Marjan sairastuttua 2006 loppuvuodesta aloin pohtimaan asioita monelta suunnalta. Tuumailin tuollon että tähän ongelmaan on pyrittävä löytämään parhaimmat työkalut ja keinot - joilla olisi positiivista vaikutusta ongelmaan nimeltä MS. Marjan silloinen neurologi esitti ainoaksi ratkaisuksi MS-lääkitystä, joka oli vuoden käytön jälkeen lopetettava, koska se toi lisää MS-oireita ja verestä mitattaessa oli tapahtunut poikkeavuutta trombosyytti arvoissa. (Lääkityksistä: viime vuosina on noussut varsin kriittistä näkemystä yleisimmistä käytetyistä lääkkeistä: MS drug trial 'a fiasco' – and NHS paid for it).
Ensimmäinen asia mitä Marjan kanssa muutimme oli ravitsemus ja tähän saimme arvoasta tietoa Kanadalaistutkija Ashton Embryn kehittämästä ruokavaliosta: Best-bet-diet. Ravitsemuksesta voisi kirjoittaa valtavasti tekstiä, mutta keskityn tässä lyhykäisesti toiseen ja erittäin, erittäin tärkeään asiaan.. liikuntaan. Joitakin kuukausia sairastumisensa jälkeen Marja alkoi panostamaan liikkumiseen, mikä silloin oli pääsääntöisesti kävelylenkit. Tosin keväällä 2007 MS-oireet (erityisesti fatiikki) hankaloitti liikkumista. Onneksi loppukeväästä 2007 tilanne oireiden osalta alkoi helpottumaan, mutta ei missään nimessä kokonaan. Marja halusi kovasti lenkkeillä, mutta MS:n myötä tullut "raskaat jalat" käytännöllisesti estivät lenkkeilyn - joten kävelylenkit olivat Marjan liikunnan ydin tuolloin.
Jossakin vaiheessa silmiini osui artikkeleita paino-/voimaharjoittelusta MS-taudissa, mm. tämä artikkeli: Lifting Weights Gives MS Patients Physical, Emotional Benefits. Artikkelissa kerrotaan v. 2005 valmistuneesta, Floridan yliopiston tutkimuksesta, missä tutkittiin painoharjoittelun vaikutuksia ryhmälle MS-diagnosoituja. Tutkimusta johtanut professori Lesley White totesi että heidän tekemä tutkimuksensa oli ensimmäisiä maailmassa - missä kartoitettiin kahden kuukauden voimaharjoittelun vaikutuksia 10:lle MS-diagnosoidulle. Tutkimuksen tulos oli erittäin positiivinen ja lupaava: harjoittelun myötä MS-dg:n voimataso parani, kävelykyky koheni, sekä fatiikki ja yleinen olotila oli parempi:
Aiheesta löytyy enemmänkin tutkimuksia, esim. tämä tanskalaistutkimus 2009: Resistance training improves muscle strength and functional capacity in multiple sclerosis, missä oli myös kontrolliryhmä (joka ei harjoitellut). Kolme kuukautta kestäneessä tutkimuksessa harjoitteluryhmällä mitattiin positiivia muutoksia voimatasoissa sekä toimintakyvyssä ylipäätään.
Treenissä, liikunnassa ei ole kyse pelkästään lihasten, kunnon tai kestävyyden edistämisessä.. vaan aivojenkin. Tutkimustietoa liikunnan vaikutuksesta hermostoon /aivoihin löytyy paljon ja niiden sanoma on selkeä: liikunnalla on positiivinen, suojaava vaikutus keskushermostoon. MS-taudissa hermokudosta häviää, kansankielellä sanottuna aivot kutistuvat. On tutkimuksia missä on todettu että aivojen kudoskato korreloi taudin etenemisen, invalidiusasteen kanssa. Tässäkin mielessä liikunta olisi äärimmäisen tärkeä "hoito", se toisaalta stimuloi aivoja, suojaa hermokudosta, lisää verenkiertoa, ym. Painoharjoitteluun liittyen British Columbian yliopisto julkaisi tutkimuksen missä kartoitettiin painoharjoittelun vaikutuksia ikääntyvissä aivoissa. Vuoden kestäneessä tutkimuksessa havaittiin että 2 kertaa viikossa tehty painoharjoittelu suojasi ikääntyneiden aivoja: How Exercise Can Keep the Brain Fit
Lihaksia siis tulisi ja kannattaa stimuloida, etenkin MS:n kaltaisessa sairaudessa, missä toimintakyky on todellakin uhattuna.Lihasten stimulointia on soveltanut myös prof. Terry Wahls oman sairautensa kanssa. Hän on kuntoutuksen asiantuntija ja lihasten sähköinen stimulaatio on hänelle tuttua. Hän sovelsi lihasten sähköistä aktivointia yhdessä maksimaalisen ravitsemuksen kanssa ja tulokset ylittivät jopa hänen omatkin odotukset - hän sai liikuntakyvyn takaisin. Tiedeihmisenä hän on jo aloitellut asian tutkimista ja alustavissa pilottitutkimuksissa lihasten stimulointi osoitti potentiaalia. Hänen tutkimustuotoksensa voi lukea täältä: Rehabilitation with Neuromuscular Electrical Stimulation Leads to Functional Gains in Ambulation in Patients with Secondary Progressive and Primary Progressive Multiple Sclerosis . Tutkimuksessa 9 progressiivista tautimuotoa sairastavaa, eli varsin haasteellinen ryhmä.
Kuvassa Wahls:n käyttämä sähköstimulaatio laite:
Marjan punttitreenit
Marjan punttitreenailu alkoi loppuvuodesta 2010. Puolassa tehdyn erittäin onnistuneen kaulalaskimon pallolaajennuksen jälkeen Marja on kyennyt harjoitelemaan kovaa, siis kesästä 2010 lähtien. Punttiharjoittelu vaatii "sisäänajon" eli tekniikat kannattaa pyrkiä tekemään oikein ja pikkuhiljaa treenistä alkaa saamaan enemmän irti. Esimerkiksi jalkakyykkyä harjoiteltiin alussa pelkällä tangolla, ja haettiin oikea liikerata. Aikaa myöten treenipainoja on saanut lisätä mukavasti.
Treeniohjelmia on matkan varrella vaihdeltu jonkin verran, ympäripyöreästi sanottuna tavoitteena on ollut sekä voiman lisääminen että lihaksen muokkaaminen. Keskimäärin punttipäiviä on ollut 3 viikossa ja pääasiallinen harjoittelupaikka on Santa Sport - minne ostimme jäsenyyden, aivan loistava paikka. Jalkatreeni ollaan paljolti tehty tylyssä ympäristössä eli autotallissamme, missä homma on keskittynyt paljolti jalkakyykyn ympärille. Jalkakyykky on ehkäpä liikkeiden kuningas, ottaa laajasti alavartaloon sekä vartaloon. Punttiharjoittelun lisäksi Marja on käynyt spinning-tunneilla ja minäkin kokeilin sitä kerran - se on hikistä ja raskasta hommaa :)
Olen todella vahvasti sitä mieltä että kuntoutuksen ja treenin tulisi kuulua MS-taudin hoitosuosituksiin, siis neurologin/lääkärin tai hoitavan tahon tulisi kirjoittaa "treeni reseptejä". Ihmisillä on taipumus uskoa valkotakkisia kuin jumalan sanaa.. ehkä useampi MS-potilaskin ottaisi liikunnan ohjelmaan, jos hoitava taho sitä suosittelisi ja vielä ohjaisi asiassa. Treeniohjelma olisi hyvä tehdä räätälöidysti, itselle sopivaksi.
Kuvassa Marja tutustumassa jalkaprässiin työpaikkani salilla, joulukuussa 2010. Tänä päivänä rautaa saa olla jo paljon enemmän liikkeissä.
Marjan treeniohjelma oli talvella kutakuinkin tällainen, sarjoja yleensä 3-4 ja toistot 8-12 keskimäärin. Välillä muutettiin ja treeniin tuli taas uutta puhtia.
1) selkä, hauis, takaolkapää
- alataljasoutu
- ylätaljasoutu
- hauis mutkatangolla
- käsipuntilla
- takaolkapää koneella
2) rinta, ojentaja, olkapää
- penkkipunnerrus
- vinopenkki käsipunteilla
- ojentaja taljassa
- pystypunnerrus
- olkapää taljassa sivulle
3) jalat
- jalkakyykky (sarjoja, toistoja vaihdellen)
.
Nyt kesää kohti mentäessä, jaoimme punttitreenin kahteen osaan eli 1) rinta, selkä, olkapäät ja 2) Jalat + kädet samana päivänä. Nyt sitten ohjelmassa enemmän aerobista treeniä.
Punttiharjoitteluun vielä liittyen.. joka treenin jälkeen tehdään palautusjuoma, missä mm. maltodekstriiniä, heraprotskua, banaania, maitoa - todella hyvän makuinen.
Oikein tehtynä liikunta ja harjoittelu on kuin "nuorennus lääke", se ylläpitää toimintakykyä, pitää verisuoniston kunnossa, suojaa kehon soluja.. ja ihminen ikääntyneenäkin vielä kehittyä, esim. voima ominaisuuksissa. Viime aikoina mediassa on vilahdellut jenkki "mummo" nimeltään Ernestine Shepherd, joka taannoin pääsi quinnesin ennätystenkirjaan maailman vanhimpana kilpailevana kehonrakentajana. Hän aloitti liikunnan ja painoharjoittelun 56 vuotiaana ja on tällä hetkellä 75 vuotias. Haastattelussa hän on todennut mm. voivansa nyt paljon paremmin kuin 40 vuotiaana. Shepherd on panostanut sekä ravintoon että harjoitteluun.. ja on varmasti treeni inspiraation lähde monille, mm. Marjalle ja minullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti