Olen mielenkiinnolla seurannut Zambonin tiedelöydöksen myötä syntynyttä tiedesotaa, mikä on jatkunut jo noin neljän vuoden ajan. Aikaa myöten itselleni on vahvistunut käsitys siitä, että tiedekin on paljolti sosiaalisesti rakentunutta eli tiedeyhteisöt päättävät loppujen lopuksi mikä on hyväksyttyä tiedettä ja mikä ei. MS-tauti on perinteisesti ollut neurologian piiriin kuuluva sairaus, ja sairaudesta rakentunut tiedekäsitys on vuosikymmenien aikana muotoutunut neurologisen tiedeyhteisön piirissä. Kun 2009 maailmalla nousi voimakkaasti esille verenvirtaukseen ja laskimopoikkeavuuksiin painottunut tiedelöydös, niin tämä ei yksinkertaisesti sopinut vallalla olevaan tiedekäsitykseen - siitäkään huolimatta on aiemmissa tutkimuksissa (ajalta ennen CCSVI löydöstä) on todettu lukuisia seikkoja, jotka osoittavat verenvirtauksen / verisuoniston osuuteen sairaudessa (mm. hidastuntu virtaus keskushermostossa, MS leesioiden verisuoniyhteys). Tiedesota näkyy käytännössä usealla eri tavalla, mutta ehkäpä yksi merkittävimmistä ilmiöistä on tiedeyhteisön keskinäinen "rivien tiivistyminen". Tällä tarkoitan sitä, että omaa tiedenäkemystä vahvistetaan ja sitä uhkaavaa tiedehypoteesiä heikennetään. Tästä yksi esimerkki on oman alan tiedejulkaisuissa olevien tutkimustuloksien ja artikkelien valikoituminen; neurologian julkaisuissa CCSVI:n osalta on valikoitunut pääasiassa negatiiviset tutkimuslöydökset ja tämä luonnollisesti vahvistaa oman tiedesektorin näkemystä asiasta. Vastaavasti kolikon toinen puoli on positiivisen tutkimusdatan kerääntyminen tiettyihin julkaisuihin verisuoni/radiologia sektorilla.
Ehkä kuuminta tiedesotaa asiassa on käyty Italiassa viimeisen parin vuoden aikana ja täytyy tunnustaa, että tunsin valonpilkahduksia mielessäni, kun eilen luin uutisointia Italiasta. Ferraran yliopistolla kaksi päivää sitten (27.5 2014) pidetyssä tiedeseminaarissa oli paikalla noin 300 lääketieteen edustajaa ja tilaisuus keskittyi CCSVI:n ja MS-taudin ympärille. Seminaarissa oli ollut varsin poleeminen sävy kun professori Zamboni esitteli tutkimustuloksiaan ja Ferraran yliopiston neurologian yksikön johtaja Enrico Granieri puolusti perinteistä tiedenäkemystä. Mutta seminaarin lopputulos oli mielestäni mukava yllätys, sillä neurologi Granieri oli myöntynyt siihen, että CCSVI tulisi nähdä yhtenä suurimmista riskitekijöistä MS-taudissa. Lisäksi prof. Granieri oli pyytänyt Zambonilta lupaa saada käyttäää ja esitellä CCSVI tutkimusdataa tulevissa konferensseissa. Myös paikalla ollut patologian professori Louis Cavazzini oli vahvistanut että laskimoiden ja verenvirtauksen merkitys MS-taudissa on ilmeinen ja tulevissa tutkimuksissa tähän tulisi panostaa.
Olen jo pitempään pohtinut, että asennemuutos tiedekentällä lähtee Italiasta ja perustan ajatukseni siihen, että siellä on tuotettu todella paljon tieteellistä tietoa aiheesta ja asiaa tutkivien asiantuntijoiden määrä on ollut selkeästi kasvussa. Edellä kerrottu on myös tärkeä osoitus siitä, että tiedekenttien tulisi käydä tiededebaattia ja pyrkiä tekemään yhteistyötä - muutoin on todella vaikea nähdä muuta kuin oman tiedeyhteisön näkemykset.
Linkki: http://www.estense.com/?p=388258
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti