Olen aika ajoin vaihtanut CCSVI finland ryhmään taustakuvan, missä on jonkun CCSVI:n kytkeytyvän asiantuntijan kasvot, nimi ja kommentti - jonka ko. tiedemies on jossakin vaiheessa sanonut. Keräänpä ne nyt tälle blogisivulle:
Saksalainen patologi Eduard Rindfleisch havaitsi, jo v. 1863 että MS-plakkien keskellä on verisuoni ja hän pohdiskeli että liittyykö taudin alkusyy aivojen verisuoniin?
Yksi tunnetuimpia neurologeja, Tracy Putnam päätyi tutkimuksissaan 1930-1949 luvulla siihen, että aivojen pienissä laskimoissa on virtausesteitä, trombooseja. Hän kokeili verenohennuslääkkeitä taudin hoitoon vaihtelevalla menestyksellä. Hän teki myös maailman ensimmäiset eläinkokeet, missä hän ahtautti koirien aivolaskimoita ja tuloksena syntyi plakkeja - Putnamin mukaan identtisiä ihmisten MS-plakkien suhteen.
Itävaltalainen neurokirurgi / radiologi, joka päätyi paljolti samansuuntaiseen näkemykseen kuin Zamboni n. 30 vuotta myöhemmin. Schelling tutki mm. MS-tautia sairastaneiden vainajien kudoksia, missä hän havaitsi patologisia poikkeavuuksia. Schelling kuvasi hypoteesissään mm. verentakaisinvirtausta laskmoissa ja käytti tästä termiä "back jet". Hän kirjoitti aiheesta kiinnostavan tiedehypoteesin ja yritti saada neurologeja / MS-tutkijoita tutkimaan asiaa, mutta kukaan ei tarttunut hänen sanomaansa, "check the veins in MS". Schellingin tiedehypoteesi löytyy täältä: Multiple Sclerosis: the Image and its Message - the Meaning of Classic Lesion Forms
Professori Paolo Zamboni, on italialainen laskimoasiantuntija. Alunperin hän oli kirurgi, mutta harvinainen sairaus esti kirurgina toimimisen ja hän jatkoikin tutkijana. Neurologian kentällä häntä on sanottu jokseenkin alentavaan sävyyn "suonikohjulääkäriksi", mutta todettakoon että hän on moneen kertaan kansainvälisesti tunnustettu ja palkittu laskimoasiantuntija. Zambonin vaimolla on MS ja vaimon sairauden edetessä hän alkoi tutkimaan sairautta. Laskimoasiantuntijana hän luonnollisesti kiinnostui vanhoista teksteistä, missä oli paljon viitteitä aivojen laskimoista. Zambonin tieteelliset, julkiset tuotokset alkoivat 2006 alkaen ja hän on löytänyt laajan yhteystyöverkoston tutkimuskentällä. Hän todella harmittelee sitä seikkaa, että neurologian kenttä on ollut hyvin vastahankainen CCSVI:n suhteen. Zambonin ryhmässä neurologiaa edustaa Fabrizio Salvi.
Kanadan tunnetuin CCSVI lääkäri, kirurgi Sandy McDonald ehti tehdä laskimo-operaation kuudelle MS-potilaalle 2010 alussa - kunnes neurologian edustajien aloitteesta Kanadassa kiellettiin laskimoiden pallolaajennus MS-potilailla. McDonaldin operoimista MS-potilaista 4/6 potilalla tapahtui radikaali muutos parempaan ja tämä olikin aika näkyvästi esillä kanadan mediassa, mm. kesällä 2010 artikkeli: "MS patients tell MPs about life after 'liberation'. Kanadassa CCSVI asiaa on käsitelty parlamentissa jo useita kertoja ja Sandy McDonald on ollut todistajana 2010 ja kuvan lause on hänen todistuksestaan. McDonald on julkaissut tiedetutkimuksia ja toimii edelleen erittäin aktiivina asiassa.
Italiasta lähtöisin ja Englannissa toimiva kirurgi, Gianfranco Campalani on sairastanut progressiivista MS-tautia jo pitkään. Verisuoniasiantuntijana hän kiinnostui ja ymmärsi Zambonin löydön merkityksen. Campalanille tehtiin pallolaajennus Zambonin ryhmän toimesta ja hoitotulokset olivat selkeät. Oireiden palatessa hänelle on tehty operaatio toistamiseen. Dr Campalani on korostanut että operaatio on verisuonipoikkeavuuden hoitoa ja sen tulisi kuulua kaikille kansalaisille. Campalani on kommentoinut asiaa mediassa useasti, mm. tässä v. 2012 alussa: dr. Campalani about ccsvi
Dr. Bill Code on myöskin tullut tunnetuksia hahmoksi Kanadan CCSVI kentällä. Hän on siis lääkäri ja kirjailija, jolla MS diagnoosi ollut pitkään. Hänet operoitiin USA:ssa ja hoitotuloksen myötä hän on ollut yksi aktiivisimpia puhujia aiheesta, ja kiertänyt eri maissa viemässä asiaa eteenpäin. Suosittelen lukemaan Bill Coden sivuston aiheesta: http://www.drbillcode.com/ccsvi.html
David Hubbard on tunnettu amerikkalainen neurologi, jonka tutkimuskohde on aivot, aivojen kuvantaminen. Hubbardin poika sairastui MS-tautiin, muutamia vuosia sitten ja David alkoi tutkimaan MS-tautia, paljolti hoitomahdollisuuksien suhteen. Hän oli jokseenkin yllättynyt kuinka vähän tutkimus oli edennyt asiassa ja katsoi asiaa laajemmin. Hän tutustui laskimonäkemykseen ja vakuuttui siitä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Hän alkoi myös tutkimaan asiaa omalla klinikallaan ja onkin jo alustavasti tutkinut mitä muutoksia tapahtuu pallolaajennuksen myötä. Hänen poikansa Devin operoitiin 2011 ja operaatio oli onnistunut - mikä aikaansai sen että David Hubbard tutkii edelleen asiaa ja tekee yhteistyötä itse Zambonin kanssa.
Professori Salvatore Sclafani on New Yorkissa toimiva, erittäin tunnettu mies radiologian ja kirurgian kentällä. Hän on yksi USA:n näkyvimpiä hahmoja ja ollut organisoimassa useita tiedekokonferensseja CCSVI.n parissa. Hän tekee tutkimustyötä ja samalla tekee operaatioita - hän on voimakkaasti IVUS:n puolestajapuhuja (laskimon sisäinen ultaäänikuvantaminen).
Professori Mark Haacke, magneettikuvantamisen kovan luokan asiantuntija. Haacke totesi eräässä haastattelussa että CCSVI:n myötä hänellä "loksahti palaset paikalleen" suhteessa aiempiin kuvantamislöydöksiin. Haacke on ollut erityisen kiinnostunut rautapitoisuuksien kasvusta MS-aivoissa ja samalla verenvirtauksesta aivoissa. Hänen tutkimustyö vahvistaa Zambonin havaintoja ja päinvastoin. Mark Haacken kuvantamiseen keskittynyt sivusto löytyy täältä: http://www.ms-mri.com/
Keväällä 2012 sai näkyvyyttä myös Chicagon yliopisto, joka teki kliinisen kokeen operation vaikutuksista. Tutkimusta johtanut Hector Ferral totesi että suonensisäiset operaatiot voivat tuoda helpotuksia MS-potilaan oireisiin, tosin ei kaikilla potilailla. Chicagon tutkimustulos tukee sitä havaintoa että operaatioista 50-75 % operoiduista saa hyötyjä. Toki tutkimusta asiassa vielä riittää.
Tuossa pieni osa tunnettuja asiantuntija kasvoja, tutkimassa aihetta. Lääkäriden ja tutkijoiden määrä on todella kasvanut viimeisen 1-2 vuoden aikana. Vielä 2010 minäkin pysyin kärryillä lääkäriden nimistä ja tutkimuksista, mutta ei missään nimessä enää. Pelkästään USA:ssa on noussut useita lääkäreitä ja tutkijoita selvittämään asiaa, erityisesti New York:n tutkimustiimi, jossa tunnetuimmat nimet ovat Manish Mehta, Kenneth Mandato ja Gary Siskin. Australian suunnassa on mainittava laskimoasiantuntija Paul Thibault, joka tutkii myös bakteerien osallisuutta asiassa. Suomalaisia asiantuntijoita ei vielä ole ilmaantunut, asia on niin uusi - ainoastaan neurologian kentän edustajat ovat kommentoineet asiaa julkisesti Suomessa, valitetttavasti he eivät ole laskimoasiantuntijoita. Mutta olen täysin luottavainen että tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti