Not so fast Tienari..

Avain lehdessä (nro 1/2016) oli pitkästä aikaa kerrontaa CCSVI:n tiimoilta, mikä kyllä lämmitti mieltäni. Etenkin operaatiosta hyötyneen MS-potilaan kerronta oli mieluisaa luettavaa ja kun olen itse nähnyt vierestä operaation tuoman muutoksen, niin ymmärrän varsin hyvin haastatellun positiivisen latauksen asiaan.

Neurologi, MS-tutkija Pentti Tienari kommentoi myös CCSVI tutkimussuuntausta ja toi oman selityksensä operoitujen potilaiden saamiin hyötyihin. Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä Tienarin kanssa, että laskimolöydös ja sen merkitys kaikkinensa on selvitettävä lääketieteellisen tutkimuksen keinoin. Tosin ongelmana tässä on ollut 2009-2010 käynnistynyt tiedekiista, mikä on jakanut tiedeleirit syville omiin poteroihinsa. Tämä on valitettava tilanne, mikä hankaloittaa tiedeosapuolien vuoropuhelua ja yhteistyötä.

Tienarin kirjoituksessa oli sellaisia kohtia, joihin kyllä mielelläni esitän dialogisessa hengessä oman näkemykseni. Pyrin vastaamaan ytimekkään lyhyesti, vaikka aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Tienari: ” CCSVI laskimoahtaumateoria on intuitiivisesti hyvin MS-tautiin sopiva, tapahtuuhan valkosolujen hyökkäys keskushermostoon juuri pienten laskimoiden läpi.”

Toden totta ja sen lisäksi, että MS-plakit syntyvät aivojen pienien laskimoiden yhteyteen CCSVI on liitetty tutkimuksissa liitetty muihinkin sairauden tutkimuksissa todennettuihin seikkoihin:
- heikentynyt / hidastunut verenvirtaus MS-aivoissa (esim. Swank ym. 1983, Law ym. 2004)
- verisuonien ”tihkuminen”, veriaivoesteen pettäminen ja rautapitoisuuksien kertyminen aivokudokseen (esim. Craelius ym. 1982, Adams 1988, Simka 2009)

Tienari: ” Kuten niin monet muutkin teoriat, myös laskimoahtaumaterapia on sulanut tieteen happokäsittelyssä. Laskimoahtaumien yhteyttä MS-tautiin ei ole lukuisissa tutkimuksissa kyetty vahvistamaan, ja käytettyjen menetelmien epäluotettavuus on myös tullut ilmi.”

Vaikkakin CCSVI on ollut voimakkaasti kiistanalainen, niin se ei missään nimessä ole ”sulanut tieteen happokäsittelyssä”. Tosiasia on se, että tutkimuksia julkaistaan asiasta tasaiseen tahtiin ja osa niistä on negatiivisia ja osa positiivisia. Ymmärrän Tienarin näkökannan rakentumisen siinä valossa, että tiedekiistan myötä neurologisiin tiedejulkaisuihin päätyy lähinnä CCSVI kriittiset ja negatiiviset julkaisut. Mikäli Tienari olisi laskimosairauksien asiantuntija ja lukisi esimerkiksi sen alan tiedejulkaisua nimeltään ”Phelobology”, niin hänen suhtautuminen asiaan olisi erittäin todennäköisesti myönteinen. Mitä tulee MS-taudin ja laskimoahtaumien yhteyteen, niin metatutkimukset on syytä lukea. Esimerkiksi 2013 (Zwischenberger ym.) julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin kaikkiaan 19 eri tutkimusta ja meta-analyysin tulos oli se, että CCSVI ja MS kytkeytyvät toisiinsa. Kansainvälinen tutkimusjärjestö ”International Society for Neurovascular Disease" on laatinut ohjeistuksen CCSVI diagnosoinnista, edistääkseen yhtenäisien mittausmenetelmien käyttöä. Se julkaistiin syyskuussa 2014 ”Journal of Vascular and interventional Radiologyssa”.

Tienari: ”Laskimolaajennustoimenpiteelläkään ei näytä olevan taudinkulkuun vaikutusta isoissa potilassarjoissa” 

Kliinisiä tutkimuksia aiheesta on julkaistu 2009 alkaen useita, joissa suurimmassa osassa on todettu potilaiden hyötyneen operaatiosta. Tienari esittää näkemyksensä tueksi kaksi negatiivista tutkimusta: Italian neurologien johtamassa tutkimuksessa kartoitettiin kyselylomakkeella 462 eri klinikoilla käyneiden italialaisten MS-potilaiden tilannetta operaation jälkeen ja hoidon tehokkuuden arviointi painottui EDSS pisteytyksen ympärille. Yli puolet vastaajista oli progressiivista tautimuotoa, pitkään sairastaneita (keskimäärin 14 vuotta), joten potilasaineskin edusti haasteellista ryhmää. Tienari jätti kertomatta erään aika olennaisen tiedon, nimittäin yli puolet (53 %) oli vastannut hyötyneensä operaatiosta. Italian neurologit tulkitsivat tämän yksioikoisesti johtuvaksi lumevaikutuksesta.

Toinen negatiivinen tutkimus oli Buffalon yliopiston Premise tutkimus, mikä oli ensimmäinen lumekontrolloitu tutkimus. Siinä 19 tutkittavasta 9:lle tehtiin oikea operaatio ja 10:lle feikkioperaatio. Kyseisessä tutkimuksessa ei todettu eroja hoitotuloksessa ryhmien kesken. Mutta se mikä jäi tutkimuksen uutisoinnin yhteydessä ja myöskin Tienarilta sanomatta oli se, että potilasryhmien kesken ei todettu myöskään mitään hemodynaamista eroja eli molemmissa ryhmissä verenvirtaus oli yhtä huonoa toimenpiteen jälkeenkin. ”No differences in VHISS improvement were detected between phase 2 treated and sham groups” (Siddiqui ym. 2014)

Operoitujen MS-potilaiden olotilan kohentumisen syitä Tienari pohdiskeli kahta vaihtoehtoa; ehkä pallolaajennus onkin manipuloinut autonomista hermostoa? Toinen hänen tarjoamansa selitys oli vanha tuttu lumevaikutus. Hän ei sen kummemmin pohdiskellut sitä vaihtoehtoa, että verenvirtauksen koheneminen MS-potilaan keskushermostossa liittyisi oireiden helpottumiseen. Esimerkiksi Australialaistutkija Thibault (2015) kirjoittaa:  ”current findings support the view that the early symptomatic benefits observed after venoplasty for stenoses in the extracranial venous circulation may be the result of increased cerebral perfusion”

Kun lukee sellaisia kliinisiä tutkimuksia, joissa vastaavasti tutkimustulos on ollut positiivinen, niin huomio kiinnittyy siihen että perinteisten magneettikuva, pahenemisvaihe ja EDSS arvojen ohella on kartoitettu muitakin potilaan vointiin liittyviä asioita. Fatiikki on yksi vaikeimmista MS-oireista ja sen lievittyminen tai korjaantuminen tyystin (kuten vaimoni tapauksessa) on erittäin iso asia. Samoin tasapainoaistin korjaantuminen, lämmönsieto, spastisuuden helpottuminen, ”aivosumu” on asioita, joiden on todettu helpottuneen laskimo-operaatioissa. Alla muutamia kuvia tutkimuksista, joissa on todettu myönteisiä hoitovaikutuksia.

Urheilutermein ilmastuna voisi sanoa, että CCSVI peli on vielä pahasti kesken. Itseasiassa se on vasta aluillaan. Laskimopoikkeavuudet MS-taudissa on kehittyvä tutkimussuuntaus ja uutta tietoa tulee kaiken aikaa. Esimerkiksi laskimorakenteiden patologisista muutoksista on saatu nyt tarkempaa tietoa ja Journal of Multiple Sclerosis julkaisikin tästä aiheesta loistavan artikkelin (mikä on vapaasti ladattavissa. Elektronimikroskooppikuvat laskimoiden seinämistä ovat kyllä vaikuttavia).  




Lähteet:

Adams CW. Perivascular iron deposition and other vascular damage in multiple sclerosis. J Neurol Neurosurg Psychiatr. 1988;51(2):260-5.

Bavera P, 2015. May symptoms of chronic cerebrospinal venous insufficiency be improved by venous angioplasty? An independent 4-year follow up on 366 cases. Veins and Lymphatics 2015; volume 4:5400

Craelius W, Migdal MW, Luessenhop CP, Sugar A, Mihalakis I. Iron deposits surrounding multiple sclerosis plaques. Arch Pathol Lab Med. 1982;106(8):397-9.

Hubbard David, Donald Ponec, Justin Gooding, Richard Saxon, Heidi Sauder, Mark Haacke. Clinical Improvement after Extracranial Venoplasty in Multiple Sclerosis. Journal of Vascular and Interventional Radiology, Volume 23, Issue 10, Pages 1302–1308.

Laupacis A, Lillie E, Dueck A, et al. Association between chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis: a meta-analysis. CMAJ : Canadian Medical Association Journal. 2011;183(16):e1203-e1212. doi:10.1503/cmaj.111074.

Law M, Saindane AM, Ge Y, et al. Microvascular abnormality in relapsing-remitting multiple sclerosis: perfusion MR imaging findings in normal-appearing white matter. Radiology. 2004;231(3):645-52.

Marjeta Zorc1; Miro Denislic2; Zoran Milosevic3; Rok Zorec1; Dean Ravnik1; Ruda Zorc Pleskovic1; Ales Pleskovic3; Oscar Mendiz4 Impact of Veins Endovascular Procedures on the Quality of Life in Patients with Multiple Sclerosis. Cardiovascular Interventions, J Am Coll Cardiol Intv. 2014;7(2_S):S34-S34. doi:10.1016/j.jcin.2014.01.086.

Radak D, Kolar J, Sagic D, et al. Percutaneous angioplasty of internal jugular and azygous veins in patients with chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis: early and mid-term results. Phlebology. 2014;29(6):367-75.

Salvi F, Bartolomei I, Buccellato E, Galeotti R, Zamboni P. Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients. Funct Neurol. 2012 Jan-Mar;27(1):55-9. PMCID: PMC3812752

Simka M. Blood brain barrier compromise with endothelial inflammation may lead to autoimmune loss of myelin during multiple sclerosis. Curr Neurovasc Res. 2009;6(2):132-9.

Simka Marian, Piotr Janas, Tomasz Ludyga, Paweł Latacz, Marek Kazibudzki. Endovascular Treatment for Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency in Patients with Multiple Sclerosis. Vascular disease management, 09/05/12

Swank RL, Roth JG, Woody DC. Cerebral blood flow and red cell delivery in normal subjects and in multiple sclerosis. Neurol Res. 1983;5(1):37-59.

Siddiqui AH, Zivadinov R, Benedict RH, et al. Prospective randomized trial of venous angioplasty in MS (PREMiSe). Neurology. 2014;83(5):441-9.

Zwischenberger BA, Beasley MM, Davenport DL, Xenos ES. Meta-analysis of the correlation between chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis. Vasc Endovascular Surg. 2013;47:620–624. doi: 10.1177/1538574413503562.

Tuore tutkimus: "tippa verta aivokudoksessa käynnistää immuunireaktion"

Tuore tutkimusuutinen, on vähintäänkin kiinnostava. Kalifornian yliopiston neurologian professori / tutkija Katerina Akassoglou kertoo EurekAlert tiedeuutisointi sivustolla  tutkimuksesta, jossa on kartoitettu mitä seurauksia on veren päästessä aivokudokseen. Veren hyytymisen kannalta tärkeä proteiini, fibrinogeeni käynnistää tutkijoiden mukaan autoimmuunireaktion ja myeliinivaurion. Vain pisara verta riittää käynnistämään tapahtumaketjun.

They discovered that injecting just one drop of blood into the brain set off the brain's immune response, kick-starting a chain reaction that resulted in inflammation and myelin damage. 
...
These findings offer a completely new way of thinking about how the immune system attacks the brain--it puts the blood in the driver's seat of the onset and progression of disease,"
...
"Our results provide the first evidence that blood promotes T cell responses against the brain," says first author Jae Kyu Ryu, PhD, a staff research scientist at the Gladstone Institutes

Tutkijoiden mukaan sama mekanismi ei rajoitu vain MS-tautiin, vaan tapahtuu myös muissa sairauksissa (Alzheimer, Dementia, aivoverenvuoto), joissa veriaivoeste pettää. Vuosien varrella MS-taudin autoimmuunihypoteesi on saanut kritiikkiä eri tutkijoilta ja voi olla, että tämä tutkimuslöydö muuttaa käsitystä asiasta. Onko MS-tauti enemmänkinkin sairaus, missä tapahtuu krooninen ja  sekundäärinen autoimmuunireaktioiden ketju? (..ja hermoston rappeuma mahdollisesti ensisijainen prosessi?)

Myös aivoverenvuodon yhteydessä tapahtuu autoimmuunireaktio ja kiinnostavaa kyllä, jopa voimakkaampi kuin MS-taudissa toteaa Becker 2010 (tiedejulkaisu Stroke)

Naturessa julkaistu tutkimus on luettavissa vapaasti täällä:
"Blood coagulation protein fibrinogen promotes autoimmunity and demyelination via chemokine
release and antigen presentation" 

Tutkimuksessa ruiskutettiin hiirien keskushermostoon veren fibrinogeeniä ja sen seurauksena tapahtunutta immuunisolujen reaktiota, mm. myeliinivaurioita magrofagi solujen aktivoitumisen myötä. Alla olevassa kuvassa tutkijoiden mallintama kaavio tapahtumaketjusta:

Tutkimuksen lopputeksteissä asiaa pohdittiin hoidon kannalta; fibrinogeeniin säätelyyn tähtäävällä lääkityksellä voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa autoimmuunireaktioon ja hermokudoksen vaurioihin:

Mielestäni tämä tutkimus on erittäin kiinnostava ja näen yhtymäkohtia CCSVI:n suuntaan. Zambonin 2006 julkaisema "The Big Idea: Iron-dependent inflammation in venous disease and proposed parallels in multiple sclerosis" on paljolti samassa suunnassa; laskimoiden rakenne pettää ja aivokudokseen tihkuu verta, käynnistäen immuunipuolustuksen reaktion. (Zamboni painotti tuolloin punasoluista kertyvän raudan merkitystä).

Väistämättä tulee myös mieleen brittiläistutkija C.W.Adamsin tutkimustulokset 1980-luvun lopulta ja 1990 luvun alusta. Adams totesi MS-tauti vainajien aivoja tutkiessaan, että MS-potilailla verisuonet tihkuvat kudokseen. (esim. 1988: "Perivascular iron deposition and other vascular damage in multiple sclerosis"). Alla oleva kuva Adamsin tutkimuksesta:

BELGIALAISET NEUROLOGIT NOSTAVAT HEIKENTYNEEN VERENVIRTAUKSEN MS-TAUDIN KESKIÖÖN

Ihmeiden aika ei ole ohi, sillä juuri julkastussa tiedetuotoksessa ryhmä Belgialaisia neurologeja (D'haeseleer ym.) nostavat MS-potilaan keskushermoston heikentyeen verenvirtauksen hyvin keskeiseen rooliin sairaudessa. Heidän artikkelinsa "Cerebral hypoperfusion: a new pathophysiologic concept in multiple sclerosis?" julkaistiin Journal of Cerebral Blood flow & Metabolism:ssa. 

Luin mielenkiinnolla heidän koko artikkelin ja siinä oli lukuisi kiinnostavia ja tärkeitä seikkoja:

- artikkelin ydin on siis heikentynyt verenvirtaus ja pohdintaa verenvirtauksen korjaamisen potentiaalista

- ensimmäiset mittaukset virtauksen hidastumisesta tehty jo 30 vuotta sitten (mm. Swankin tutkimus)

- verenvirtauksen heikkeneminen ei ole ole sekundääristä eli johtuisi esim. MS-aivojen vähentyneestä metaboliasta, vaan jostakin muusta syystä 

- eläinkokeissa on osoitettu, että krooninen hypoperfuusio, heikentynyt virtaus kytkeytyy solujen mitokondrioiden heikentyneeseen energian tuottamiseen, hapetusstressiin ja hermokudoksen vaurioihin

- erityisesti vaalean aineen alue on herkempi hapen puutteelle eli hypoksialle

- MS-leesiot syntyvät alueille, missä verenvirtaus on selkeämmin heikentynyt 

- tutkijat pohtivat alustavasti, että MS-taudin fatiikki johtuisi heikentyneestä verenvirtauksesta (ja viittasivatkin erääseen tutkimukseen)
- lääkkeiden osalta heidän näkemys kiteytyi alla olevassa kuvassa. Lääkitykset eivät pysäytä hermoston rapistumista:

Mutta, Belgialaisneurologit eivät esitä CCSVI:tä virtauksen heikkenemisen syyksi, vaan ns. ET-1 (endothelin-1) proteiinin suuremman pitoisuuden MS-tautia sairastavilla ja viittaavat tehtyihin tutkimuksiin, joissa verestä sekä selkäydinnesteestä on kyseiset tasot mitattu. Tuo ET-1 proteiini liittyy verisuonien supistumiseen. Eräässä tutkimuksessa oli kokeiltu lääkeainetta nimeltään Bosentan, mikä vaikuttaa ET-1 pitoisuuteen ja kyseisen tutkimuksen tulos oli se, että MS-potilaiden verenvirtaus oli parantunut aivoissa. 

Mielestäni tämä teksti oli askel eteenpäin ja oikeaan suuntaan.. siinä mielessä, että neurologit nostivat verenvirtauksen näinkin näkyvästi sairauden keskiöön. Seuraako nyt kiista siitä, että mikä on MS-potilaan heikentyneen verenvirtauksen syy ja miten sitä pitäisi hoitaa? Tuskinpa sentään :)

Tuo hypoperfuusio ja aivojen verenvirtaus on ollut CCSVI tutkimuksien ytimessä jo 2009 alkaen, joten tämä juuri julkaistu ei missään nimessä ole uutta asiaa. Suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan professori Zambonin kerrontaa heidän tutkimuksistaan liittyen aivojen verenvirtaukseen: 

MILANON YLIOPISTON ERITTÄIN KIINNOSTAVA KLIININEN TUTKIMUS JULKAISTU

Verisuonikirugi Pietro Bavera, Milanon yliopisto

Verisuonisairauksiin keskittyvä Veins & Lymphatics julkaisi 2.10 2015 Milanon yliopiston verisuonikirurgin, Pietro Baveran kliinisen tutkimuksen (huom. koko tutkimuspaperi on vapaasti ladattavissa linkistä), missä tutkittiin laskimo-operaatioiden vaikutuksia MS-potilaan oireisiin noin neljän vuoden aikajaksolla. Tutkittavia oli kaikkiaan 366 MS-potilasta, joilla todettiin myös CCSVI tyypilliset laskimopoikkeavuudet. Relapsoivaa tautimuotoa sairastavia oli 264 (72 %), sekundaarisprogressiivista tautimuotoa sairastavia 62 (17 %) ja primaariprogressiivisia potilaita oli 40 (11%).

Tutkittavien tilanne oireiden ja verenvirtauksen osalta kartoitettiin samalla klinikalla, missä myös laskimo-operaatiot suoritettiin. Potilaiden tilanne kartoitettiin lähtöpisteen jälkeen 3 kk:n, 9-12 kk, 18-24 kk ja 36-48 kk kohdalla, jolloin tietoa potilaan oireista ja veranvirtauksesta kertyi säännöllisesti noin neljän vuoden ajalta. Mikäli potilaalla todettin tarvetta uudelle operaatiolle, niin se myös toteutetttiin tarvittaessa.

Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä montakin merkittävää seikkaa:

- Bavera nostaa tietyt oireet tutkimuksessaan CCSVI:n kiinnittyviksi; operoinnilla on selkeitä vaikutuksia seuraaviin oireisiin: diplopia (kaksoisnäkö), fatiikki, päänsärky, raajojen tuntohäiriöt ja liikkuvuus, lämpötilan aistimus, virtsarakon hallinta, tasapaino ongelmat, unen laatu, huimaus, kognitiivinen suorituminen (keskittyminen)

- Erityisesti relapsoivaa tautimuotoa sairastavilla operaatioilla oli erittäin selkeä vaikutus edellä mainittuihin oireihin. Progressiivista tautimuotoa ja vaikeammin invalidisoituneilla tutkittavilla tulokset vaihtelivat. Tutkimusvaste; oireiden helpottumista koettiin relapsoivassa ryhmässä yli 90 %:lla tutkittavista

- relapsoivilla (ja tuoreemmilla) MS-diagnosoiduilla pallolaajennuksen tulos oli hemodynaamisesti tarkastellen parempi --> RR-potilailla laskimot pysyivät paremmin auki ja tarvetta toiseen operaatioon oli 24 % tutkituista, toisin sanonen 76 % operoidun laskimon verenvirtaus säilyi hyvänä neljän vuoden ajan.
Tilanne oli heikompi SP ja PP ryhmissiä; Vain 5 %  SP potilaista operoitu laskimovirtaus pysyi hyvänä tutkimuksen aikana, 82 % tehtiin toinen operaatio ja 13 % kolmas operaatio.
PP-ryhmässä tilanne oli kaikista heikoin: yhdelläkään potilaista laskimon virtaus ei pysynyt hyvänä neljän vuoden aikana, 92 %:lle tehtiin toinen operaatio ja 8 % kolmas operaatio.

Bavera toteaa, että tämä todennäköisesti selittää myös tilannetta oireiden osalta; verenvirtaus ja neurologiset oireet liittyvät toisinsa:

" there seems to be a frequent parallelism between some disturbs and the vein abnormalities: they usually improve or even disappear when the outflow is corrected. Secondly, both the clinical and blood flow improvements appear to be long lasting when they are not yet so severe and apparently the neurological damage isn’t so widely distributed. This could explain why better and perjuring results appear to occur in the RR group of patients."
...
 "Finally, as described in the most recent Consensus Document,20 parallelism between poor
cephalic venous outflow and a list of symptoms, either neurologic or motor are confirmed.
Symptoms appear to improve with a better venous outflow and the patients were very precise 
on this topic"

Oma pohdinta:

Baveran kliininen tutkimus osoittaa verenvirtauksen ja tiettyjen oireiden välistä yhteyttä. Tämän tyyppistä tietoutta tarvitaan edelleen lisää ja mielestäni tässä tulisi toimia kuten prof. Zamboni ehdottaa: monitieteinen tutkijaryhmän yhteistyö on kaikista hedelmällisintä --> erityisesti neurologien ja verisuoniasiantuntijoiden muodostamassa tiimissä olisi potentiaalia (vrt. Zambonin tutkimusryhmä)

Baveran tutkimustulos puhuu myös varhaisen hoidon puolesta. Operaation hyöty ja vaikutus näyttää kallistuvan selkeästi vähemmän aikaa sairastuneiden suuntaan. Progressiivista tautimuotoa sairastavien kohdalla näyttäisi olevan selkeästi tarvetta joko operaatioiden kehittymiseen tai tiiviimpään seurantaan + tarvittaessa uuteen toimenpiteeseen. Myös Zamboni puhui jo 2010 haastattelussa, että operaatio olisi hyvä tehdä varhaisessa vaiheessa (käyttäen sanoja "..before it's too late"). Edelleen olen ERITTÄIN VAHVASTI sen ajatuksen kannalla, että CCSVI tutkimus ja hoito tulisi tapahtua kotimaassa, paikallisesti (pahoittelen jos toistan tätä mantraa, mutta se vain on niin tärkeä asia).

