Koko artikkeli: Yleinen MS-lääke testissä tehoton
Tänään Turun Sanomat uutisoi kanadalaistutkimuksen tuloksesta näkyvästi ja myös YLE:n aamu-uutisissa oli mainintaa asiasta. Artikkelissa oli myös suomalaisneurologin pohdintaa tutkimustuloksesta ja jokunen sana myös laskimoiden pallolaajennuksista. En ollut yllättynyt hänen näkemyksistään interferonitutkimuksen tulokseen tai laskimo-operaatioihin liittyen.
"vaikka suurin osa pallolaajennuksessa olleista on raportoinut operaation jälkeen huojentuneesta olotilasta ja pirteydestä, ovat vaikutukset kuukausien tai viimeistään vuoden aikana hävinneet".
Haastateltu neurologi oli myös sitä mieltä että kyseessä on ns. plaseboefekti. Tämä "plasebo selitys" on ollut neurologien esittämä kanta, miksi laskimo-operaatio voi tuoda "huojentunutta olotilaa". Tiedän useita operoituja joilla hoitovaikutukset ovat säilyneet jo kaksi vuotta, vaimoni mukaan lukien. Toisaalta tiedän useita joilla hoidon vaikutus on ehtynyt ja uudessa tutkimuksessa on osoittautunut laskimon uudelleen ahtautuminen. Zambonin pilottitutkimuksessa laskimon uudelleen ahtautuminen eli re-stenoosi ilmeni 18 kk:n aikana 47 %:lla operoiduista. Tämä onkin yksi ongelma, mihin asian parissa toimivat laskimoasiantuntijat etsivät ratkaisua. Zambonin pilottitutkimuksessa havaittiin myös positiivinen vaikutus MS-plakkien suhteen, tätä onkin jo vaikeampi selittää plasebolla.
Fatiikki on yksi vaikeimmista MS-oireista, se heijastuu kaikkeen. Laskimoahtauman korjaamisella yksi selkeimpiä havaittuja vaikutuksia on fatiikin helpottuminen. Maalaisjärkisestikin on jokseenkin helppo ymmärtää, että verenvirtausta häiritsevän esteen poistaminen voi helpottaa fatiikkiakin, korjaantuneen verenvirtauksen myötä. Aiheesta muutama tutkimustuotoskin, mm: Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study. Vaimolla operaatio onnistui kirkkaasti yli odotusten, fatiikin lisäksi korjaantui tasapaino, kehon heikko puoli voimistui, "raskaat jalat" normalisoivuit, spastisuus niskassa löysäsi ja jopa heijasterefleksitkin normalisoituivat - ja hoitovaikutukset ovat pysyneet jo yli 2 vuotta.. että pitkään on ollut "huojentunut olo". Edelleen olen vahvasti sitä mieltä että hoito tulisi tehdä varhaisessa vaiheessa ja sen tulisi kuulua kaikille MS-potilaille.
Vielä kommentti tuosta kanadalaistutkimuksesta... sen tulos osoittaa, että pitkällä aikavälillä interferonilääke ei hidasta taudin etenemistä ja tutkimusta johtanut Helen Tremlett totesikin haastattelussa että jokin muu tekijä vie tautia eteenpäin kuin pahenemisvaiheet tai MS-plakit. Mikähän se mahtaa olla se tekijä.. joka aiheuttaa aivojen kudoskatoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti