TIEDESODAN YLILYÖNNIT

Muutama päivä sitten luin kanadalaislehdestä artikkelin, missä kerrottiin että verisuonikirurgi Sandy McDonald on haastanut tunnetun neurologin, Mark Freedmanin oikeuteen. Jutun pohjalla on Mark Freedmanin käynnistämä sähköpostiviesteily lääkärikunnassa, mikä johti siihen että maassa kaulalaskimoiden pallolaajennus MS-potilaiden kohdalta kiellettiin. Verisuonikirurgi Sandy McDonald:n asian käsittely oikeudessa liittyy paljolti siihen, että Freedman oli mustamaalannut asiattomasti ja loukkaavalla tavalla McDonaldia alan ammattilaisena. Freedmanin sähköpostiviesteily 2010 sai aikaan myös McDonalin klinikan toiminnan tutkimisen, mutta siitä ei löydetty mitään väärää. McDonald oli vaatinut Freedmanilta anteeksipyyntöä, mutta sitä Freedman ei suostunut tekemään - joten asia on nyt isosti mediassa ja käsitellään oikeudessa. 

http://www.ottawacitizen.com/health/Ottawa+doctor+facing+lawsuit+from+Barrie+surgeon+over+emails/9172479/story.html

Jokseenkin samankaltainen tilanne oli Italiassakin reilu vuos sitten, jolloin Zambonin tutkmusryhmän neurologi Fabrizio Salvi haastoi oikeuteen Italian neurologian kärkinimen Giancarlo Comin. Tuolloinkin jutun pohjalla oli ylilyönti ja lääketieteelliseen kenttään sopimaton viestintä. 

Tiedesotaa CCSVI:n tiimoilta on käyty jo 3-4 vuotta, käytännöllisesti katsoen siitä lähtien kun Zambonin tutkimusjulkaisut saivat julkisuutta maailmalla.  Kun tarkastelee näin maallikkona sivusta tätä laajaa tiedekiistaa, niin on todettava valitettavasti, että näkemykset ovat lähinnä etääntyneet tiedeyhteisöjen kesken asiassa ja sen myötä kannanototkin. Kun lukee negatiivisesti latautuneen neurologian ja positiivisen verisuoni asiantuntijoiden julkaisuja ja artikkeleita - niin ne ovat todella kuin eri maailmoista. 

Neurologisella kentällä on viime aikoina putkahdellut jo näkemyksiä, joissa on esitetty vaateita CCSVI tutkimuksien lopettamisesta ja jokin aika sitten julkaistu pääkirjoitus Multiple Sclerosis Journal:ssa totesi kutakuinkin että CCSVI oli lyhyt tieteellinen harharetki, joka rinnastettiin vanhaa satuun "Liisa ihmemaassa"

goodbye to all that: a short history of CCSVI  Toinen samaisessa julkaisussa ollut artikkeli oli otsikoitu näin: "Funding CCSVI research is/was a waste of valuable time, money and intellectual energy   Otskon sävy on varsin negatiivinen eli kirjoittajan mukaan CCSVI tutkimus on ajan, rahan ja älyllisen energian haaskausta. 

Kun katse siirretään verisuoni- tai radiologian alan julkaisuihin, niin maailma näyttääkin aivan toisenlaiselta. Tieteellisten tekstien ja artikkelien sävy huokuu positiivisuutta ja ajatusta siitä, että CCSVI laskimopoikkeavuudet ovat todellinen ongelma, mikä liittyy MS-tautiin ja jonka onnistunut hoitaminen tuottaa positiivisia vaikutuksia niin verenkierron kuin oireidenkin suhteen.

Nyt syksyllä 2013 laskimoasiantuntijoiden maailman konferenssissa (Boston, USA) CCSVI oli hyvin esillä ja lupaavia tutkimuksia esiteltiin tapahtumassa. Esimerkiksi Marian Simkan tutkimuksessa todettiin että pallolaajennusta tehokkaammalta vaikuttava operointimetodi on ns. "cutting balloon" toimenpide. 65 potilaan kokeilussa laskimo pysyi paremmin "auki" verrattuna pallolaajennukseen. Onko tässä ratkaisua laskimon uudelleen ahtautumisen suhteen?  Efficacy and safety of cutting balloons for the treatment of obstructive lesions in the internal jugular veins  

Osalla potilaista laskimoahtaumiin on alustavasti liitetty myös "ulkoinen kompressio" esim. kaulan lihaksen paine laskimoon. Konferenssissa julkaistiin myös Ferraran yliopiston tutkimus missä kuudelle potilaalle tehtiin kirurginen operaatio omohyoid-lihakseen, jotta se ei painaisi laskimoa. Vuoden seurannassa potilaiden verenvirtaus pysyi auki ja kaulanlaskimosta mitattiin ennen operaatiota n. 50 ml/min ja vuoden kuluttua mitattu yli 400 ml/min oli konkreetti tulos verenvirtauksen korjaantumisesta. Potilailla todettiin lievä korjaantuminen EDSS arvossa, 3 > 2,5. 

Argentiinalaisryhmän alustavissa kliinissä tutkimuksissa todettiin myös positiivinen hoitovaste operoiduilla, tosin myös havaitsivat laskimon uudelleen ahtautumisongelman: 19 potilaan tilanne kartoitettiin kahden vuoden ajan ja useimmille operaatio tuotti oireiden osalta parhaimmat vaikutukset 6-12 kk:n välillä, sitten pientä laskua 12-24 kk:n aikana.. mutta useimmille tilanne stabiloitui. Noin puolella operaatio uusittiin tutkimuksen aikana, mikä vastaa myös Zambonin pilottitutkimuksen tulosta laskimon uudelleen ahtautumisesta. Tutkimuksen päätelmä oli rohkaiseva: CCSVI toimenpiteen myötä havaittiin olotilan kohentumista ja hoidot sujuivat turvallisesti. 

"Conclusions. Patients with associated CCSVI and MS can improve their clinical conditions with VA that demonstrate to be safe and with and good tolerance."

Luin läpi kutakuinkin kaikki konferenssin tutkimustiivistelmät ja mielen päälle jäi hyvin positiivinen mieli siitä, että tutkimuksia tehdään eri puolilla maailmaa ja tulokset ovat monessa suhteessa kiinnostavia, mm. se että uutta tietoa tuotetaan jatkuvasti. 

Monia asioita on noussut selkeämmin näkyville tiedekiistan myötä, ehkä tärkeimmät liittyvät CCSVI:n toteamiseen / diagnosointiin ja ratkaisuksi on nostettu usean kuvantamismetodin hyödyntämistä. Myös verenvirtauksen vaikutuksia suhteessa MS-tautiin, aivokudokseen, oireisiin tullaan varmastikin tutkimaan edelleen. Onko MS-taudissa todettu hidastunut verenvirtaus aivoissa laskimoahtaumista johtuvaa? Tai miten fatiikin (yksi MS:n invalidisoivimmista oireista) helpottuminen selittyy jugularlaskimoiden operoinnin myötä? Tutkimusta siis riittää ja tässä suhteessa näen hyvin outona neurologian kentälle nousseen, näkyvänkin vaateen CCSVI tutkimuksien lopettamisesta. Muistetaan että tutkimuslöydös on itsessään hyvin nuori ja ristiriitainen, etenkin tieteenalojen kesken.