Marjan ahtautunut, vasen kaulan jugularlaskimo pallolaajennettiin "auki" kolme vuotta sitten, juhannuksena. Se oli monellakin tapaa silmiä avaava kokemus, ja ymmärsin tuolloin kuinka paljon Marjalla olikaan oireita. Näin jälkikäteen ymmärrän, että olin sokeutunut hitaasti tulleisiin oireisiin ja tavallaan olin kieltäynyt näkemästä asian todellista tilaa. Marjan ongelma ei niinkään ollut EDSS pisteytys, vaan oireisto keskittyi paljolti fatiikin, mielialojen, spastisuuden, tasapainon ja lihasheikkouden ympärille.
Operaation myötä kutakuinkin kaikki oireet joko helpottuivat merkittävästi tai poistuivat kokonaan. Marja sai jällleen liikkumisen ja treenaamisen nautinnon takaisin. Ennen toimenpidettä treenaus oli lähes olematonta, ja vähäinenkin lihaskuntoharjoittelu oli haasteellista ja palautuminen kesti useita päiviä. Syksystä 2010 alkaen Marja aloitti systemaattisen treeniohjelman, mikä keskittyi paljon lihaskuntoharjoitteluun. Tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet sen, että lihasten aktivointi / treeni on erittäin tärkeää MS-diagnosoiduille (tai kenelle hyvänsä). Lihasharjoittelu tai liikunta ei ole vain lihasten harjoittelua, vaan myös aivojen ja hermoston harjoittelua. Treenin aikana hermosto aktivoituu ja ohjaa kehon liikkeitä, jolloin myös aivojen verenvirtaus lisääntyy huomattavasti. Jotta ei tule väärinkäsityksiä niin sanottakoon että treeni ei ole MS-taudin parantava hoito, kuten ei ole ravitsemus tai CCSVI operaatiokaan. Mutta ne voivat olla tehokkaita jarruja taudin rattaisiin.
Olen kuvannut muutamia treenipätkiä ja tein niistä lyhyen videonpätkän. Taustalla soiva biisi on Robert Tepper:n "no easy way out" ja todellakin.. ei ole helppoa tietä kun puhutaan MS-taudista, sen hoidosta tai vaikka CCSVI:n ristiriitaisudesta tiedekentällä. Asian tutkimukseen tulisi panostaa Suomessakin ja toivottavasti operaatio tai laskimovirtauksen oikeaoppinen zekkaus onnistuisi edes lähivuosina kotimaassa. En kannata operaatio-turismia, se ei ole hyvä juttu, vaikka Marjan kohdalla hoitotulos olikin paras mahdollinen.
Mikä selittää Marjan kohdalla hyvän ja pitkään kestäneen hoitoefektin? Se että operaatio tehtiin varhaisessa vaiheessa sairauden etenemisen suhteen? Panostus ravitsemukseen? Treenin vaikutus? Sitä ei voi varmuudella tietää, mutta sisälläni on sellainen kutina, että monen tekijän yhteisvaikutus on tärkeä juttu.
Hoito tulisi tehdä paikallisesti, jotta hoidon tulos (siis verenvirtaus) voitaiisiin kontrolloida muutaman kuukauden päästä kotimaisella klinikalla, jolloin jälkihotokin sujuisi paremmin. Olemme nöyrän kiitollisia siitä, että Marjan tilanne korjaantui 2010 kesäkuussa. Toivon todellakin että jokainen MS-diagnosoitu voisi valita tai kokeilla eri hoitomuotoja ja sieltä löytää itselleen parhaiten sopivan hoidon.
Vielä kuvana Marjan oma kokemus oireista, ennen toimenpidettä ja sen jälkeen. Vertailukohtana siis oire ennen toimenpidettä (= 100 %).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti