TIEDENÄKEMYKSIÄ

Olen aika ajoin vaihtanut CCSVI finland ryhmään taustakuvan, missä on jonkun CCSVI:n kytkeytyvän asiantuntijan kasvot, nimi ja kommentti - jonka ko. tiedemies on jossakin vaiheessa sanonut. Keräänpä ne nyt tälle blogisivulle:


Saksalainen patologi Eduard Rindfleisch havaitsi, jo v.  1863 että MS-plakkien keskellä on verisuoni ja hän pohdiskeli että liittyykö taudin alkusyy aivojen verisuoniin? 

Yksi tunnetuimpia neurologeja, Tracy Putnam päätyi tutkimuksissaan 1930-1949 luvulla siihen, että aivojen pienissä laskimoissa on virtausesteitä, trombooseja. Hän kokeili verenohennuslääkkeitä taudin hoitoon vaihtelevalla menestyksellä. Hän teki myös maailman ensimmäiset eläinkokeet, missä hän ahtautti koirien aivolaskimoita ja tuloksena syntyi plakkeja - Putnamin mukaan identtisiä ihmisten MS-plakkien suhteen.

Itävaltalainen neurokirurgi / radiologi, joka päätyi paljolti samansuuntaiseen näkemykseen kuin Zamboni n. 30 vuotta myöhemmin. Schelling tutki mm. MS-tautia sairastaneiden vainajien kudoksia, missä hän havaitsi patologisia poikkeavuuksia. Schelling kuvasi hypoteesissään mm. verentakaisinvirtausta laskmoissa ja käytti  tästä termiä "back jet". Hän kirjoitti aiheesta kiinnostavan tiedehypoteesin ja yritti saada neurologeja / MS-tutkijoita tutkimaan asiaa, mutta kukaan ei tarttunut hänen sanomaansa, "check the veins in MS". Schellingin tiedehypoteesi löytyy täältä: Multiple Sclerosis: the Image and its Message - the Meaning of Classic Lesion Forms

Professori Paolo Zamboni, on italialainen laskimoasiantuntija. Alunperin hän oli kirurgi, mutta harvinainen sairaus esti kirurgina toimimisen ja hän jatkoikin tutkijana. Neurologian kentällä häntä on sanottu jokseenkin alentavaan sävyyn "suonikohjulääkäriksi", mutta todettakoon että hän on moneen kertaan kansainvälisesti tunnustettu ja palkittu laskimoasiantuntija. Zambonin vaimolla on MS ja vaimon sairauden edetessä hän alkoi tutkimaan sairautta. Laskimoasiantuntijana hän luonnollisesti kiinnostui vanhoista teksteistä, missä oli paljon viitteitä aivojen laskimoista. Zambonin tieteelliset, julkiset tuotokset alkoivat 2006 alkaen ja hän on löytänyt laajan yhteystyöverkoston tutkimuskentällä. Hän todella harmittelee sitä seikkaa, että neurologian kenttä on ollut hyvin vastahankainen CCSVI:n suhteen. Zambonin ryhmässä neurologiaa edustaa Fabrizio Salvi.

Kanadan tunnetuin CCSVI lääkäri, kirurgi Sandy McDonald ehti tehdä laskimo-operaation kuudelle MS-potilaalle 2010 alussa - kunnes neurologian edustajien aloitteesta Kanadassa kiellettiin laskimoiden pallolaajennus MS-potilailla. McDonaldin operoimista MS-potilaista 4/6 potilalla tapahtui radikaali muutos parempaan ja tämä olikin aika näkyvästi esillä kanadan mediassa, mm. kesällä 2010 artikkeli: "MS patients tell MPs about life after 'liberation'. Kanadassa CCSVI asiaa on käsitelty parlamentissa jo useita kertoja ja Sandy McDonald on ollut todistajana 2010 ja kuvan lause on hänen todistuksestaan. McDonald on julkaissut tiedetutkimuksia ja toimii edelleen erittäin aktiivina asiassa.

Italiasta lähtöisin ja Englannissa toimiva kirurgi, Gianfranco Campalani on sairastanut progressiivista MS-tautia jo pitkään. Verisuoniasiantuntijana hän kiinnostui ja ymmärsi Zambonin löydön merkityksen. Campalanille tehtiin pallolaajennus Zambonin ryhmän toimesta ja hoitotulokset olivat selkeät. Oireiden palatessa hänelle on tehty operaatio toistamiseen. Dr Campalani on korostanut että operaatio on verisuonipoikkeavuuden hoitoa ja sen tulisi kuulua kaikille kansalaisille. Campalani on kommentoinut asiaa mediassa useasti, mm. tässä v. 2012 alussa: dr. Campalani about ccsvi

Dr. Bill Code on myöskin tullut tunnetuksia hahmoksi Kanadan CCSVI kentällä. Hän on siis lääkäri ja kirjailija, jolla MS diagnoosi ollut pitkään. Hänet operoitiin USA:ssa ja hoitotuloksen myötä hän on ollut yksi aktiivisimpia puhujia aiheesta, ja kiertänyt eri maissa viemässä asiaa eteenpäin. Suosittelen lukemaan Bill Coden sivuston aiheesta: http://www.drbillcode.com/ccsvi.html

David Hubbard on tunnettu amerikkalainen neurologi, jonka tutkimuskohde on aivot, aivojen kuvantaminen. Hubbardin poika sairastui MS-tautiin, muutamia vuosia sitten ja David alkoi tutkimaan MS-tautia, paljolti hoitomahdollisuuksien suhteen. Hän oli jokseenkin yllättynyt kuinka vähän tutkimus oli edennyt asiassa ja katsoi asiaa laajemmin. Hän tutustui laskimonäkemykseen ja vakuuttui siitä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Hän alkoi myös tutkimaan asiaa omalla klinikallaan ja onkin jo alustavasti tutkinut mitä muutoksia tapahtuu pallolaajennuksen myötä. Hänen poikansa Devin operoitiin 2011 ja operaatio oli onnistunut - mikä aikaansai sen että David Hubbard tutkii edelleen asiaa ja tekee yhteistyötä itse Zambonin kanssa.

Professori Salvatore Sclafani on New Yorkissa toimiva, erittäin tunnettu mies radiologian ja kirurgian kentällä. Hän on yksi USA:n näkyvimpiä hahmoja ja ollut organisoimassa useita tiedekokonferensseja CCSVI.n parissa. Hän tekee tutkimustyötä ja samalla tekee operaatioita - hän on voimakkaasti IVUS:n puolestajapuhuja (laskimon sisäinen ultaäänikuvantaminen).

Professori Mark Haacke, magneettikuvantamisen kovan luokan asiantuntija. Haacke totesi eräässä haastattelussa että CCSVI:n myötä hänellä "loksahti palaset paikalleen" suhteessa aiempiin kuvantamislöydöksiin. Haacke on ollut erityisen kiinnostunut rautapitoisuuksien kasvusta MS-aivoissa ja samalla verenvirtauksesta aivoissa. Hänen tutkimustyö vahvistaa Zambonin havaintoja ja päinvastoin. Mark Haacken kuvantamiseen keskittynyt sivusto löytyy täältä: http://www.ms-mri.com/

Keväällä 2012 sai näkyvyyttä myös Chicagon yliopisto, joka teki kliinisen kokeen operation vaikutuksista. Tutkimusta johtanut Hector Ferral totesi että suonensisäiset operaatiot voivat tuoda helpotuksia MS-potilaan oireisiin, tosin ei kaikilla potilailla. Chicagon tutkimustulos tukee sitä havaintoa että operaatioista 50-75 % operoiduista saa hyötyjä. Toki tutkimusta asiassa vielä riittää.

Tuossa pieni osa tunnettuja asiantuntija kasvoja, tutkimassa aihetta. Lääkäriden ja tutkijoiden määrä on todella kasvanut viimeisen 1-2 vuoden aikana. Vielä 2010 minäkin pysyin kärryillä lääkäriden nimistä ja tutkimuksista, mutta ei missään nimessä enää. Pelkästään USA:ssa on noussut useita lääkäreitä ja tutkijoita selvittämään asiaa, erityisesti New York:n tutkimustiimi, jossa tunnetuimmat nimet ovat Manish Mehta, Kenneth Mandato ja Gary Siskin. Australian suunnassa on mainittava laskimoasiantuntija Paul Thibault, joka tutkii myös bakteerien osallisuutta asiassa. Suomalaisia asiantuntijoita ei vielä ole ilmaantunut, asia on niin uusi - ainoastaan neurologian kentän edustajat ovat kommentoineet asiaa julkisesti Suomessa, valitetttavasti he eivät ole laskimoasiantuntijoita. Mutta olen täysin luottavainen että tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan. 

SELVENNYS: kortisoni ei liity laskimo operaatioihin

Se on jo mielestäni eteenpäin menoa, kun neurologian kentällä tiedostetaan että laskimo-operaatioden myötä useimmilla potilailla havaitaan hyviä hoitovaikutuksia. Mutta nyt neurologia pyrkii hakemaan selitystä hoitotuloksiin kaikesta muusta kuin paremmasta verenvirtauksesta keskushermostossa. Hoitotuloksien selittäminen plasebolla on suosituin selitysvaihtoehto ja ilman muuta tämäkin vaihtoehto on tutkittava plasebokontrolloidulla tutkimuksella (joita on jo käynnissä ainakin kaksi - Italian ja New York:n laajat tutkimukset). Hoitotuloksiin liittyen olin jokseenkin yllättynyt kun kuulin että ilmeisesti usealla suomalaisella neurologilla on sellainen tieto, että pallolaajennuksen yhteydessä annetaan kortisonia, ja tämä selittäisi hoitotuloksia. Kuulin tämän kortisoni jutun tuoreeltaan CCSVI finland ryhmässä useamman operoidun kertomana. En tiedä mistä tällainen väittämä on lähtöisin, mutta laskimoiden pallolaajennuksen yhteydessä ei anneta kortosonia. Jotkut ovat saaneet rauhoittavaa lääkettä (Bentsodiatsepiini) ja joillekin ei annettu mitään esilääkitystä. Operaation jälkeen asiaan kuuluu verenohennuslääkitys.

En oikein ymmärrä sitäkään, miksi neurologia niin innokkaasti selittää asiaa plasebolla? Eikö ajatus paremmasta veren- ja selkäydinnesteen virtauksesta voisi olla rationaali selitys sille, miksi esim. fatiikki helpottuu tai MS-oireet ylipäätään? Olen paljon kirjoittanut vaimon optimaalista hoitotuloksesta, mikä ei olisi voinut olla parempi MS-oireiden poistumisen myötä. Operaatiosta on jo noin 2,5 vuotta.. ja kaikki MS-oireet (fatiikki, tasapaino ongelmat, heikkous kehon oikealla puolella, spastisuus niska-hartia alueella, etc) ovat pysyneet poissa, ja viimeksi tehdyssä neurologin kartoituksessa myös refleksit normaalit. Plaseboa? Äärimmäisen vaikea ajatella että kaiken takana olisi vain psyyke.

Rationaalimpi selitys on verenvirtauksen korjaantuminen keskushermostossa, kun "este" eli ahtauma on poistettu tärkeimmältä laskimoväylältä, jugularlaskimosta. Verenvirtausta MS-aivoissa on tutkittu jo kauan aikaa sitten, aina nykypäivään.. ja se mikä näille tutkimuksille on yhteistä, on epänormaali virtaus - se on heikentynyt ja hidastunut. CCSVI:n yhteydessä termi perfuusio tai hypoperfuusio toistuvat kaiken aikaa ja se on erittäin todennäköisesti asian ydin. Perfuusio tarkoittaa "virtausta elimen (tässä yhteydessä aivojen) läpi". En kerää nyt kaikkia mahdollisia tutkimuksia, mutta muutaman haluan nostaa - koska tästä asiassa on paljolti kyse, paremmasta virtauksesta:

Viime kesänä (siis 2012) New York:n tutkimustiimi teki kiinnostavan tutkimuksen, missä kartoitettiin mitä vaikutuksia pallolaajennuksella on MS-diagnosoidun verenvirtauksen suhteen. Tutkimuksessa kartoitettiin 50 MS-tautia sairastavan laskimovirtaus ennen ja jälkeen operaation.. ja tuloksia verrattiin terveiden kontrollien virtaukseen. Tutkimuksen lopputulos oli se, että laskimo-operaatio paransi heikentynyttä virtausta niin, että se oli kutakuinkin vastaava kuin terveillä kontrolleilla:
Balloon Angioplasty Improves Venous Flow in MS Patients
--> "The results of this prospective pilot study suggest an association between MS and CCSVI, which results in abnormally elevated time of flight and PVET through the IJV," Dr. Mehta said. "Furthermore, balloon angioplasty of these lesions improves the hemodynamic parameters so that they are comparable to" those of healthy non-MS patients." 

Toinen mieleeni jäänyt virtaustutkimus liittyy laskimo-operaation ja selkäydinnesteen virtaukseen (mikä myös on MS-taudissa hidastunut). Zambonin ja Buffalon yliopiston tutkijat kartoittivat mitä tapahtuu selkäydinnesteen virtaukselle operaation myötä. Tämän pilottitutkimuksen tulos oli se, että virtaus muuttui paremmaksi.
Cine cerebrospinal fluid imaging changes in patients with multiple sclerosis after venous angioplasty. A 1-year follow-up study
 "This study shows that in MS patients with CCSVI, PTA treatment has a beneficial effect on CSF flow and velocity measures. This improvement could be due to better venous drainage following angioplasty."

CCSVI jälleen Kanadan parlamentissa

Maailman aktiivisimmat maat CCSVI:n suhteen ovat Italia ja Kanada. Tämä aktiivisuus näkyy paljolti mediassakin, aihe on toistuvasti esillä eri julkaisuissa. Sekä Italian että Kanadan MS-tautia sairastavat ovat voimakkaasti osallistuneet asian edistämiseen, mm. järjestämällä erilaisia tapahtumia ja ottaneet kantaa asioihin aktiivisesti. Miksi juuri Italia ja Kanada ovat tapahtumien keskipiste? Minä en näe mitään muuta järjellistä syytä kuin sen, että molemmissa maissa on tunnettuja lääkäreitä ja tutkijoita, jotka ovat selvästi tarttuneet asiaan ja puoltavat voimakkaasti laskimoahtaumien hoitoa. Sekä Italiassa että Kanadassa asiaan on panostettu tutkimuksellisesti ja tuloillaan on lisää tutkimustuotoksia. Tehtyjen tutkimuksien ja tiedeartikkelien määrä on jo aikamoisen suuri. Amerikkalainen järjestö (CCSVI Alliance) kerää sivuillaan tehdyt tiedetuotokset ja tällä hetkellä niitä on jo yli 250! (linkki: CCSVI alliance - tietokanta)

Viime päivinä mediassa on ollut esillä BILL S-204 nimellä tunnetun lakialoitteen käsittely Kanadan parlamentissa. Lyhyesti laki tähtää siihen että CCSVI operoiduille taataan jälkihoito kotimaassaan ja toisaalta se tähtää vauhdittamaan kliinisiä tutkimuksia asiassa. Yksi ehkä tärkeimmistä istunnoista tapahtui muutama päivä sitten (1.11.2012), jolloin todistamassa oli kolme asiantuntijaa: Dr Andreas Laupacis, Dr. Robert Zivadinov ja itse professori Paolo Zamboni. Tilaisuus kesti noin 2 tuntia ja siitä on nähtävillä video netissä (ks. alla). Dr. Laupacis:n tehtävä on ollut antaa "ulkopuolinen" arvio CCSVI:stä ja sen hoidotuloksista. Hän esittikin puheensa alussa 3 kohtaa, mitä hän on tutkinut: A) CCSVI:n yleisyys MS-tautia sairastavilla B) mitä hyötyjä laskimo operaatioista on mitattu ja C) mitä riskejä operaatioihin liitty. Referoiden dr. Laupacis totesi että tutkimuksellisesti aihe on vielä nuori ja alkumetreillä, mikä hankaloittaa vastauksien saamista. Hänkin totesi että CCSVI:n diagnosointi dopplerilla on tuottanut ristiriitaisia tutkimustuloksia ja tässä mielessä dopplertutkimus ei olisi vielä valmis ja luotettava työkalu hoitokentällekään. Hoidollisten vaikutuksien luotettavaan mittaamiseen hän peräänkuulutti plasebokontrolloituja tutkimuksia - ja mainitsi kyllä itsekin että hänen laskujen mukaan käynnissä olisi ainakin 6 tällaista kliinistä tutkimusta. Suurin ja laajin tutkimus on Italian brave-dreams hanke.

Zambonin kuuleminen tapahtui videoneuvotteluvälineistön avulla ja hän kommentoi mm. dopplertutkimuksien suhteen koulutuksen merkitystä, metodi on yksinkertaisesti harjoiteltava ja tutkimuksissa tulisi olla yhtenäinen metodi. Sekä dr. Zivadinov (Buffalon yliopisto) että Zamboni korostivat usean tutkimusmetodin yhdistelmää tutkimuksissa, eli esim. doppler-venografia yhditelmä antaa jo huomattavasti luotettavammin tietoa kuin pelkkä doppler. Zamboni puhui myös uusista tutkimusmetodeista kuten "plethysmography", missä mittaustuloksen antaa "kone, ei ihminen". CCSVI:n yleisyyden suhteen Zamboni totesi että jos esim. jätetään ristiriitaiset dopplertutkimukset ulkopuolelle ja keskitytään vain varjoainekuvauksiin, niin CCSVI on havaittu yli 90 %:lla MS-diagnosoiduista (8 eri tutkimusta).

Mutta tarkemmin keskustelu on nähtävissä alla olevasta videosta. Mielestäni hyvä ja rakentava henkinen keskustelu: