COMPARISON AMONG CCSVI STUDIES

Alla oleva teksti tutkimuksen tiimoilta vuoti myöskin julkisuuteen ja siinä tutkija (J.E.Paulseth - joka on neurologi) toteaa, että ensiksi löysivät takaisinvirtauksen eli refluksin.. mutta sitten hylkäsivät sen virheellisenä (!) ja muuttivat tutkimusmetodia:


Kuinka sitten voidaan varmistua siitä että CCSVI voidaan tieteellisellä varmuudella havaita, jos dopplertutkimukseet ovat näin tutkijasta riippuvaisia? Viime aikoina on noussut yhä enemmän näkemyksiä sen puolesta, että laskimoahtaumat ja virtaukset tulisi tutkia eri metodeja yhdistelemällä. Useissa teksteissä on mainittu että alan "kultainen standardi" olisi katetri venografia, laskimoiden röntgenkuvantaminen. Kovin moni tuntuu unohtavan sen, että Zambonin tutkimusryhmä käytti sekä dopplertutkimusta että venografiaa, eli he pyrkivät näin varmistamaan tutkimustuloksen, että saamaan lisätietoa ongelmkohdista

Zamboni ym 2009: Chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis

Kuva venografia tutkimuksesta:



Zamboni kirjoitti jokin aika sitten pääkirjoituksen erääseen julkaisuun, jossa hän tarkasteli CCSVI:n ristiriitaisuutta. Hän totesi sen minkä jo kaikki asiaa seuraavat tietävät, dopplertutkimuksissa on suuri hajonta ja päätteli sen johtuvan siitä, että tutkimus on niin paljon tutkijaan sidonnainen. Sen sijaan katetri venografia on jo objektiivisempi tutkimus ja Zamboni mainitsee että jo 12 tutkimusta tällä metodilla on havainnut CCSVI:n yli 90 %:lla MS-potilaista.

"Studies of prevalence show a big variability in prevalence of CCSVI in MS patients assessed by established ultrasonographic criteria. This could be related to high operator dependency of ultrasound. However, 12 studies, by the means of more objective catheter venography, show a prevalence >90% of CCSVI in MS. Global hypo-hypoperfusion of the brain, and reduced cerebral spinal fluid dynamics in MS was shown to be related to CCSVI."
LINKKI: The controversy on chronic cerebrospinal venous insufficiency

Esimerkiksi 2011 julkaistussa varjoainekuvantamisella tehdyssä  tutkimuksessa laskimopoikkeavuuksien löydösprosentti 586:n  MS-potilaan joukosta oli todella korkea, 96 %.
Linkki: Prevalence of extracranial venous abnormalities: results from a sample of 586 multiple sclerosis patients

Samoilla linjoilla oli Chicagon yliopiston tutkijat, jotka esittivät tuloksiaan keväällä 2012. Heidän tutkimuksessaan kuvannettiin 94 MS-diagnosoitua, operaatioiden yhteydessä tehtävällä varjoainekuvauksella ja CCSVI yleisyys oli 95% .
LINKKI:  society of interventional radiology, artikkeli


Summasummarum: ristiriita aiheesta on kestänyt jo useamman vuoden ja todennäköisesti edessäkin päin on kahdenlaisia tutkimustuloksia. Toivottavasti asiaan tulee selvyys mahdollisimman nopeasti ja tämä ikävä "tiedesota" saisi jo loppua. Vaikkakaan Suomessa asiaa ei ole erityisen paljon puitu mediassa, niin maailmalla se on ollut esillä todella paljon. Sinänsä oli mielenkiintoista miksi tämä McMaster:n yliopiston tutkimus sai mediahuomion, vaikka samalla viikolla tuli toinenkin tutkimusjulkaisu "journal of vascular surgery:ssä". Italialaistutkijat (Ei Zambonin ryhmä) raportoi kahden vuoden aikana tehdyistä operaatioista (pallolaajennus) kaikkiaan 1202 MS-potilaan osalta. Heillä kaikilla CCSVI oli diagnosoitu doppler- sekä venografia kuvantamisella. Mikä parasta tutkijat luonnehtivat operaatioita turvalliseksi ja jälleen sana "learning curve", jolla he viittasivat siihe, että komplikaatioita ilmeni pääasiassa 400 ensimmäisen operoidun aikana.
LINKKI: Feasibility and safety of endovascular treatment for chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis

Miksi tämä tutkimusuutinen ei päätynyt mediaan - siinäpä kysymys?



perjantai 16. elokuuta 2013

KANADALAISNEUROLOGIN MUKAAN CCSVI TODETTU 70 %:LLA MS-POTILAISTA


Mennyt viikko oli kiinnostava tutkimuksien osalta, sillä kaikkiaan framella oli 3 tutkimuksellista juttua, joista 2 oli selkeästi CCSVI:tä puoltavia ja yksi oli negatiivinen. Kanadalaismediassa suurimman huomion sai tämä CCSVI negatiivinen tutkimus, jonka teki McMaster:n yliopisto Kanadassa. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että 3 heidän tutkijaansa oli Italiassa Zambonin metodin opetuksessa viikon ja nyt tehdyssä 100:n potilaan tutkimuksessa eivät havainneet ahtaumia kuin yhdellä MS-potilaalla.

Linkki: MS blocked vein theory disputed in Canadian study

Emeritusprofessori Ian Rodgers

Tutkimusta johtanut prof. Ian Rodgers totesi että eivät löytäneet merkkiäkään CCSVI:stä, vaikka heidän tutkijansa noudattivat samaa tutkimusmetodia kuin Zamboni. Tämä tutkimustulos nousi isoihin lööppeihin Kanadan mediassa ja otsikot olivat kylmän tylyjä, tyyliin "CCSVI ei ole olemassa" etc.


KIINNOSTAVA yksitykohta, että myös toinen tutkimusryhmä oli mediassa vain muutama päivä ennen McMaster:n yliopiston tuloksia. Tätä toista tutkimusryhmää johtaa neurologi Anthony Traboulsee ja myös hänen ryhmän tutkijat kävivät Italiassa oppimassa Zambonin metodia. Heidän tutkimuslöydöksensä on tässä vaiheessa että 70 %:lla MS-potilaista on ahtaumia / CCSVI. 

Linkki: Results of ‘liberation treatment’ study for MS three years away


Neurologi Anthony Traboulsee:
“Our finding is that maybe about 
70 per cent have the narrowing" 

Nyt keskeinen kysymys: miksi kaksi eri tutkimusryhmää saa näin erilaiset tulokset, siitäkin huolimatta että molemmissa tutkijat ovat CCSVI-koulutettuja ja noudattivat samaa tutkimusmetodia?

Vastaus on siinä, että McMaster:n tutkimuksessa tutkijat muuttivat Zambonin tutkimusmetodia, eli heidän väittämät "samasta metodista" ei ole paikkansapitävä. Itse Zamboni kirjoitti vastineen tutkimuksesta:

CAREFUL APPLICATION OF THE RECOMMENDED PROTOCOLS IMPROVE REPRODUCIBILITY AND PERMIT COMPARISON AMONG CCSVI STUDIES

Vastineessaan Zamboni on hyvin hämmästynyt siitä, että McMaster:n tutkijat eivät käyttäneet CCSVI tutkimukseen suositeltua ultraääni metodia. Lisäksi Zambonia ihmetytti miksi tutkijat eivät käyttäneet ns. "M-mode" (motion mode) kuvausta laskimon sisäisten poikkeavuuksien tunnistamisessa - sillä suurin osa ahtaumista on näitä laskimonsisäisiä poikkeavuuksia (patologiset läpät). Kolmas seikka mitä Zamboni ihmetteli oli se, että tutkijat olivat keskittyneet magneettikuvantamisessaan jugular-laskimon ylä- ja keskiosaan.. kun ongelmakohdat ovat alempana:

"To the contrary, several reports measured significant restriction of the jugular flow rate, increased flow through the collaterals, and extraluminal stenosis in the lower portion of the neck, exactly where Rodger et al. omitted to perform any assessment"

Ultraäänitutkimukset ovat olleet kieltämättä CCSVI:n yksi ongelmakohta ja Anthony Traboulsee totesi haastattelussa, että asia tulisi tutkia laskimoiden varjoainekuvauksella eli venografialla. Tähän kuvantamiseen liittyen menneellä viikolla "JOURNAL OF VASCULAR SURGERY" julkaisi italialaisen tutkimusryhmän (ei siis Zambonin) todella laajan tutkimusdatan.. jonka mukaan CCSVI todennettiin kutakuinkin kaikilla tutkituilla MS-potilailla ja vieläpä varjoainekuvauksella. Huomattavaa tässä on potilaiden määrä, sillä tutkittuja oli 1202, joista operaatioon johtavia ahtaumia havaittiin 1199:llä potilaalla.  Siis melkein 100 %:lla tutkituista todettiin CCSVI ultraäänellä ja vielä laskimoiden varjoainekuvauksessa.

Tutkimus: Feasibility and safety of endovascular treatment for chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis

Tutkimuksen päätelmä:
"Endovascular treatment for CCSVI appears feasible and safe. However, a proper learning curve can dramatically lower the rate of adverse events. In our experience, the vast majority of complications occurred in the first 400 cases performed"


italialaistutkimuksen vetäjä, Dr. Tommaso Lupatelli,
Tor Vergatan yliopisto - Rooma

Kanadan mediassa asioita on puitu nyt oikein urakalla viimeisten päivien aikana. Alla olevan linkin artikkeli toteaa otsikossaan asiaan niin kuin se on:
Patients have faith in MS theory despite findings of McMaster study 

Artikkelissa oli kerrontaa kanadalaisesta jo kypsään ikään ehtineestä naisesta, jolla operaation myötä jäi sähköpyörätuoli pois käytöstä. Hoitotulos poikkeuksellisen hyvä:

"She went in a motorized wheelchair. Twelve days later, she walked from the room to the van with a walker. The results were so dramatic. We couldn't believe it"




tiistai 6. elokuuta 2013

ARTIKKELI HYVÄ TERVEYS LEHDESSÄ "AUTTAAKO PALLOLAAJENNUS MS-TAUTIIN?"

Kävin tuttavien luona taannoin kyläilemässä ja siellä perheen äiti antoi minulle uusimman Hyvä Terveys lehden numeron, missä oli artikkeli CCSVI operoidusta MS-potilaasta. Luin uteliaana artikkelin ja kaulaskimoiden pallolaajennus oli potilaan mukaan vaikuttanut positiivisesti, ehkä suurin hyöty hänelle oli energian lisääntyminen ja hän jaksoi aiempaa paremmin liikkua pyörätuolilla. Tämän energisyyden ja liikkumisen myötä operoidulla naisella oli lähtenyt 20 kg (!!) painoa pois. Lisäksi hän kertoo nyt kykenevänsä naputtamaan koneella tekstiä ja pitämään blogia. Hieno homma hänelle, ja kiitän häntä kokemuksensa jakamisesta.

kuva artikkelista:


Potilaan kokema energisyyden ja toimintakyvyn lisääminen herättää varmasti innostusta ja kiinostusta MS-asiantunjoiden keskuudessa..? Valitettavasti ei sinne päinkään, vaan artikkeliin kommentoineen neurologin vastaus on juuri sellainen kuin olen jo aiemmin nähnyt, muissa artikkeleissa tai tiedejulkaisuissa. Neurologin kommentti artikkelista:




Kun tekstistä poimitaan ydinkohdat, niin saadaan kutakuinkin seuraavat väittämät / käsitykset:

- CCSVI ei sovi neurologien käsitykseen MS-taudista
- CCSVI:tä ei ole edes olemassa, koska sitä ei ole todistettu (kattavissa, kansainvälisissä tutkimuksissa)
- hoidosta ei ole hyötyä, vaan paremminkin haittaa (viittaus vakaviin komplikaatioihin)
- potilaiden kokema hyöty on plaseboa, perustuu vain uskomukseen


Kommenttini yllä olevaan: 

MS-tautia on tutkittu jo 60 vuoden ajan keskittyen immuunipuolustuksen häiriöihin ja poikkeavuuksiin. Useilla "virallisilla sivuilla" on mainintaa että "MS on autoimmuunisairaus", etc. Mutta mihin tämä tutkimussuuntaus on meidät tuonut? Ei ainakaan selvyyteen siitä mitä MS ensisijaisesti on. Yhä enemmän on alkanut näkymään tutkimustuotoksia liittyen keskushermoston rappeumaan, degeneraatioon liittyen Esimerkiksi nyt kesällä julkaistu tutkimustuotos pohtii että "onko tutkimus haukkunut väärää puuta?":
Pathoetiology of multiple sclerosis: are we barking up the wrong tree? Mikä tai mitkä tekijät aikaansaavat "aivojen kutistumista"? Ehkä on aika alkaa tarkastelemaan painokkaammin muitakin selitysmalleja kuin mystinen autoimmuunireaktio myeliiniä kohtaan.

Yhä kasvava määrä verisuoni- ja kuvantamisasiantuntijoita on sillä kannalla, että CCSVI on todellinen ja diagnosoitava tila. Zambonin pääkirjoitus viime viikolta pohdiskeli ristiriitaisuutta tutkimuksentällä ja dopplertutkimukset ovat olleet ongelmakohta - sillä se vaatii erillisen koulutuksen ja harjoittelun,. The controversy on chronic cerebrospinal venous insufficiency "12 studies, by the means of more objective catheter venography, show a prevalence >90% of CCSVI in MS."  Zamboni viittasi 12 erilliseen laskimoiden varjoainekuvaukseen, eli tarkimpaan ja objektiivisempaan tutkimustapaan, joissa laskimopoikkeavuuksia on havaittu yli 90 %:lla tutkituista MS-potilaista. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa pidemmältikin, mutta olkoon tässä. 

Se onko laskimo-operaatiosta hyötyä, jakautuu myöskin "kahteen leiriin": neurologia pitää kynsin hampain kiinni siitä, että operaatiot ei hyödytä ja ovat vielä vaarallisia. Vastaavasti CCSVI asiantuntijat tuottavat erittäin positiivsta tutkimusdataa niin operaatioiden vaikutuksista kuin turvallisuudesta. Keräsin jossakin vaiheessa osan positiivista tutkimustuloksista, eri puolilta maailmaa:
KLIINISIÄ TUTKIMUKSIA ERI PUOLILTA MAAILMAA Pelkästään fatiikin ja CCSVI:n yhteydestä on vähintään kolme eri tutkimusta ja tämä yhteys on havaittu myös ihmisten kokemuksissa. Usea suomalainenkin on raportoinut fatiikin helpottumisesta ja joillakin operoiduilla fatiikki on jäänyt taustalle jo 2-3 vuodena ajan. Toki se on todettava, että CCSVI on vielä "lapsen kengissä" ja tutkimusdataa tulee jatkuvasti uutta. Hoitojen osalta tilanne on myös sama, eli tutkijoiden yksi suurimpia haasteita on saada jollakin keinoin re-stenoosi ongelma paremmaksi. Osalla laskimo on ahtaunut jo muutama kuukausi operaation jälkeen ja osalla tulos on kestänyt pitempään. Medical tourism ei missään nimessä ole paras ratkaisu hoidon suhteen.. vaan hoidon tulisi tapahtua Suomessa ja siihen tulisi kuulua asiallinen jälkihoito/kontrollikäynnit. 

CCSVI on tullut jäädäkseen ja sen tutkimus on kasvanut uskomattomasti muutamassa vuodessa. Suomessa asia on aika hys-hys, mutta tilanne on tyystin toinen Italiassa, Kanadassa, USA:ssa ja Australiassa esim. Toivon aivan aikuisten oikeasti, että neurologiakin alkaisi suhtautumaan asiaan terveellä, tieteellisellä uteliaisuudella - eikä halveksuvalla ja kielteillä tavalla. Tiedesodan hinnan maksaa viime kädessä potilaat. 



Kuulostan varmaan jo rikkimenneeltä levytautomaatilta.. mutta se miksi minä jaksan olla aiheesta näinkin innostunut, on vaimoni muuttunut tilanne - MS-oireet jäivät operaation myötä (fatiikki, aivosumu, alakulo, tasapaino, kehon oikean puolen voimattomuus, lämmönsieto) ja tätä on jatkunut jo yli 3 vuotta. Mielestäni plasebokortti on jo pelattu.