Rohkaiseva kliininen tutkimus (Journal of Multiple Sclerosis & Neuroimmunology)

Olen aikaisemmin lukenut tästä vajaa vuosi sitten julkaistusta kliinisestä tutkimuksesta (Denislic ym 2014)  lähinnä tiivistelmän ja nyt löysin koko artikkelin Journla of Multiple Sclerosis & Neuroimmunologysta. Tutkimuksessa kartoitettiin 72 MS-potilaan (20 relapsoivaa ja 52 SP ja PP potilasta) laskimoahtaumien operoinnin vaikutuksia vuosi toimenpiteen jälkeen. Tutkimuksessa tutkituista MS-potilaista kaikilla todettiin laskimoahtaumia jugular / azygoslaskimoista, mitkä korjattiin pallolaajentamalla:

Vuoden kuluttua tehdyssä kartoituksessa mitattiin toimenpiteen vaikutuksia mm. EDSS arvoihin, fatiikkiin, kognitiviisiin toimintoihin,  virtsarakon toimintaan ja elämänlaatuun. Tulokset olivat rohkaisevia, sillä tutkijat mittasivat tilanteen keskimääräistä  korjaantumista eri oireiden osalta ja potilaiden elämänlaadun myös:

"Disability measured by the EDSS scale showed a significant (25%) improvement in RR patients (p < 0.001). In the SP-PP group of MS patients with higher disability (mean 5.53, SD 1.61) comparing to RR group (mean 3.05, SD 2.05) before PTA after angioplasty changes were not observed. "

--> RR-tautimuotoa sairastavilla EDSS arvo parantui merkittäväksti, mutta ei progressiivista tautimuotoa sairastavilla

The mean value of FSS score in RR group decreased significantly from 3.68 (SD 1.82) to 2.60 (SD 1.11) after PTA procedures (p < 0.001). In contrast to RR group SP-PP groups of MS patients higher starting-point of fatigue was noted - mean value 5.15 (SD 1.43). Also in this group of patient significant amelioration of fatigue was recorded (p < 0.001). 

--> Fatiikin väheneminen todettiin tilastollisesti merkittäväksi, niin RR kuin progressiivisessa ryhmässä.

The results of QoL in RR and SP-PP groups of patients assessed by VAS are demonstrated in Figure 4. An important amelioration of VAS was obtained in the RR group (p < 0.005) as well as in the SP-PP group (p < 0.001)

--> Elämänlaatu pisteytys oli parantunut merkittävästi RR ja progressiivisessa ryhmässä.

The results of testing bladder dysfunction using OAB-V8 questionnaire are shown in Figure 6. There was an important decrease of bladder dysfunction in both groups of patients (RR group p < 0.02 and in SP-PP group p < 0.001).

--> Virtsarakon toimintakyky oli parantunut merkittävästi RR ja progressiivisessa ryhmässä.


Tutkimuksen loppupohdinnassa tutkijat kirjoittavat, että MS-taudin nykyinen hoito lääkityksillä ei ole kokonaisuudessaan riittävä ja esittäväkin verenvirtausta korjaavan toimenpiteen otettavaksi osaksi MS-taudin hoitoa, koska se on turvallinen ja lähes ilman sivuvaikutuksia.

There is no doubt that the treatment of MS is still deficient. The proposed first-line disease-modifying therapy - interferon beta and glatiramer acetate, has approximately 29-32% of efficacy in the treatment of RR patients [36]. Furthermore, there is no proper treatment for the progressive course of MS. It is important to declare that the endovascular procedures are safe with rare side effects

YLE:n Aamusydämellä ohjelmassa..

Tänään 20.9 YLE:n Aamusydämellä ohjelmassa oli vieraina kaksi MS-potilasta, joilla hoitovaste laskimo-operaatiohin on ollut poikkeuksellisen hyvä. Haastatellut Heidi ja Katja kertovat ohjelmassa avoimesti sairaudestaan, CCSVI:stä ja elämästä 2010 tehdyn operaation jälkeen.

Ohjelma on nähtävissä YLE areenasta:  Aamusydämellä 20.9 2015

Luultavasti ohjelman tiimoilta monilla MS-potilailla herää ajatuksia ja kysymyksiä. Nostan muutaman, mielestäni tärkeän asian pinnalle:

1) Tutkimuksellisesti CCSVI on monelta osin vielä kesken
- tutkimustulokset ovat kärjistäen jakautuneet puolesta ja vastaan. Esimerkiksi yksi suurimmista ongelmakohdista on liittynyt CCSVI:n diagnosointiin ja tutkijat ovat esittäneet tämän johtuvan paljolti tutkimusmenelmien kirjavuudesta.

2) Osa hyötyy, osa ei
- kliinisissä tutkimuksissa on esitetty erilaisia arvioita operatioiden hyödyistä; tulokset ovat vaihdelleet 0 % - 75 % operoiduista hyötyy mitattavasti toimenpiteistä. Itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että tässäkin tulosten kirjavuus selittyy osaltaan erilaisiin tapoihin tehdä tutkimusta. Todennäköisesti yksi merkittävimmistä asioista on se, että saadaanko toimenpiteellä korjattua laskimovirtausta ja siten myös verenvirtausta (ja myös selkäydinnesteen) keskushermostossa. Pallolaajennus näyttää olevan edelleen huomattavalle osalle potilaista riittämätön toimenpide (ks esim. http://ccsvi-erkki.blogspot.fi/2013/10/verisuonikirurgien-tuore-tutkimus-ms.html). Näin ollen toimenpiteidenkin suhteen tarvitaan edelleen tutkimustyötä ja kehittämistä.

3) Tavoitteena paikallinen hoito
- lääketieteellisessä turismissa on omat ongelmakohtansa. Mielestäni hoidon tulisi tapahtua paikallisesti, jotta toimenpiteelle olisi kunnollinen jatkoseuranta. Uskon ja toivon, että tulevaisuudessa hoito kuuluu julkisen terveydenhoidon piiriin. Odotamme mielenkiinnolla Italian laajan plasebokontrolloidun tutkimuksen tuloksia (loppukeväästä 2016 todennäköisesti).

Tutkimusjulkaisu: klamydia bakteeri mahdollisesti CCSVI poikkeavuuksien takana?

Journal of Multiple Sclerosis julkaisi kiinnostavan artikkelin, jonka otsikko oli "Role of Chlamydophila pneumoniae in the Pathogenesis of Chronic Cerebrospinal Venous Insuffiency in Patients with Multiple Sclerosis".  Artikkelin tutkijoista kolme näkyi olevan Italiasta Ferrarasta, missä myös Paolo Zambonin tutkimusryhmä toimii ja yksi oli Yhdysvalloista.

Julkaisun ydin keskittyy pohtimaan, että mistä Zambonin löytämät CCSVI laskimopoikkeavuudet johtuvat. Zambonin tutkimusryhmän ja myös laskimosairauksien järjestön (Union of Phlebology) mukaan poikkeavuuksien taustalla olisi sikiövaiheen kehityshäiriöt. Nyt julkaistussa artikkelissa tutkijat puoltava sitä näkemystä, että poikkeavuuksien taustalla olisi klamydia bakteerin aiheuttama infektio:

Myös Australilainen laskimoasiantuntija Paul Thibault esitti 2012 hypoteesissään samaa: "Multiple sclerosis: a chronic infective cerebrospinal venulitis?"  Thibault pohdiskelee, että laskimo-operaation rinnalla antibioottihoito (klamydia infektio) saattaa tuoda parempia tuloksia: 

Monet asiat ovat siis edelleen epäselviä ja paljolti kiistanalaisia. Tutkimuksia siis tarvitaan!

Vaikkakin tämän tuoreen julkaisun sävy oli aika kriittinen CCSVI:n suuntaan.. pidän julkaisua osaltaan hyvin tärkeänä. Mielestäni tuo tuotos osoittaa, että olisi todellakin tarvetta poikkitieteelliselle yhteistyölle, jotta kaikki palaset saadaan paikoilleen. Eri tieteenalojen välinen yhteistyö on ollut myös Zambonin voimakas toive alusta alkaen.

Odotan mielenkiinnolla, että kommentoiko Zambonin ryhmä tätä klamydia hypoteesi julkaisua.


PS. Zamboni kommentoikin twitterissä suitsuttavaan tyyliin juuri julkaistua paperia !